Neljännestä kuumeilevia??

pollomuhku Pahoittelut tädistä :hug: Kovasti tärppionnea uuteen kiertoon db Kiitos pahoitteluista, kova paikkahan se km/ku oli. Ja nyt taas alkaa mieleen tulla, kun laskettu aika lähestyy :/ Voi olla, että käydään miehen kanssa se keskustelu jo tuossa toukokuussa, kun silloin on itellä taas tunteet varmasti pinnassa.

Mulla lähestyy kierto jo loppupuolta, ens viikolla pitäis tädin tulla kylään. Aikalailla on nyt ehkäisty alusta loppuun, tosin pari kertaa aloitettu ilman Ainahan sitä toivois, että ylläri kävis, vaikka aika epätodennäköistä se onkin. Mä oon päättänyt, etten mitään ehkäisyä aloita ennenkuin meillä on nelonen, joten kumit on käytössä ollut jo 2 vuotta. Tosin nyt mulle on tullut sellaisia epätoivoisia ajatuksia, ettei meille enää neljättä lasta tulekaan Mutta sekin taitaa liittyä tuohon km/ku ja lasketun ajan lähestymiseen...

 

berry76: mulla kans samat aatokset kuin sulla; ehkäistä en itse aio ja toisekseen itselläki ollu välillä ajatuksia ja pelkoja siitä jos ei enää edes onnistukaan tulemaan raskaaksi syystä tai toisesta. Totta kai ollaan onnellisia kun on jo kolme ihanaa tervettä lasta mutta silti kun on sen nelosen kaipuu niin pakostakin (jo tällä iälläkin) aattelee että jos ei sittenkään onnistu...
Elämä kun on kaikkinensa niin ihmeellistä ja uuden elämän alkuhan on suuri ihme. Joten mitään itsestään selvyyksiä ei lapsetkaan meille ole.

Lumista päivänjatkoa! (täällä kamala lumimyräkkä)

 

mustikkasuu Tuo on kyllä ikävä tilanne :hug: Meilläkin oli pitkään noin ja se oli tosi ahdistavaa, eli tiedän tunteen :/

pollomuhku Paljonkos sulla olikaan ikää? Ja minkä ikäisiä ovat lapset? Kyllä tää varmaan jotain ikäkriisiäkin saattaa olla, mutta jotenkin tuo km/ku ja sen jälkeen löytynyt myooma on saanu ajattelemaan kaikista pahinta. Vaikka nuorin onkin vasta 2v.

Eilen miehelle heitin kysymyksen, että onko ajatellut milloin yritys olisi ajankohtainen. No, ei osannut oikein siihen mitään aikaa sanoa, mutta ainakaan vielä kesällä ei aloiteta. Ehkäpä joskus hieman paremmalla ajalla jutella asiasta perusteellisemmin, kun ei ole lapset kuuloetäisyydellä. Meidän keskimmäinen muuten totesi tässä yks päivä, että yks vauva pitäis vielä tulla, että ois kuopukselle pikkuveli tai -sisko. Isoin siihen, että silloinhan pitäis koko ajan tehdä lisää eikä se taida kannattaa No, ainakaan eivät siis vastaan olisi, jos vielä vauva tulisi, se on hyvä tietää.

 

berry76: mulla ikää 32. Ja meidän tytöt 7, 5 ja 4. Eli ihan sais alusta aloittaa vauvanhoidon opettelut Toisaalta ois NIIN ihana kun ois se vauva ja kun siitä vois nyt nauttia ihan erilailla kuin esim toisesta ja kolmannesta kun vierellä hääri myös ne vanhemmat lapset. Tytöt ois vauvan synnyttyä jo "isoja neitejä" ja kun 2 ois päivät koulussa niin ihan erilailla varmasti vois nauttia vauva-ajasta (kunhan nyt sais sen nyytin alulle tuonne masuun kasvamaan :/ ) Meillä lapset on kyllä niin lapsirakkaita että uskon ettei mitään kamalia mustasukkaisuuskohtauksia tuliskaan. Itse asiassa meidän esikoinen on jo pitkään kaivannut meille vauvaa! Ois kiva kun ois joku jota hoivata. Niinku tyttö totesikin oisko vuosi sitten: Meille pitää saada kissa, koira tai vauva!

Ovistikut tuli tänään postilaatikkoon! Jos alottas huomenna testaileen (kp7) Mies lähtee työreissulle ma joten pitää toivoa että ois pian ovis tai että simpat säilyy hengissä mikäli ovis vasta ens viikon puolella Tammivauvaa siis tosissaan yrittämään!

Onko tuo myooma joku kasvain? Missä se on ja miten todettiin? Entä hoitotoimenpiteet? Vieläkö vaikuttaa normaaliin elämään? (anteeksi kun olen niin tietämätön)

 

Meillä mies oli "ehdoton", että kaksi riittää. No kolmas sai sitten alkunsa kesänkuumina öinä hetken mielihoihteesta. Nyt hän kyllä vannoo, ettei jaksa enää yhtään lasta. Eihän sitä tiedä jos hän tässä matkan varrella pehmenee kun saadaan tuo nuorin hiukan vanhemmaksi. Nuorimmaisemme täyttää ihan juuri yksi-vee. Eli katsotaan josko hän tässä kuluvan vuoden aikana pehmentyisi tai sitten haudataan viimeinen vauva haave.

 

Meilläkin mies oli päättäväinen ettei enämpää. Tosin kolmatta oli paljon pitempään vastaan ja tulikin kakkosen ja kolmosen ikäeroksi 4,5v. Nyt jos heti tärppäis seuraavasta kierrosta niin tulis kolmosen ja nelosen ikäeroksi 2v9kk eli paljon vähemmän on joutunu nyt pehmittelemään. Oli kyllä jo varata lääkäriajan tuon kolmannen jälkeen että pääsis sterilisaatioon, mutta sain onneks puhuttua silloin ympäri. Toivotaan että teillä joilla miehen ehdoton vastaus on ei, muuttuukin jossakin vaiheessa.

Itse huomasin sen, että jos liikaa yritti ja ruinas niin oli vaan enemmän vastaan. Pidin pitkän tauon kun ajattelin ettei ikinä suostu ja sit aloin uudelleen pikkuhiljaa asiasta puhumaan niin johan lopulta suostui.

 

pollomuhku Meillä siis nuo isommat on 11v ja 8v, en haluaisi nyt kovin pitkää väliä tuohon kuopukseen, että ois vähän edes kaveria. Ja tosiaan, kun isommat on koulussa, on ollut aikaa touhuta pienimmän kanssa Ja myoomasta, eli mulla oli se ku/km lokakuussa ja sen jälkeen kävin parin kuukauden ajan naistent.polilla seurannassa, koska ultrassa näkyi jotain ylimääräistä, mitä ensin epäiltiin hematoomaksi eli verenpurkaumaksi. Mulla johtui tuosta kohdunulkoisesta raskaudesta se, että vuotoa kesti lähes 11 viikkoa ja raskaushormoni laski hirmu hitaasti. Tammikuun lopulla mulla oli taas kontrollikäynti sitten ja erikoislääkärin mielestä kyseessä olikin myooma. Ne on hyvänlaatuisia kasvaimia, mulla siis kohdun ulkopuolella, varrella kiinni kohdussa. Mitään haittaa niistä ei lääkärin mukaan ole raskautumiseen tai raskausaikaan, ainoastaan myooma yleensä kasvaa, kun hormonitoiminta vilkastuu. Ja siis sitten, kun on vaihdevuodet, niin pienenee itsestään. Vuotohäiriöitä saattaa aiheuttaa, mutta mulla ei ainakaan toistaiseksi ole paljon haitannut, ainoastaan menkkojen jälkeen on pari päivää kestävää tuhrua ennenkuin kokonaan loppuu. Seurannassa pitää käydä kerran vuodessa. Mulla on myös munasarjassa kystia, mutta ne on olleet siellä jo esikoisen syntymästä asti eikä ole siis ainakaan toistaiseksi haitanneet raskautumista.

Johjo Samaa mieltä eli ei kannata liikaa painostaa, meilläkin toimi tuo puhumattomuus. Kovasti tärppionnea teille :heart:

 

Hei mustikkasuu, kiva kuulla että muitakin kaltaisiani. Minä myös odotan sellaista "ihmettä" vielä. Itsellä tosin on erittäin vaikea raskautua kun kiertoa ei ole juuri ollenkaan ja kuukautiset tulevat ihan joskus. Kuopuksen syntymän jälkeenkään ei ole tulleet vielä ollenkaan, vaikka kuopus jo yli vuoden.
Mutta ihmeitä aina joskus tapahtuu ja eletään sen toivossa :hug:

 

:wave: Oltiinpa tiputtu kauas!

Kovasti vaan tsemppiä ja jaksuja teille, keillä mies ei lämpene vauvakuumeelle :hug: db Pidän kovasti, että tilanne muuttuisi pian!

(.) kp 24 mennään ja jos oikein bongasin oviksen, niin ens keskiviikkona täti kurvaa kylään. Luin tuossa äsken raskausoireketjua ja kyllähän sitä kummasti näissä toiveissaan löytää vaikka mitä yhtäläisyyksiä Vaikka siis plussaamisen mahdollisuus on todellakin minimaalinen. No, ei kai auta kuin odotella, jos täti ei eksyisikään tänne Kuumeilu tulee ja menee, aina näin kierron loppuvaiheessa taitaa olla enimmillään, kun sitä toivoo, että jospas kumminkin olisi touhutippa tehnyt tehtävänsä

 

...jospa olisi tärpännyt - tänään voisi jo testata, mutta en viitti. Haluan vielä vähän aikaa elätellä toivoa, että neljäs lapsi olisi tulossa... Esikoinen on 11 v, kakkonen 8 v ja kolmonen 6 v. Kuopuksen syntymästä asti yritin tukahduttaa halua saada vielä yksi lapsi lisää. Välillä onnistuin paremmin, ja melkein jo päätinkin, että tässä nämä nyt sitten kuitenkin olivat. Mutta mutta, yllättäin MIEHELLE tuli kova vauvakuume noin vuosi sitten... Nyt on yritetty joulukuusta asti. Ikää mulla 39 vee, miehellä 5 vuotta enemmän. Tsemppiä ja tärppionnea kaikille

 

Kaksi ovistikkua tehty ja vielä puhdas nega. Tänään kohta taas uutta tikkua testiin. No, kp9 kylläkin vasta menossa mutta luulen että ainakin viime kierrolla ovis oli odotettua aikaisemmin (joskus kp10-12) Joten toiveet yhä korkealla :wave:

Ninu: onpas hienoa että teillä mies aloittanut enemmän sen kuumeilun. Ja tiedän itsekin miltä tuntuu kun yrittää tukahduttaa oman vauvankaipuunsa. Se on erittäin vaikeaa jos kuume todella on kova eikä se käy helposti. Monet itkut olen minäkin itkenyt ennenkuin päästiin tähän pisteeseen ettei ehkäistä enää... =)

Hoppenkoija: mulla oli kans tunne heti kun kolmas oli syntynyt ja synnärillä vielä oltiin, että mikäli vaan on mahdollista niin meidän lapsiluku ei ollut vielä tässä vaan vielä vois joskus yrittää.. Ja se tunne laantui välillä (kun oli rankkaa kolmen pienen lapsen kanssa) ja nyt se taas voimistui kun meidän lapset on jo niin isoja että pärjäävät jo "omillaankin". Joten nyt sitten neljäs ois todella tervetullut!..

(.) Nähtiin muuten eilen tosi suloinen vauva tuolla kauppareissulla ja vinkkasinkin miehelle että katso nyt, eikö olekin niin söpö! Se vaan hymähti! Se on vähän kumma miten miehet (yleensä) ei uskalla ääneen sanoa että tahtovat vauvan. Eikait se häpeä ole jos mieskin kuumeilee. Ei todellakaan! Nyt kahvin keittoon ja kohta ovista tikuttaan taas

 

Minulla vauvakuume välillä pukkaa päälle, vaikka ajatus on ollut että kolme riittää. Mies on vahvasti sitä mieltä että kun on kolme tervettä lasta saatu niin miksi ottaa riskejä että neljäs lapsi ei oliskaan terve. Ikää alkaa olla molemmilla melkein 40. Onko muilla tällasia keskusteluja käyty? Että riittäisikö sitten jaksamista ja miten saisi tukea, jos tulisi jotain ongelmia. Miten sukulaistet sun muut ymmärtäisi jos tässä iässä saisi neljännen ja se olisikin sairas. Eihän se muille kuulu mutta itseäkin mietityttää että jos miehen pään saan käännettyä ja sitten vauva ei olekaan kunnossa niin mitä siitä tulee. On tämä vaikeeta. Ja olisko sitä ihan hölmö kun alkaa olla lapset jo isoja (vanhin kohta 12, nuorin 6) ja kaikki helppoa niin taas alkaisi kaiken ihan alusta. Pelottaa vaan että nyt jos ei toteuta tätä unelmaa niin katuuko sitten myöhemmin. Olisi niin ihana vielä kerran se vauva saada syliin ja nauttia siitä taaperostakin. Voi olla että se arki on hävinnyt päästä nyt niin ei ihan edes tajua mitä haaveilee. Jaksaisiko sitä enää kuitenkaan... Ehkä joku ymmärtää mitä tarkoitan. Onko se tämä kevät taas kun saa pesänrakennusta ajattelemaan. Juuri on saatu oma uusi "pesä" valmiiksi niin pitäisi vissiin saada lisää poikasia =)

 

joujou: olipa tutun kuuloista tekstiä... meillä kans mies pohtii nimenomaan tuota näkökulmaa että kun on jo kolme tervettä lasta että entä jos neljännellä onkin joku sairaus.. Itse olen yrittänyt valaa myös miehen positiivista optimismia ja uskoa! Ei aina voi ajatella sitä pahinta, muuten jää koko elämä elämättä (jos ymmärrät mitä tarkoitan) Tietenkään mitään ei saa pitää itsestään selvänä mutta sen verran pitää olla optimisti ettei aina ajattele myöskään sitä pahinta.
Meillä on kans tuo ikäkysymys ollut esillä. Itse olen (vasta) 32, mies on 41. Itse en pidä miehen ikää mitenkään esteenä, minusta nelikymppinen ei ole liian vanha tulemaan vielä isäksi/äidiksi. Tietenkin jaksaminen voi olla eri luokkaa kuin parikymppisenä mutta toisaalta kun kolme ekaa lasta on jo isompia ettei tarttis välttämättä valvoa kuin yhden kanssa yöllä ja päivälläkin sais levätä kun isommat on koulussa. Joten ihan eri tilanne nyt kuin silloin toisen ja kolmannen vauvan aikoihin, ainakin meillä. Ja se nyytin kaipuu on mulla ainakin valtava! Kun muistelee sitä vauvan tuoksua, suloista poskea, tuhinaa sylissä, imetyksen ihanaa symbioosin tunnetta... melkein pää hajoaa kun ajattelee vauvaa! Toivottavasti pian tärppää!!

Ovistikut näyttää edelleen miinusta. Kp11 nyt ja eilen oltiin vällyjen alla. Toivotaan että ovis tulis jo pian ja simpat eläs odottamassa h-hetkeä...

 

Heippa!
Täällä olisi myös yksi joka kuumeilee neljättä. Meillä vanhin neiti täyttää 16, seuraava 14v ja nuorin neiti on vasta 6,5kk ja vauvuus kohta tipotiessään kun alkoi jo perjantaina konttaamaan eli kohti taaperoikää mennään kovaa vauhtia. Viime syksynä loppuraskaudessa aloin jo haaveilla meidän pienelle kaveria vaikkei ollut vielä itsekkkään syntynyt ja joulusta asti ollaan ns. odoteltu et koska tärppäis. Meillä mies alkoi jouluna puhumaan et josko sittenkin vaik ekaks oli sitä mieltä et 3 lasta riittää meille.
Meillä tuo imetys on ollut aikasta tehokas ehkäsy ja pitänyt nuo menkatkin poissa.
Ikää siis karttuu syksyllä jo tuon 38v. ja miehelläni 42v.
Kaikille kovasti plussaonnea

 

Hei vaan kaikille ja tervetuloa uudet mukaan!

joujou Mua pelottaa lähinnä miten raskaus sujuu. Mulle tuli kolmannessa raskaudessa raskausmyrkytys ja oma vointi oli melko huono. Poika syntyi tosin rv 35+0 eli hyvillä viikoilla, mutta kuitenkin oli alussa vaikeuksia ja oli sairaalassa 2½ viikkoa. Eli se pelottaa, jos uusii seuraavassa raskaudessa ja jos pian tulee jo aiemmilla viikoilla. Silloin myös riskit vauvan terveyteen liittyen kasvaa. Mutta kuume on kuitenkin niin kova, että neljännestä haaveillaan vielä..

(.) Huomenna pitäis menkkojen laskujen mukaan alkaa ja voi tätä kuumeilijan oireiden keksimisen ja löytämisen määrää Tänä aamuna jäi puolet aamukahvista juomatta ja äsken pukkas jo takaisin päin tulemaan :x :snotty: Mutta todellakin, ei raskautuminen ole mahdollista, tai ainahan se mahdollista on, mutta hyvin epätodennäköistä. Juuh, tulen huomenna sitten kertomaan kuinka oireista huolimatta täti saapuu jo aamutuimaan kylään

 

Kiva saada uusia kuumeilijoita "linjoille" :wave:

Itselle tuli jo epävarma olo noista ovistikuista ja niiden toimivuudesta joten hankinpa sitten jatkoksi puikkomallisia. Ja tänään liuskatesti oli puhdas nega mutta puikkoon ilmestyi hetken kuluttua testaamisesta tosi haalea mutta silmin havaittava viiva! Joten oisko ovis huomenna tai ylihuomenna.... Tänään siis kp13 ja siittiöt nyt odotelleet noin 1,5vrk munasolua. Toivotaan että tulee onnistuneet treffit Kaikkihan riippuu varmaankin nyt pitkälti siitä että kuinka kauan simpat elää tuolla "putkistossa". Toivottavasti tarpeeksi kauan.........

Berry76 tulehan toki kertomaan miten kävi... tuliko täti vai vieläkö jännitys säilyy! Itsekin kummasti huomasin yhtä ja toista oiretta kun odottelin näitä viimeisimpiä menkkoja. Kummasti sitä alkaa kuvitella ja toivoa että olis tärpänny vaikka tietäski ettei kovinkaan mahdollista. Mutta ainahan ihmeitä tapahtuu...

 

Täällä yksi kuumeilija lisää. Meillä on lapset 12/03, 05/05 ja 03/07. Ikää on 28-vuotta ja haluan kyllä kiittää teitä hieman vanhempia äitejä, jotka kuumeilette lasta! Itselleni olen jotenkin vaan saanut päähäni, että nämä lapset pitäisi saada alle kolmikymppisenä ja ikä alkaa kohta lähestymään ja kiire on!!! Mutta siis tässähän vois oottaa vielä vaikka 10-vuotta?!

 

Uniqe Tervetuloa mukaan! Itse aina ajattelin, että haluan saada lapset alle 30v ja tuo kolmonen sitten olikin semmoisen pienimuotoisen keskustelun tulos eli siis juteltiin miehen kanssa pitkään ja hartaasti, vieläkö meille lapsia. Olin siis silloin täyttämässä 29v. Ja pojat kuitenkin jo 'isoja'. No, alle 30v olin kun kolmonen syntyi ja tuntui, että nyt lapsiluku on täynnä. Mutta kummasti sitä mieli vaan muuttuu ja nyt siis nelonen haaveissa. Tällä hetkellä tuntuu, että mulla tuo rajana on 35v, mutta johtuu edellisen raskauden ongelmista eli en halua hirveän pitkää ikäeroa kuitenkaan. Mutta aikaa siis tosiaan on

(.) Täti oli hyvin täsmällinen jälleen, joten ei ylläriä tullut. Huvittavaa kyllä nuo oireet, vaikka paljonhan samoja oireita on kyllä menkoissa kuin plussassakin.

Kaikille tositoimijoille tärppionnea :heart:

 

Uniqe, minä sain kaksi ekaa lasta reilusti alle kolmekymppisenä (23 ja 26 v). Olin ehdottomasti sitä mieltä, että lapset täytyy tehdä nuorina ja en ymmärtänytkään mitään nelikymppisiä iltatähden tekijoitä :saint: ...
Tämä kolmas ja kuopukseni syntyi sitten kuitenkin kun olin jo päälle 30 jonkin matkaa ja olen nauttinut tämän reilun vuoden tästä ajasta aivan hurjasti. Toki oli ihanaa silloin nuorenakin ja lapset olivat toivottuja, mutta nyt tässä on ollut joku extramauste
Ja niin se vaan mieli muuttuu ja ajatukset sen mukaisesti kun ikää tulee lisää ja se nuoruuden ehdottomuus jää taka-alalle ja asioiden tärkeysjärjestyskin muuttuu. Nyt olen ruvennut kallistumaan siihen, että jospas lapsilukuni olisi täynnä vasta 40 mennessä
Eli kun tuo mies on niin jäärä niin annan itselleni sellaista toivoa asiaan kuitenkin vielä muutaman vuoden niin ei tule epätoivo.

 

Mulla ei kumma kyllä ole ikinä ollut mielessä mitään tiettyä ikää mihin mennessä haluaisin että lapsiluku ois täynnä. Lapsirakas kun olen ja perhe on minulle aina ollut tärkeä niin siksi kai suht nuorena aloitinkin perheen perustamisen. Mutta yläikäraja? En tiedä.. en ole koskaan funtsinut asiaa. Se vois olla 40v...?

Tänään oli taas tosi haalea plussa ovistestissä. Kenties jopa hieman haaleampi kuin eilen. Vähän harmittaa kun mies on työreissulla eikä taida tulla tällekään kierrolle plussaa :'(
No vappuviikollapa selviää tuleeko plussa vai jatkuuko harjoitukset
:/

 

Ei taida tämä meikäläisen kuumeilu johtaa mihinkään tämän kummempaan. Eilen miehen kanssa taas asiasta keskusteltiin ja hän ei tosiaankaan koe että jaksaisi enää yhtään lasta. Meillä on kaikki kolme olleet melko terveitä ja ihan "normaaleja" lapsia, että vaikka on ollt tietysti raskastakin niin ei nyt mitään erityisen rankkaa, vaan tavallista arkea. Mutta kai se on miehelle aina ollut selvempää että hän ei halua isoa perhettä ja että nyt on aika muille asioille elämässä. Nuo kolmekin kun saa aikuisiksi niin siinä jo on haastetta. Sanoi ettei ainakaan nyt voisi ajatella enää lapsia, joskus myöhemmin voisi harkita, mutta minä taas en haluaisi odotella kovin kauaa, ihan oman terveydenkin takia. Tuttu sai kolmannen vauvan 43v ja ihan hyvin meni, että ei se ole mahdotonta sittenkään, mutta rankempaa olisi herätä öisin ja ikäero kuopukseen alkaisi olla jo tosi iso. Eli jotenkin tuntuu että jos ei tässä vuoden aikana asia etene niin sitten saa olla, kai se on pakko hyväksyä :'( Katsotaan onko vaikutusta kun käydään tuttujen vauvaa katsomassa lähiaikoina.

 

Ite siis nyt ekaa kertaa elämässäni ja hieman olen hämilläni näitten suhteen... käytin liuskatestejä ekaksi 7vrk (kp 7-13) eikä edes tuohon viimeseen tullut mitään plussaan viittaavaa. Aloin sitten jatkaa puikkomallisilla jo tuolloin kp13 ja se näytti haamu+. Nyt olen 4 puikkoa tehnyt (kp13-16), ehkä plussa on vähän vahvistunut mutta edelleen paljon vaaleampi kuin tuo kontrolliviiva. Onko mulla siis ovis vielä vasta tulossa vai miten se menee?

Simpat odotellu jo kp11 asti joten en kovinkaan usko enää tärppiin.. :'( Vaikka tapahtuuhan niitä ihmeitä..?

 

Eilen paukahti sitten vahva plussa o-testiin.. kp 17! Aika myöhään... :/
Taas nähdä onko se tänään jo taas haalea...

 

pollomuhku Mä en oo ikinä testaillut ovista, mutta eikö nyt tuo eilinen plussa tarkoita, että ovis on tänään? Toivottavasti olette hyödyntäneet sen Ja silloinhan sen pitäisikin jo olla tänään haalea.. Näin ainakin olen noista muista oviskeskusteluista ymmärtänyt. Ja mulla on aikaisemmin ollut ovis juuri kp 18 tai myöhemminkin, nyt näyttää kierto vakiintuneen niin, että ovis on kp 16 paikkeilla.

 

berry76 Tosiaan, kp18 oli jo haaleampi + vaikkakin vielä yhä tosi selvä +. Mutta toi huippu tais olla tuo kp17. Enää en tikuttele tälle kierrolle. Säästän nyt muutamat testipuikot seur.kierron ovikseen (toivottavasti en tule enää uutta kiertoa = toivottavasti olen jo raskaana!) Vaikkakin sen verran olen optimisti että luulenpa etten tälle kierrolle raskaudu; mies kun on työreissulla eli jäi sitten tuo ovis-huippu hyödyntämättä :/ Ja toinen tosi asia on se että simpat lienee jo "out-of-date" kun ovat kp11:sta asti odottaneet... eli siis 5-6vrk olis pitänyt edes yhden pysyä hengissä... teoriassa vois olla mahdollista, miten lie käytännössä... Vapun jälkeenpä totuus selviää!