pettäminen ja viha

[Laila]

Meillä on ollut pitkä, intohimoinen ja taloudellisesti turvattu avioliitto ja ihanat lapset. Mieheni on älykäs, kiltti, huumorintajuinen, hyvä isä, mutta aina hän on ollut työnarkomaani, tutkija. En ole koskaan edes odottanut ehdotonta uskollisuutta, sillä ainahan voi ihastua ja yhden illan jutut eivät hyvää avioliittoa kaada, jos muuten ollaan rehellisiä ja tämä on pätenyt molempiin osapuoliin.
Miehelläni on kuitenkin ollut on-off- suhde työtoveriinsa (vanhempi nainen), josta tiesin jo vuosia sitten. Se loppui, mutta vipinää oli taas 6 vuotta sitten. Nuorimman lapsen takia ym. vuoksi jatkoin liittoamme eikä mieskään ole halunnut koskaan erota. Eipä tietenkään sillä olen työni ohessa hoitanut kodin, lapset ja kodin raha-asiatkin.
Olen aina ollut seks. aktiivinen, kaikki elävöittämisjutut, filmit, asusteet yms. ovat olleet minun hankkimia.
Kun tämä edell. pettäminen paljastui, mieheni kieltäytyi siitä puhumasta mitään ja minä olin aika hajalla vaihdevuosioireittenikin takia. Ongelmani on nyt se, että välillä vihaan ja halveksin miestäni niin että en kestä edes nähdä häntä. Luottamuksen menettäminen on pahinta, ei se että rakastuu toiseen eikä sellaisestakaan näytä olevan kysymys. Koska en luota, en uskalla 'heittäytyä' rakastamaan ja seksikin on tullut kovin puisevaksi.
Voisi sanoa, että 85% on avioliitosta hyvää, koska olemme myös ystäviä, mutta tämä 15% sonta meinaa peittää alleen kaiken hyvänkin. Vihan ja raivon tunteet ovat itselleni pahasta, siksi haluaisin niistä eroon. Neuvokaa, jos osaatte, te pitkän avioliiton kokeneet!

 

[Huh-huh]

Tää on niin provo, niin provo. Monesta eri kirjoittajan menneistä tarinoista napsittua ja koottua soopaa! Nimimerkkikin taitaa olla jo kerran käytetty!

 

[Tipsu]

Provon muuten huomaa aika helposti. Se kirjoitetaan yhteen pötköön. En viitsinyt edes lukea kuin pikkusen alkua tästä paskasta.

Opetelkaa provoilijat kirjoittamaan paremmin ja mielenkiintoisempia juttuja. Todella puuduttavaa ja tylsää luettavaa.

 

[Piu]

Mjaa, se on näillä palstoilla se ja sama onko provo vai ei. Näillä on tarkoitus keskustella, ei välttämättä kertoa koko elämänsä syövereitä juurta jaksain. Tietty varovaisuuskin on paikallaan. Meitä on niin moneksi. Hyvä provo voi herättää hyvän keskustelun.

Nimim. Laila kertoi taannoin saman tarinan, saattaa olla että asia vaivaa häntä edelleen.

Oli provo tai ei, aihe on hyvä. Tätä päivää, vanhaset ja piispat.

Kuinka moni pitkä liitto, eli siis puhutaan jo paristakymmenestä vuodesta, on täysin vailla mitään ongelmia? Ongelmat ovat usein juuri kuvatun kaltaisia. Vähän on ajattelemattomasti huiskittu siellä sun täällä ja sitten toista jää kaivamaan asia. Järkevästi ajatellen asiat on puhuttu ja puitu mutta jokin kalvaa.

Siinäpä se.

Oleellista lieneekin pystyykö sen asian kanssa elämään lopun elämäänsä. Vaakakupissa on aika paljon, kun pitkistä liitoista puhutaan. Ei mielellään lähtisi uusperhe kuvioihin isovanhemmuutta odotellessa. Aloittaa taas kaikki alusta jonkun kanssa. Tai olla yksin tuntien että puolikas on jossain muualla.

Ajatelkaa, on ollut jonkun kanssa niin läheinen niin pitkään. Ei se katkea naps vaan avioeroon.

Vaihdevuodet ovat pointti sinänsä. Sitä ei vain haluta myöntää. Joo joo, akkojen höpinöitä, ei siinä mitään muutu kunhan vikisee. Mutta jos luontoäitiä ajattelee, onko tarkoitettu että hamaan hautaan asti pitäisi kaiken maailman temput jaksaa?

Jos oikein syvällisiä pohditaan - mikä ellien sivuilla on aika riskaabelia - ei ihminen nyt niin kauaa edes ole vielä elänyt näin vanhaksi kuin nyt. Naiset kuolla kupsahtelivat jo ennen 40 v ja miehet missä sodassa nyt milloinkin ym. Ehkäisy on aika uusi asia. Monenko sukupolven ajan? Maailma muuttuu. Olemme aika uudenlaisten asioiden edessä. Ei ihme että moni on eksyksissä.