Neljän seinän siällä koko päivä...

Tuore reilu 3 viikkoisen pojan äiti on nyt viettänyt sisätiloissa lähes koko ajan synnäriltä lähtien! Onks teillä tällasta?

Olen ulkoilmaihminen muta nyt pojan kanssa lähteminen kestää iltapäivään ja usein jopa iltaan asti kunnes mies tulee töistä. Meillä siis nämä päivät lähtee hitaasti käyntiin ja näinkin kauniilla säällä olisi kiva olla ulkona, mutta ei vaan saa aikaiseksi /pysty lähtemään. Pojalla on joo nälkä, se itkee tai sitten ääidin on saatava jotain suuhunsa tms. Kun poika taas nukahtaa tyytväisenä, on kiva saada jotain omaa juttua tehtyä tai vaikka tiskit kuntoon ennen kuin mies palaa töistä.

Tänään tänään taas harmittaa kun koko hellepäivä mennyt sisällä... muttatoisaaltaan myös keksin koko ajan tekemistä sisätiloissa... omaa vikaa!

MITES TEILLÄ??

 

Paitsi nyt viime viikosta asti olen yrittänyt käydä edes lyhyellä vaunulenkillä jotta lapsikin saa raitista ilmaa... Tyttö torstaina 9vkoa.

 

..mutta sitten päätin jättää tiskit miehelle tai puuhailin puuhiani illalla sitten kun poika nukkuu. Nyt käydään joka päivä 'kaupungilla' vähintään kahvilla ja usein jossain muuallakin, aikaa menee tallustellessa ja puistonpenkeillä istuksiessa pari-kolme tuntia per päivä. Poitsu on siis kohta 10 vko.

 

Mulla oli tuollaista aika pitkäänkin. Kävelylenkillä vaunujen kanssa aloin tosin käydä ekan kuukauden jälkeen päivittäin, koska poika suostui nukkumaan vain liikkuvissa vaunuissa. Poika oli alussa suht vaativa tapaus, joten kesti pitkään ennen kuin uskaltauduin hänen kanssaan kahdestaan edes kauppaan. Pelkäsin, että vauva herää ja alkaa heti itkeä niin että koko kaupunki raikaa. Alkuaikoina hän siis hereillä ollessaan yleensä piti aikamoista meteliä.. Kyllähän maailmaan ääntä mahtuu, mutta arkailin silti ihmisten ilmoille menoa.

Nyt kun poika on jo 7,5 kk ollaan käyty monta kertaa hänen kanssaan ravintolassa syömässä ja kierretty kaupoissa. Nykyään poika viihtyy rattaissa hereilläkin tosi hyvin, mikä alkukuukausina oli täysi mahdottomuus

 

minä vietin varmaan kuukauden koliikkityttöni kanssa neljän seinän sisällä. Monta eri syytä miksi en päässyt/jaksanut mennä ulos tytön kanssa tai ilman tyttöä. Kyllä se siitä helpottuu, usko vaan. Tuolloin tuntui ikuisuudelta aika, mutta nyt tyttö on 4 kk ja koliikki helpottanut on vaunuttelu ja kaupoille tms. lähtö helpompaa. Lyhyt aika se parikin kuukautta on vaikka ei joka päivä ulos pääsisikään, näin ajattelen nyt jälkeen päin, vaikka välillä meinasi "pää hajota" kotosalla.

 

me lähdettiin pojan kanssa kävelyille hei sairaalasta pääsyn jälkeen, samana päivänä jo. ihan vaan puolenkin tunnin lenkki tekee jo hyvää, ja jos vauvalle tulee nälkä kesken kaiken, näin lämpimillä on helppo imettää ulkonakin! ota mukaan myös juomapullo itsellesi, maitotalous tarvitsee nestettä

 

Ekan lapsen kohdalla en saanut lähdetyksi päivällä mihinkään monen kuukauden ajan. Kauppareissutkin oli tuskan takana. Silti kotonakaan en saanut mitään tehtyä, vaikka koko päivän siellä olin. Näin jälkikäteen ajateltuna olen tajunnut sen olevan synnytyksen jälkeistä masennusta, joka helpotti kun menin töihin. Nyt toisen lapsen kohdalla on toisin. Olen alusta alkaen käynyt joka päivä vähintään parilla kävely lenkillä (koira on tietysti siihen syypää =) ), mutta muutenkin olen liikkunut paljon, koska olen huomannut sen piristävän. Yllätys yllätys, ne kaikki kotihommatkin jaksaa paremmin kun mieli on virkeä =) Tottakai on päiviä, jolloin ei jaksa tehdä mitään ja tuntuu, ettei mihinkään ehdi; vauva itkeskelee pitkin päivää, väsymys painaa päälle ym.

Tsemppiä sinulle muumimamma77, varmasti jossain vaiheessa ehdit/jaksat tehdä muutakin! Olethan nyt saanut rauhassa tutustua tulokkaaseen ja kohta voit tutustua muuhunkin maailman yhdessä. kaikki uusi vaatii opettelua. Ja ehtiihän sitä nauttimaan kesäpäivistä seuraavinakin kesinä =)

 

Mä olin alkuun niin huonossa kunnossa, etten pystynyt kunnolla liikkumaan. Jotain 5min kävely retken jaksoin tehdä ensi viikkoina. Oli tosi ahdistavaa, kun ei pystynyt kaupassakaan käymään, vaan oli aivan miehen armoilla. Vasta reilun 2kk jälkeen alkoi olla parempi, mutta silloinkin paikallaan seisominen sattui. Mulla ilmeisesti murtui häntäluu ja vieläkin (vauva 10kk) pitkään istuminen sattuu. Mutta onneks tyttö on tykännyt olla ja nukkua vaunuissa, niin ollaan sitten oltu paljon liikenteessä.

 

Me ollaan alusta asti kanssa käyty vaunuilemassa, sellaisia tunnin lenkkejä yleensä pari kertaa päivässä, koska vauva viihtyy tosi hyvin vaunuissa, vaikka ei läheskään aina nukahda. Mä toivuin synnytyksestä nopeasti, mikä oli ihanaa, koska itse synnytys oli hirveä!
Kuukauden ikäisestä ollaan käyty välillä kaupungilla ostoksilla ja kahvilla. Kuitenkaan, mitään aikatauluja ei oikeastaan voi sopia, meilläkin on tuo lähteminen tosi hidasta... neuvolapäivät on kamalia, aina tulee kauhea kiire...
Vauva herää aamulla viimeistään seittemän aikaan, isi lähtee sillon töihin. Siinä me syödään ja käydään pesuilla, leikitään ja syödään taas... yleensä mä olen yöpaidassa vielä puolen päivän aikoihin, koska "en muista" tai "en ehdi" ite vaihtaa vaatteita tai harjata hiuksia En vissiin malta jättää lasta yksinään, hän tykkää kovin seurustella ja tylsistyy jos ei hänen kanssa leiki kukaan. Eikä nuku päiväunia. vauva on nyt 8 viikkoa.
Tosiasiassa kyllähän vauva malttaisi hetken lattialla odotella, että mäkin saisin itteni hiukan nopsemmin kuntoon =)
Onneksi mun mies on ymmärtäväinen, eikä suutu jos täällä kotona on vähän sekaista kunhän tulee kotiin(tai eipä ainakaan ole uskaltanut valittaa mulle siitä), ja onneksi on tiskikone
=) =)

 

4 seinän sisällä mekin kaikki päivät ei johdu kylläkään vauvasta, vaan siitä etten tunne tästä kaupungista ketään kenen kanssa mitään tehdä. Mies on päivät töissä... Oon välillä vaunulenkillä käyny, mut on niin tylsää puuhaa yksinään :/ Tyttö nyt 3kk.

 

4 seinän sisällä mekin kaikki päivät ei johdu kylläkään vauvasta, vaan siitä etten tunne tästä kaupungista ketään kenen kanssa mitään tehdä. Mies on päivät töissä... Oon välillä vaunulenkillä käyny, mut on niin tylsää puuhaa yksinään :/ Tyttö nyt 3kk.

Kuulostaa ihan mun päiviltä
mun vauva 2kk.
Mee jonnekin perhekerhoihin, sieltä ehkä löytyis vauvaihmisiä.
Mä en todellakaan ole mitään kerhotyyppiä, mutta itselle tullut niin epätoivoinen olo, niin ajattelin kokeilla kaikki!

 

4 seinän sisällä mekin kaikki päivät ei johdu kylläkään vauvasta, vaan siitä etten tunne tästä kaupungista ketään kenen kanssa mitään tehdä. Mies on päivät töissä... Oon välillä vaunulenkillä käyny, mut on niin tylsää puuhaa yksinään :/ Tyttö nyt 3kk.

Kuulostaa ihan mun päiviltä
mun vauva 2kk.
Mee jonnekin perhekerhoihin, sieltä ehkä löytyis vauvaihmisiä.
Mä en todellakaan ole mitään kerhotyyppiä, mutta itselle tullut niin epätoivoinen olo, niin ajattelin kokeilla kaikki!

Jooh, oon miettiny samaa. Kun vaan löytäis viel jonkun paikan täst pikku kaupungista. Vois neuvolasta kysyy, josko tietäisivät mihin vois mennä.

 

Täällä kans samanlaista..Mieski sai just töitä.. Nettiki pimahti toimimattomaksi, että tosiaan ollaan neljän seinän sisällä.. Vauva syö alle 2tunnin välein niin kyllähän siinä ehtis pikkulenkin käydä..

 

No huh-huh. Mä tulisin hulluksi, jos olisin muutamankin päivän vain sisällä. Meillä ollaan oltu ulkona välillä neljä-viisikin tuntia putkeen, isompi leikkii puistossa kavereiden kanssa, vauva nukkuu vaunuissa tai liinassa ja välillä hoidellaan muut tarpeet. Sisällä ollaan oltu lähinnä iltapäivät, joskus ei niitäkään kun vauvan kanssa on niin helppo singahtaa pihalle nyt kesällä vanhemman lapsen perään. Toista on sitten kun ilman kylmenee, mutta luultavasti sitten vauveli nukkuu paremmin. Lähtekää nyt ihmeessä ulos mökeistä vauvan kanssa vaikka vaan ihan kävelemään edes kerran päivässä, ettette ihan mökkeydy! :wave:

 

Me ulkoillaan usein pariin otteeseen päivittäin. Mua ahdisti alkuun lapsen saaminen sen verran, että oli pakko lähteä liikkeelle, ulos ja välillä myös kaupungille, "ihmisten ilmoille". Kuljen yleensä yksin, niin ei tarvitse sopia tarkkoja aikatauluja. Niitä on välillä vaikea pitää. Mutta yritän kyllä joka päivä huolehtia itsestäni ja useimmiten myös meikata. Siitä tulee parempi mieli. Tarvitsen tällaisia toimenpiteitä ja ryhtiä elämään. Muuten masennus voi saada otteen.

 

Mulla hajoais pää jos en kotoa liikkuis minnekkään.
Ite teen tikustakin asiaa ja sitä sitten tytön kanssa toimitetaan niin tulee lähettyä melkeimpä joka päivä kauppaan, kaverille, kirjastoon, kaupungille... ihan mihin vaan. Tänään kävin eka kerran kaupungin tarjoamassa maksuttomassa avoimessa päiväkodissa. Sinne mentiin tytön kanssa leikkimään. Ohjattuna toimintana oli sellainen laulu/loru hetki. Ite ainakin tykkäsin todella paljon enkä tuntenut mitenkään itseäni epätoivoiseksi seuran hakiaksi. Virikkeitä kun täytyy olla niin mulla ku tytölläkin. Sitten olen miettinyt tota mll:n äitivauva tanssia. Se vois olla hauskaa. Ite myös vasta hoksasin et meillä on tossa pururata nurkan takana ja siellä ollaan käyty vaunuileen lunnon helmassa.
Netti on aika pätevä paikka löytää uusia virikkeitä =)
Mannerheimilla on ainakin tosi monella paikkakunnalla tarjolla tosi edullista ohjattua toimintaa ja ilmasia perhekerhoja.
Kotihommatkin jaksaa sit iltasella tehokkaasti tehdä kun on muutenkin aktiivinen päivä takana.
Reippaasti vain ulos sieltä mökistä ja katselemaan kaupunkianne avoimin silmin. =)

 

siis kun jouduin oleen 6 vrk neljän seinän sisässä. Olenkin sitten vaatinut että joka päivä mun on päästävä ulos joko koiran kanssa tai pojan kanssa tai sitten mennään koko perhe. Onneksi on mies ollut auttamassa, kyllä tää muuten niin hankalaa vielä on. Vaunuilua en ole yksin kokeillut kun en tiedä miten saisin vaunut yksin alas portaita... Mulla siis myös reilu 3 vkoinen esikoispoika täällä.

 

No huh-huh. Mä tulisin hulluksi, jos olisin muutamankin päivän vain sisällä. Meillä ollaan oltu ulkona välillä neljä-viisikin tuntia putkeen, isompi leikkii puistossa kavereiden kanssa, vauva nukkuu vaunuissa tai liinassa ja välillä hoidellaan muut tarpeet. Sisällä ollaan oltu lähinnä iltapäivät, joskus ei niitäkään kun vauvan kanssa on niin helppo singahtaa pihalle nyt kesällä vanhemman lapsen perään. Toista on sitten kun ilman kylmenee, mutta luultavasti sitten vauveli nukkuu paremmin. Lähtekää nyt ihmeessä ulos mökeistä vauvan kanssa vaikka vaan ihan kävelemään edes kerran päivässä, ettette ihan mökkeydy! :wave:

Tähän on pakko kommentoida, että kun kaikki vauvat ovat yksilöitä ja se, mikä onnistuu toisella, ei välttämättä onnistu toisella. Mikäpä olisi sen hienompaa kuin se, että vauva viihtyisi liinassa tai nukkuisi/viihtyisi vaunuissa. Meidän vauva ei voi sietää liinaa, onneksi viihtyy vaunuissa ainakin toisinaan, mutta toiset vauvathan taas huutavat vaunuissakin. Ja ihan pienillä vauvoilla voi olla niin läheisyyden ja tissin kaipuu, että haluaisivat aina vaan hereillä ollessaan olla tissillä. Sylissä kantaminen ulkona helteissä on usein hikistä hommaa ja auringon takia myös hankalaa, että saa vauvan suojattua auringolta siten ettei vauva kuitenkaan paistu.

Mutta alkuperäiselle vastaisin, että tuo aika on varmasti tosi lyhyt ja vaikka nyt harmittaisi kovasti, niin pikkuhiljaa ne asiat yleensä alkavat sujua ja uloskin on helpompi lähteä. Itselläni alussa ulos meno oli ylipäätänsä vaan jotenkin hankalaa, kun jotenkin olin epävarma, että jos vauva herää ja haluaa tissiä tms enkä saa häntä tyynnytettyä. Mutta aika auttaa, usko pois.

 

Kyllä se siitä ajan kanssa muokkautuu. Itsekkin saatuani ekan vauvan, olin paljon sisällä ja sama yöpaita päällä usein miehen lähdettyä ja tultua töistä Vauva todellakin vei aikani, söi usasti, nukkui huonosti, oli itkuinen. Ottaa aikaa tutstua uuteen ihmiseen eikä siitä kannata ottaa stressiä, jos ei alussa joka paikkaan olekaan menossa. Nyt toisen vauvan saatuani tilanne on erilainen vaikka olenkin paljon kotipiirissä, jos emme ole lomailemassa kodin ulkopuolella. Nykyään vaan äitejä stressataan liikaa kaikilla toiminnoilla. Olet hyvä äiti myös vaikka et juoksisi kaikissa kerhoissa, kahviloissa , jumpissa ja ulkolenkeillä. Tärkeintä on nauttia vauvasta ja yhdessäolosta. Tietenkin täytyy huolehtia myös omasta hyvinvoinnista, silloin jaksaa paremmin. Tsemppiä :wave: