Joo, tää on jo vähän rauhoittunut. :ashamed:
Tuli vaan niiiiin kova vitutus, kun oli sen verran rankat oviskivut eilettäin ja hätäisenä tulkitsin, että ovis oli vasta silloin.
Mutta eilinen oli limojen suhteen jo ihan rutikuiva päivä, että tuo jomotus oli varmaan sitä tyhjän rakkulan jomotusta. Mutta siis jonkinlaiset tsanssit on, kun varmaan se nyt kahden päivän sisään talletuksesta ehti se ovis kuitenkin.
En edes viitti kirjottaa tuonne keskenmenon jälkeen yrittäviin, kun siellä on monta, joilla on takana monta vuotta yritystä, hoitoja, keskenmenoja ja kemiallisia. Minä siellä itken, että "Voi byää, en tullu yk 2 raskaaksi!!!". Vaikka kovin hyvin sielläkin on tuettu kuumeilijoita kaikissa tilanteissa, vaikka ehkä tiukkaakin tekee...
Natusani, ihkut viivat on! Voi ihanaa! :heart:
Itellä on välillä semmoinen tunne, että jos ei nyt tuu raskaaksi, niin oisko meiän perhe sitten tässä. En jotenkin jaksa stressata sitä, että miten työt järjestetään ja kuka on kotona nuorimmaisen kanssa jne. Aina kun raskaus siirtyy eteenpäin, niin aina uusi mietintä... Mutta toisten plussat ja niistä iloitseminen tekee sen, että alkaa ajatella, että kyllä se tästä taas, kun onhan se niin ihanaa kuitenkin ja kannattaahan se sitten lopuksi, vaikka nyt vähän ahdistaa.
Ja
Äiti Maa, nyt jännittää jo tosissaan sun puolesta! Tuu sit heti kertoon (päivystää koko päivän koneella
opcorn
Tsemppiä täältäkin!