negatiiviset viestit?

[ansa1981]

eikö kellään ole ihania, positiivisia juttuja kerrottavana isovanhemmista?

 

[Raitasukka harmaana]

Ei tunnu olevan :\|

Mulla ei kyllä ole valittamista, mukavasti menee. Isovanhemmat ei astu meidän tontille eikä me heidän (siis ei kirjaimellisesti =) ) Mieltä painavista asioista voidaan kyllä jutella ja myös jakaa iloa meidän ihanista lapsista.

 

[big mama]

hei vaan hei kaikille, mullakaan ei ole valittamista. Minä olen ihanan tyttären mummo ja kun olin lapsenvahtina niin ihana tyttärentytär sanoi minua ämmäksi ja se tuntui tosi ihanalta. Olen sanonut, että olen sen niminen kun ensimmäinen lapsenlapsi sanoo minua ja tänään olen ammä ja se tuntuu tos mukavalta vaikka se jonkun mielenstä kuulostaa negatiiviselta, mutta minusta se on tosi positiivistä.

Ihanaa kun sen kuulee ihan aidossti lapsenlapsen suusta. =)

 

[lanttu]

\

eikö kellään ole ihania, positiivisia juttuja kerrottavana isovanhemmista?

On on. Siis minullakin, joka olen täällä nurissut anopista, joka astuu mun yli kasvattajana ja omii ja vaatii hiukan liikaa.

Mutta kyllä meillä isovanhemmat on ok, jopa se anoppi. Siis isoäitinä hän on varmaan tosi ihana, ainakin vielä pienen mielestä. (Toivottavasti tosin oppii ottamaan huomioon, että lapsi kasvaa ja on jo kasvanut, eli toi vauvattelulinja ei kauhean kauan enää pure lapseemme.) Mutta pointti: sekä mun vanhemmat että miehen vanhemmat on mun mielestä isovanhempina ok ja lapselle kummatkin on tärkeitä. Ne riidat ja sanomiset, joista olen kertonut, syntyykin silloin, kun isovanhempi astuu rajan yli ja alkaa kuvitella olevansa lapsen vanhempi - eli siis tekee asioita täysin vastoin lapsen vanhempien periaatteita ja tapoja, ja joskus vieläpä tahallaan...

Anoppina en anopistani pidä, mutta varmasti lapseni saa häneltä mukavia muistoja isoäitinä. Eli kyllä, onhan toki kivojakin juttuja kerrottavina isovanhemmista, mutta ihminen nyt on sellainen: jos kaikki on hyvin, ollaan hiljaa, mutta paha kello kauas kaikuu... Ja ihan oman mielenterveyteni vuoksi joudun aina välillä tänne kirjoittelemaan niitä inhottavia juttuja, saadakseni hiukan vertaistukea... kivoista jutuista ei tule näppäimistöön yhtä lailla tartuttua.

 

[kikka]

Mä kans ihmettelen, miten kaikkien anopit ja myös omat äidit, on aina niin huonoja asiassa kuin asiassa. Myönnän toki, että sekä anopin että äitini sanomiset ja tekemiset eivät aina minua miellytä, mutta voihan ne jättää omaan arvoonsa. Olen kuitenkin todella onnellinen, kun lapsellani on kaikki isovanhemmat vielä elossa ja hän saa nauttia heidän seurastaan melko usein. Tarvittaessa voin pitää taukoa tapaamisissa, jos joku asia erityisesti ottaa päähän, mutta miksi hautoa vanhoja juttuja, asiathan voi yleensä selvittää.

Luulisi, että jokainen miettisi ja selvittäisi jo suhteensa alussa, "kenen puolella" oma puoliso on tiukassa tilanteessa. Jokainen valitsee puolisonsa itse, joten miksi ottaa itselleen sellainen mies, joka on täysin kiinni äidissään. Senhän tietää, ettei siitä ikinä mitään hyvää seuraa ja näin "ilkeä anoppi" -jutut vaan jatkuvat. Itse voin luottaa täysin siihen, että mieheni pitää puoliani, myös sukuaan vastaan, ja haluaa, että perheemme asiat hoidetaan niin kuin me haluamme niiden hoituvan, eikä siihen sotketa omia eikä toisen vanhempia.

Onneksi minulla on mukava anoppi. Kaikesta en ole hänen kanssaan samaa mieltä, mutta miksi pitäisikään. En silti päästä häntä terrorisoimaan perhettämme. Meillä on periaatteena, että molemmat pitävät vanhempansa kurissa. Näin vältytään siltä, että en saa "ilkeän miniän" eikä mieheni "ilkeän vävyn" -mainetta ja kaikki pysyvät hyvissä väleissä.