[QUOTE="Uskis";22617090]Kyllä homoudesta voi parantua. Pitäisikin mennä kuulemaan joskus esim. entistä homoseksuaalia Ari Puontia, hän kertoo päässeensä Jumalan avulla homoudestaan ja pystyy ainakin omien sanojensa mukaan nykyisin kiinnostumaan kaikin tavoin vastakkaisesta sukupuolesta, ja omasta vaimostaan. Tietystikään kaikki homoseksuaalit eivät parane niin helposti kuin hän, siinä on eroja.
Ei millään pahalla, homouden puolustajat. Mutta yksi peruste, jota monet käyttävät homouden puolustamiseksi jaksaa ihmetyttää aina.
Nimittäin se, että kyllähän eläinkunnassakin on homoseksuaalisuutta.
Siis otatteko te mittapuut ja normiston omalle käytöksellenne eläinten parista? Joiden ÄO on ehkä...30, apinoilla ehkä vähän enemmän? Vertaatteko eläinten viettiperäistä käytöstä ihmiseen, jotka ovat rakentaneet koko tämän yhteiskunnan, käyneet Kuussa, jne.
Sallittakoon pieni satiiri, mutta ok-verrataan sitten eläinkuntaan! Seuraavat esimerkit koskettavat lähinnä seksuaalisuutta -tiedän kyllä että homoseksuaaleilla parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä -mutta pieni peruste seuraavalle on, että en usko yhdenkään homoseksuaalin parin pidättäytyvän keskinäisestä seksistä, seksi nyt kuuluu muutenkin yleensä parisuhteeseen. Älkäätten loukkaantuko, luvassa karkeaa vertailua omaan ajatteluunne.
-Jos joku on käyskennellyt kesäisenä päivänä maaseudulla, on saattanut nähdä laitumella nuorten sonnien yrittävän paritella äitejään, tätejään, toisiaan, pienempiään -> Ei kai kenellekään tule mieleen, että tehdään me ihmiset heti samoin?
-Jos jollain on koira, on saattanut yllättää sen nylkyttämästä omaa reittä vasten -> Ei kai kukaan ajattele,että se koira varmasti haluaisi seksuaalista kanssakäymistä ihmisen kanssa?
Moni tietty ajattelee, että no nuo eivät ole päteviä rinnastuksia koska eläimet eivät ole ihmisen kanssa tasa-arvoisia ja eri-ikäiset eläimet eivät ole tasa-arvoisia keskenään. Mutta nyt pointtina oli se, että otetaan mallia eläinkunnasta. Voisiko joku valistaa minua, MIKSI pitäisi ottaa mallia eläinkunnasta? En todellakaan halua esim. toteuttaa kaikkien eläinlajien tapaa hoitaa äitiyttä, johan siinä olisi lastensuojelu niskassa.
Jos eläinkunnasta otetaan mallia, niin puhutaampa edelleen luonnosta sitten: kaksi samaa sukupuolta olevaa eläintä tai ihmistä eivät edelleenkään voi lisääntyä keskenään, jos nyt tietty ei oteta kaikkea mahdollista avuksi mitä lääketiede onkaan nykyisin keksinyt.
Haluaisin kyseenalaistaa sitten sen hyvin suositun tasaveroisuusajatuksen homoseksuaalisuuteen liittyen. Eli sen mukaan kaikki on sallittua, mitä tehdään iän ja kypsyystason osalta tasaveroiselle ihmiselle, ja mikä ei satuta fyysisesti tai psyykkisesti toista, mikä on vapaaehtoista molemmille tms., eli esim. juuri homous.
Mutta voiko sitäkään ottaa joka asiaa koskevaksi? Kyllä kaksi ihmistä voi harrastaa keskenään aika hämärää toimintaa vapaaehtoisesti, sellaista mitä pidettäisiin psykologiassa epänormaalina. Voinhan minä sopia jonkun samanikäisen tuttuni kanssa että vietetään vaikka koko loppuelämä pelkästään vaikka katsellen videoita hämärässä 4 neliömetrin huoneessa(sori typerä esimerkkini) ja kukaan ei sitä tulisi estämään, mutta olisiko se psyykkisesti tervettä?
Kertokaa meille uskoville, että kuka sitten määrää, mikä on psyykkisesti tervettä? KUN se ihmisten totuus tuppaa valitettavasti vaihtelemaan eri aikakausina. Meinaan vaan sitä että ei tarvitse miettiä kuin aikaa 50 vuotta sitten, ja jos oltaisiin hengattu kaksplussan sivustolla silloin, niin suurin osa teistä jotka puolustatte nykyisin homoutta, olisitte pitäneet silloin sitä a) luonnottomana b) psyykkisesti epäterveenä toimintana. Tämä ajattelu oli vallalla myös psykologian piirissä.
Tietty joku voi tuosta ajatella, että silloin ennen vanhaan ihmiset olivat enemmän kristillisen kirkon vaikutuksen alaisina ja nyt vihdoin 2000-luvulla on ihmiset(Raamatun sanoman sivuutettuaan) ymmärtäneet asiat oikeassa valossa ja älyävät olla suvaitsevaisia homoutta kohtaan. Mutta jos joku ajattelee että ennen oltiin kirkon aivopesemiä, niin voisiko ajatella, että homouden puolustajat ovat yleisen mielipiteen muokkaamia?
En ehdi tästä jauhamaan, mutta se on tutkittu, että homoseksuaalisuus ei edes kaikilla ole pysyvä ominaisuus. En itsekään ole aina ollut 100 % hetero, ehkä olen ilmeisesti ollut bi, nykyisin Jumala on paljon auttanut innostumaan miehestäni. Helppoa ei ole varsinaisilla homoseksuaaleilla se heteroksi kääntyminen, mutta se on yrittämisen arvoista.
Ja en ole homofoobikko:jos homoilla on oma taistelu syntiään vastaan, niin minulla taas on riesana sitten muita muuta syntiä ja vajavaisuutta.
Kannattaa kysyä, mitä meidän almistajamme ja tekijämme eli Jumala on asioista mieltä...

[/QUOTE]
Erittäin hyvä kirjoitus!
Ja jos vielä ajatellaan että normaalia on se , mikä eläinkunnassa tapahtuu, niin aletaanpa arvon naiset syömään miehiämme parittelun jälkeen
