Netti pettäminen

[Tanya78]

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo yli 10 vuotta. Meillä on kaksi lasta 2v7kk ja 6kk. Meille tuli netti vanhimman lapsen ollessa noin puoli vuotias, samoihin aikoihin mies aloitti kurssin. Nyt kesällä (tän vuoden heinäkuussa) minulle selvisi että mies oli kirjoitellut eri nimisenä, eri ikäisenä, eri ammatti yms. vieraan vanhemman naisen kanssa. noin 1v 6kk olivat kirjoitelleet keskenään. .... tästä ajasta noin neljä kuukautta hempeitä, seksiä yms sisältäviä viestejä. (muu aika ystävinä) Tuon neljän kk:n aikana myös lähettelivät teksti viestejä ja mieheni soitteli ko naiselle. Oli hommannut eri liittymän sitä varten. Kerran olivat esiliinan kanssa tavanneet, mitään ei fyysisesti ole tapahtunut. Tutkin mieheni sähköposteja silloin heinäkuussa :ashamed: ja löysin tämän ikävän yllärin. Ensiksi mies kiisti kaiken, sitä mukaan joutui myöntämään kun sain selville noita asioita..... ekana muka olivat vain ystäviä, seksistähän eivät tietenkään oleet kirjoitelleet yms. Olen jutellut tämän ko naisen kanssa puhelimessa... hän ei tiennyt mitään minusta ja lapsista. Mieheni väittää ettei hänellä ollut mitään tunteita tuota naista kohtaa vaan että jäi vain koukkuun ja halusi elvistellä. (oli olevinaan palomies ja koripalloilija) Tuosta kiinni jäämisestä on nyt kulunut 5kk ja en vieläkään tiedä mitä uskoisin..... mieheni on aina tuominnut kaiken maailman pettämiset yms. Nyt minä vaan en tiedä miten jatketaan tästä. Olen yrittänyt unohtaa/ antaa anteeksi mutta aina vaan valtaa ajatus siitä miten hyvin tuo mies salasi kaiken tuon ajan kirjoittelunsa ja puhelut. Välillä epäilin jotain mutta kun mieheni vannoi ettei hänellä ole mitään meneillään niin uskoin. Nyt mietin niitä aikoja kun luulin että ollaan onnellisia ja suunniteltiin toista lasta ... oltiinko me oikeasti onnellisia? Enkö minä riittänyt vai mikä ihme ajoi tuohon. Voisiko se oikeasti olla egon pönkittämistä ilman tunteita? Pikku hiljaa vaan tuntuu että tunteet miestäni kohtaan alkaa laimenemaan mitä pitempään tuosta kiinni jäämisestä on kulunut. Minä kun naivisti uskoin että me olemme koko loppu elämämme yhdessä ja vaan muiden miehet järkkää ikäviä ylläreitä. Kyllä mun on täytynyt olla tyhmä! Itselläni rupeaa nyt henkinen tasapainokin hieman horjumaan. Meidän nuorimmainen on ollut tosi huono nukkumaan ja nyt kun itsekään ei saa unta tahtoo ruveta olemaan aika piipussa. + siihen stressaan kertyvistä kiloista kun en jaksa tällä hetkellä huolehtia itsestäni, heinäkuusta on tullut painoa jo huikeat 8kg ja kun ennestäänkin oli raskaudesta jääneitä kiloja :ashamed: :ashamed: :ashamed: Tunteet ovat aivan ristiriitaiset: toisaalta pelkään että mieheni jättää minut ja toisaalta haluaisin jättää sen ettei tarvitsisi enää pelätä milloin käy näin uudestaan. Rakastan vaan miestäni kovasti ja kun on nuo lapsetkin, en haluaisi helpolla erota mutta en myös haluaisi uhrata mielenterveyttäni tämän asian takia.

Onko kellään kokemuksia tälläisestä? Mihin ratkaisuun olette päätyneet ja ootko ollut tyytyväinen ratkaisuusi? YMS?

 

[Sanna-78]

ihan ensiksi voimia mitä ikinä päätätkin..

Mutta sitten asiaan..

Itse netti-pettäminen ei omasta mielstäni ole pettämistä..ei sillä, ettäkö sen itsekään hyväksyisin mutta sillä voisi saada justiin pönkitettyä itsetuntoa ja ehkä saada se jokin syvällinen jos se omasta suhteesta puuttuu(keskustelu)...ja toisaalta ihan vieraan kanssa keskustelu saattaa olla avoimempaa koska ei tarvitse yksinkertaisesti peitellä mitään..
mutta...
..siinä tässä sinun/teidän tapauskessa he sitten jo näkivät...siinä kohtaa menee jo se nettituttavuus-käsite mutta ovatko he ystäviä vai rakastavaisia, se on se juttu mikä ratkaisee,...

Tietysti jos he olisivat vain ystäviä, miksi mehesi salaisi sen sinulta...toisaalta saattaa olla että pelkäsi reaktiotasi..
tai sitten se pahin tietysti että he olivat enemmän kuin ystäviä...

Itsellä on ollut netin kautta yksi rakastaja, en jäänyt kiinni, naimme pari kertaa ja sitten se jäi...
mutta sitten taa sminulla on netin kautta tullut myös yksi miespuolinen ystävä...ollaan tunnettu muutaman kuukauden ja mietitty että pitäiskö nähdä yms mutta ei olla saatu aikaiseksi..
Hän on siis todellakin VAIN ystävä eikä ole minkään näköistä halua tehdäkään hänestä muuta...
mutta omalle miehelleni en tästä voi kertoa, ei hän ymmärtäisi...

sitä en tiedä mikä omasi tilanne on mutta oman tilanteen kerroin siksi että voi olla ystäväkin..tai muuta..

VOIMIA!

 

[sipuli]

Hmm...kerron oman tarinani: itse olen "pettänyt" parikin kertaa meilien välityksellä. Kummallakin kerralla olin aika ihastunut/rakastunut mieheen, mutta molemmat olivat jo jollain tavalla tuttuja entuudestaan. Ja olin siis parisuhteessa tuolloin. Molemmat tapahtuivat aikaan jolloin omassa suhteessa oli menossa kriisi (vaikkakin siis eri ajankohta ja eri kriisit) jolloin mietin kannattaako suhteessa jatkaa vai ei. Kai ne tavallaan molemmat olivat "testejä" mitä oikein todella haluan ja kenen kanssa elämäni haluan viettää. Molemmilla kerroilla lopulta jatkoin vanhassa suhteessa kuitenkin. Meilisuhteista sain kuitenkin jotain mitä oikeasta suhteesta silloin jollain tavalla puuttui, mm. huomiota, "hellyyttä" ja paljon mitä en osaa edes kertoa. Syyllisyys painoi jatkuvasti, kun tiesi tekevänsä väärin ja tiedän tunteen tuosta "koukkuun jäämisestä". Se ei ole yhtään niin yksinkertaista kuin toivoisi. Molempia suhteita lopettelin moneen kertaan ja silti kuitenkin suhteet jatkuivat. Toiseen kuului myös puhelinkeskustelut ja toisessa myös näimme muutaman kerran. Sänkyyn en kuitenkaan hypännyt. Toisesta jäin jopa kiinni ja voin kertoa, että silloin olin niin väsynyt jo tilanteeseen että kerroin miehelleni rehellisesti koko jutun ja silti hän antoi anteeksi ja jatkoimme yhdessä.
Eli eli...henkistä pettämistähän se on, jos toinen ajattelee jatkuvasti vaan sitä, koska voi taas palata meilien ääreen ym ja se on aivan itsestä/suhteesta kiinni kuinka pahana asiaa pitää. Jonkun mielestähän pettämistä on vasta petipuuhat. Itse koin pettäväni eikä se ollut itsellekään helppoa, mutta jotenkin tilanteet riistäytyivät vain käsistä huomaamatta. Mutta sen halusin kertoa, ettei miehesi välttämättä ole tehnyt muuta kuin sen minkä tiedät ja jos haluaa jatkaa suhteessa, on toisen sanaan pystyttävä luottamaan. Vaikka se tottakai on hyvin vaikeata.
Jos asian palajastumisesta on kulunut jo noinkin kauan aikaa ja vielä mietit sitä niin et ehkä pysty enää luottamaan mieheesi? Tietenkin luottamus kasvaa uudestaan ajan kuluessa (jos kasvaa) eikä sormia napsauttamalla mutta oletteko te varmasti keskustelleet tämän asian kunnolla lävitse?
Toivotan teille kuitenkin roppakaupalla tsemppiä suhteenne selvittämiseksi ja oikeasti, jos mies katuu tekojaan todella ja yrittää voittaa luottamuksesi niin älä hyvä ihminen mieti asiaa loppuelämääsi... ehkä hän OIKEASTI kuitenkin, kaikesta huolimatta rakastaa sinua yli kaiken. Joskus kun voittaa tällaiset asiat, voi ajatella selviävänsä mistä tahansa. Kriisit myös selvittyään usein vahvistavat parisuhdetta. Toivon teille onnea!

 

[Tanya78]

kiitoksia teille molemmille!

Kyllä minä kovasti haluan tuon mieheni kanssa jatkaa, mutta en edelleenkään osaa luottaa häneen. Ei me nyt tähän tietoon eroamassa olla, haluan todellakin yrittää kaikkeni että tämä meidän liitto toimisi. Välillä on vaan voimat niin loppu, kun vielä joutuu heräilemään vauvan takia+ itse ei saa nukuttua. Kaikki vaan kärjistyy. Ehkä eri tilanteessa olisi helpompi jatkaa eteenpäin. Kyllä minä luulen että mieheni minua rakastaa ja on valmis näkemään vaivaa luottamuksen takaisin saamiseksi.... hän on vaan ennenkin valehdellut asioista, aikaisemmin ihan tyhmistä mitättömistä jutuista. Mietin vaan että jos hän ei näidän yhteisten vuosien aikana ole vieläkään oppinut olemaan rehellinen niin oppiiko koskaan? Toivon todella että oppii mutta 12 yhteistä vuotta on takana ja välillä tuntuu tilanne täysin toivottomalta. Muistaa ehkä jonkun puolivuotta-vuoden olla valehtelematta kunnes keksii jonkun ihan ihme valheen, yleensä jonkun tosi typerän mistä jää aikas helposti kiinni. Mitä ihmettä tuo voi olla?

 

[Kirsikkatomaatti]

Mukavaa ajankulua tollanen netin kautta yhteydessäolo vain on. Joskus tasainen perhe-elämä on sen verran puuduttavaa, että jotain muuta on haettava piristeeksi. Aikas viatonta sentään tuo hupi.