Mielipiteitä suhteestamme?

[pippuri-83]

Olen inhoittavassa tilanteessa..
Seurustellut aviopuolisoni kanssa 2vuotta, meillä on 1-vuoden ikäinen tyttö ja edellisestä suhteestani 7-vuotias poika.'

Tilanne on se, että ilmeisesti hätiköimme ja halusimme kaiken heti (vetoan yhteiseen lapseemme). Suhteemme oli alussa kuin kaikilla.. ruusuja ja sydämiä, haleja ja viestejä. Mies halusi meille yhteisen lapsen joten lämpesin ajatukselle hyvin pian. Jo raskaus aikana huomasin miehen etääntyvän, mutta sanoi rakastavansa minua ylikaiken, vaikka en enään saanutkaan rakkauden osoituksia (mitä raskaana varmasti haluaisi kuka tahansa nainen), en lahjaa edes syntymäpäivänä tai jouluna.. mutta sanoi osoittavansa sen sillä ettei mene mihinkään kavereiden luo yms, ilman minua. Nyt on mies enenmän kuin koskaan etäinen, kun tulee töistä on tietokoneella, lukee lehteä niin kauan että nukahdan. Seksiäkään meillä ei ole ollut moneen viikkon. Hän ei pidä enään kropastani, pitäisi kiinteytä sieltä ja ottaa silikonit ja sitä sun tätä (olen 170cm/54kg). Kaksin ei olla reilu vuoteen tehty mitään, perheen kesken ollaan oltu vain kerran.
Eilen otin asian puheeksi ja hän sanoi rakastavansa minua, mutta ei niin palavasti, koska ei pidä minun menneisyydestäni (minä pyörin teininä kaupungilla ja sain lapsen, hän oli kotona kunnes täytti 18v), koska olen jo kerran meinannut lähteä suhteesta (yksinäisyyden tunteen takia) ja koska ei jaksa minun esikoistani jolla on aika hankala vaihe juuri menossa. Tämän takia hän ei sitten pysty osoittamaan tunteitaan (mitä ilmeisemmin niitä ei ole).
Mutta niin, mitä minun pitäisi tehdä? Eräs läheinen ihminen sanoi että minun on kuitenkin parempi olla tässä ainakin niin kauan että lapset ovat isoja, lähteä vaikka sitten pois. Mies ei halua eroa....

 

[Muumi 65]

Ehdotan keskustelua perheneuvojan kanssa. Teillä on aika rankka elämänvaihe, joka on rankka kelle tahansa parille. Jos ei tilanne korjaannu keskustelemalla, kannattaa ottaa ero puheeksi - tosin viimeisenä vaihtoehtona.

 

[pippuri-83]

Kiitos vastauksesta. Minä kävin perheneuvojan kanssa juttelemassa, hän ei sanonut mielipidettään mihinkään, kuunteli vain. Mies ei suostu tulemaan mukaan, pärjää kuulemma paremmin itsekseen kuin että joku alkaa sille selittää mitä sen pitäisi tehdä Eli kokeiltu on..

 

[vieras]

Ei perheneuvojan tehtävä ole sanoa mitään. Se kuuntelee ja itse pitää selvittää pää.

Haasta mies puhumaan. Ja odota. Ette tunne toisianne yhtään ja lapsiaika on aina raskasta. Jos vielä parin vuoden päästä tuntuu tuolta, lähde.

 

[juu]

Kuullostaa siltä että arki löi miestä vasten kasvoja ja nyt haikailee jotain muuta. :/
Ei kai se auta kuin yrittää keskustella. Kirjoita kirje? Se joskus auttaa näkemään selkeämmin asian.

 

[pippuri-83]

Haluaisin vain tietää rakastaako mies minua ja haluaako hän meidän olevan oikesti yhdessä, vai haluaako tätä vain lapsemme takia. Olen siis hänelle puhunut pahasta olostani jo vuoden, hän on luvannut muuttua.. mutta mitään ei ole tapahtunut, aina on kierellyt ja kaarrellut ettei tarvitsisi vastata. Eilen sitten vastasi. Luottamusta meillä ei ole, hän on niiin monia kertoja valehdellut ja pettänyt lupauksensa, joten haluaisin kuulla ulkopuolisen mielipiteen, hänen sanaan on vaikea luottaa Niin ja kun puhumme, hän turhautuu ja pyytää anteeksi, mutta ei halua puhua asioita.. toistaa vain antreeksi, antteeksi, mä muutun, en halua enään puhua asiasta.

 

[juu]

Veto että ei pidä sinun menneisyydestäsi kuullostaa aika ilkeältä. Mitenkäs se asia on yhtäkkiä muuttunut? ...Oletan että et ole kertonut menneisyydestäsi vasta juuri ennen kuin ongelmat alkoivat...

 

[pippuri-83]

Ohop, hiukan heittää sormet näppäimistössä.. ko noin paljon kirjoitus virheitä, anteeksi.

 

[pippuri-83]

Siis menneisyydestä olen kertonut heti suhteemme alussa, eikä se heti ollutkaan ongelma.. vaan pikkuhiljaa pahentui, ja nyt en edes voi näyttää esinettä mikä on teini vuosilta.

 

[vieras]

Haluaisin vain tietää rakastaako mies minua ja haluaako hän meidän olevan oikesti yhdessä, vai haluaako tätä vain lapsemme takia. Olen siis hänelle puhunut pahasta olostani jo vuoden, hän on luvannut muuttua.. mutta mitään ei ole tapahtunut, aina on kierellyt ja kaarrellut ettei tarvitsisi vastata. Eilen sitten vastasi. Luottamusta meillä ei ole, hän on niiin monia kertoja valehdellut ja pettänyt lupauksensa, joten haluaisin kuulla ulkopuolisen mielipiteen, hänen sanaan on vaikea luottaa Niin ja kun puhumme, hän turhautuu ja pyytää anteeksi, mutta ei halua puhua asioita.. toistaa vain antreeksi, antteeksi, mä muutun, en halua enään puhua asiasta.

Ei kukaan muutu tolla lailla. Muutoksen on lähdettävä itsestä ja se kestää useita vuosia, jos ylipäänsä on mahdollista. Ihminen voi muuttaa vain itseään.

Miksi se lapsen halusi, jos kerran ei parisuhdetta? Vastuu lapsesta on myös hänellä ja parisuhde on lapsen koti. Millaisen kodin mies lapselleen haluaa?

 

[pippuri-83]

Menneisyyteni on kuin 70% suomalaisista nuorista, paitsi että sain nuorena lapsen. Joten mitään aivan kamalaa se ei pidä sisällään, vaan kaksi eri menneisyyttä törmäsi.

 

[vieras]

Menneisyyteni on kuin 70% suomalaisista nuorista, paitsi että sain nuorena lapsen. Joten mitään aivan kamalaa se ei pidä sisällään, vaan kaksi eri menneisyyttä törmäsi.

Mutta mitä helekutin väliä on menneisyydellä? Lapsesta miehen on täytynyt tietää, joten ihan itseään saa syyttää, jos nyt alkaa korpeamaan. Aika lapsellista mieheltäsi (ja kuulostaa tekosyyltä).

Luulen, että mies on tajunnut tehneensä virheen. Et ole se nainen, jonka hän halusi tai ehkä hän halusi vain lapsen ja sekään ei ollut sitten sitä juhlaa, mitä hän luuli. Ja nyt hän on pihalla, eikä tiedä itsekään mmiten pitäisi toimia. Toisaalta hän ehkä haluasisi olla vastuullinen isä, toisaalta ketuttaa perheleikki.

 

[pippuri-83]

Haluaisin vain tietää rakastaako mies minua ja haluaako hän meidän olevan oikesti yhdessä, vai haluaako tätä vain lapsemme takia. Olen siis hänelle puhunut pahasta olostani jo vuoden, hän on luvannut muuttua.. mutta mitään ei ole tapahtunut, aina on kierellyt ja kaarrellut ettei tarvitsisi vastata. Eilen sitten vastasi. Luottamusta meillä ei ole, hän on niiin monia kertoja valehdellut ja pettänyt lupauksensa, joten haluaisin kuulla ulkopuolisen mielipiteen, hänen sanaan on vaikea luottaa Niin ja kun puhumme, hän turhautuu ja pyytää anteeksi, mutta ei halua puhua asioita.. toistaa vain antreeksi, antteeksi, mä muutun, en halua enään puhua asiasta.

Ei kukaan muutu tolla lailla. Muutoksen on lähdettävä itsestä ja se kestää useita vuosia, jos ylipäänsä on mahdollista. Ihminen voi muuttaa vain itseään.

Miksi se lapsen halusi, jos kerran ei parisuhdetta? Vastuu lapsesta on myös hänellä ja parisuhde on lapsen koti. Millaisen kodin mies lapselleen haluaa?

Niin, olen kyllä antanut hänelle aikaa, ja yrittänyt huomioida edes pienen muutoksen.. mutta pahemmaksi on menty vain kokoajan.
Miksi hän halusi lapsen mutta ei parisuhdetta, vastaus olisi varmaan "halusin mä parisuhteenkin" kun hän ei suoraan myönnä että tässäpä nyt hätiköitiin ja enään ei tunne niinkuin kuuluisi. Ja se ärsyttää, sanoisi suoraan miltä tuntuu, mutta ei Mies haluaa lapselleen hyvän kodin, hänen vanhemmat on eronnut kun oli lapsi, eikä sitä kuulemma halua missään nimessä omille lapsilleen.

 

[vieras]

Haluaisin vain tietää rakastaako mies minua ja haluaako hän meidän olevan oikesti yhdessä, vai haluaako tätä vain lapsemme takia. Olen siis hänelle puhunut pahasta olostani jo vuoden, hän on luvannut muuttua.. mutta mitään ei ole tapahtunut, aina on kierellyt ja kaarrellut ettei tarvitsisi vastata. Eilen sitten vastasi. Luottamusta meillä ei ole, hän on niiin monia kertoja valehdellut ja pettänyt lupauksensa, joten haluaisin kuulla ulkopuolisen mielipiteen, hänen sanaan on vaikea luottaa Niin ja kun puhumme, hän turhautuu ja pyytää anteeksi, mutta ei halua puhua asioita.. toistaa vain antreeksi, antteeksi, mä muutun, en halua enään puhua asiasta.

Ei kukaan muutu tolla lailla. Muutoksen on lähdettävä itsestä ja se kestää useita vuosia, jos ylipäänsä on mahdollista. Ihminen voi muuttaa vain itseään.

Miksi se lapsen halusi, jos kerran ei parisuhdetta? Vastuu lapsesta on myös hänellä ja parisuhde on lapsen koti. Millaisen kodin mies lapselleen haluaa?

Niin, olen kyllä antanut hänelle aikaa, ja yrittänyt huomioida edes pienen muutoksen.. mutta pahemmaksi on menty vain kokoajan.
Miksi hän halusi lapsen mutta ei parisuhdetta, vastaus olisi varmaan "halusin mä parisuhteenkin" kun hän ei suoraan myönnä että tässäpä nyt hätiköitiin ja enään ei tunne niinkuin kuuluisi. Ja se ärsyttää, sanoisi suoraan miltä tuntuu, mutta ei Mies haluaa lapselleen hyvän kodin, hänen vanhemmat on eronnut kun oli lapsi, eikä sitä kuulemma halua missään nimessä omille lapsilleen.

Annapa enemmän aikaa. Sanoit, että olette olleet yhdessä 2v. Se on tosi lyhyt aika. Itse olin naimisissa 9vuotta ennen lasta ja silti olimme lapsen synnyttyä parisuhdekriisissä. Nyt lapsi on kolme ja tuntuu, että olemme molemmat kasvaneet tasa-arvoiseen, vastuulliseen vanhemmuuteen vasta nyt.

 

[evita]

Annapa enemmän aikaa. Sanoit, että olette olleet yhdessä 2v. Se on tosi lyhyt aika. Itse olin naimisissa 9vuotta ennen lasta ja silti olimme lapsen synnyttyä parisuhdekriisissä. Nyt lapsi on kolme ja tuntuu, että olemme molemmat kasvaneet tasa-arvoiseen, vastuulliseen vanhemmuuteen vasta nyt.

Hyvin sanottu! Minulle on tullut sellainen tuntuma, että alle kouluikäisten lasten vanhempien ei pitäisi erota. Elämä tasoittuu niin paljon lasten kasvettua, että aika hoitaa monet ongelmat pois (edellyttää tietysti sitä, aikuiset eivät haikaile jotain muuta kuin hyvää perusarkea elämältään).