Ne joille tehty sektio,

kysyisin että mitä tarkalleen ottaen tapahtui kun menitte suunniteltuun sektioon?
Millä viikolla? Ja mitä sitten tapahtui, kun marssitte sairaalan ovesta sisään? Paljonko oli henkilökuntaa toimenpiteessä ja sitä ennen? Tapahtuiko synnytyssalissa vai esim. toisessa päässä sairaalaa "tavallisessa" leikkaussalissa? Olitteko epiduraalissa ja onnistuiko se? Mitä teillä oli päällänne? Pystyittekö puhumaan samaan aikaan kun leikattiin? Tuliko ongelmia? Ja kuinkas kävi lopputuloksen suhteen? :heart:

 

Tässä mahdollisimman ytimekkäästi ja turhia jaarittelematta:

Sairaalaan klo 6.30. Leikkausvaatteiden vaihto ylle samantien. Joku esilääkitys tms. Sängyllä köllöttelyä ja rauhoittumista. Noin klo 7.45 katetrointi ja ultraus vauvan lopullisen sijainnin ja asennon selvittämiseksi. Leikkaussaliin klo 8. Kanyyli ranteeseen tippaa varten. Vähän sen jälkeen kyljelleen ja epiduraali (vaiko spinaali, en muista) alaselkään. Hetken testailua kylmällä pumpulitupolla että vaikuttaa. Ennen puudutetta vielä happimaski kasvoille. Ja sitä ennen tietenkin siirtyminen leikkauspöydälle ja molemmat kädet kiinni käsitukiin. Puudutteen jälkeen tositoimiin. Minulla liina erottamassa pääni leikkausalueesta eli itse ei nää mitään leikkauksesta koko aikana. Hoitaja vieressä koko ajan kyselemässä vointia ja muutoinkin jutustelemassa rauhoittavasti. Ei minkäänlaisia kiputuntemuksia. Hyvin pian vauva sitten jo ulkona ja alkoi heti itkemään. Vauva omiin toimenpiteisiinsä ja sen jälkeen käytävässä odotelleelle isälle pestäväksi. Sain nähdä ja nuuhkia vauvamme heti ulosoton jälkeen. Silittää en voinut koska kädet kiinnitetty telineisiin. Leikkaushaavojen kiinniompelu kesti muistaakseni viitisentoista minuuttia jonka jälkeen minut siirrettiin sairaalasänkyyn ja synnytyssaliin toipumaan. Jalat siis koko ajan ihan täysin liikuntakyvyttömät ja tunnottomat, samoin alavatsa. Aluksi puudute nousi keuhkojen tasolle asti mikä aavistuksen vaikeutti hengittämistä mutta ei ole vaarallista ja menee ohi nopsaan. Synnytyssalissa olin pari tuntia ja siellä sain jo imettää. Koko ajan kanyyli josta myös kohtua supistavaa lääkettä suoneen n. tunnin ajan. Tämä oli ainoa asia joka teki kipeää, itse asiassa kipu oli #&%?$!*. Katetrin laitto ei itselläni tuntunut yhtään miltään sillä virtsaputken suu puudutetaan suihkeella sitä varten. Katetri oli paikallaan seuraavaan aamuun saakka eikä sen poisto tuntunut miltään. Ylös sängystä hoitajan avustamana seuraavana aamuna. Pyörryttävää ja saa-marin kivuliasta puuhaa mutta pikku hiljaa se helpotti.

Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä kokemus. Itse pärjäsin mielestäni hyvin koska ns. keskityin leikkauksen ajan itseni rauhallisena pitämiseen ja luotin leikkaussalihenkilökuntaan täydellisesti. Yhden kerran leikkauksen aikana sain pahoinvointia poistavaa lääkettä suoneen kun hetken ajan tuntui huonovointiselta. Mutta vain lyhyen hetken.

Olisikohan tästä apua? =) Lisääkin saa kysellä.

 

Lisäystä vielä.

Leikkaus rv:lla 38+5. Lopputuloksena yhdeksän pisteen söpöliini. Leikkaus tapahtui synnystysosaton omassa leikkaussalissa. Läsnä n. kuusi hlöä minun lisäkseni: leikkaava lääkäri, anestesiologi, kaksi sairaanhoitajaa, opiskelija ja kätilö.

 

Meillä meni kutakuinkin näin:

Aamulla 6.30 sairaalaan ilmottautumaan. Kätilö ohjasi minut vaatteiden vaihtoon, jonka jälkeen menimme kotoisaan odotushuoneeseen. 2 tuntiin ei tainnut tapahtua juuri mitään, leikkausalissa oli ruuhkaa joten odottelimme. Sain esilääkityksen tuossa klo 10.00, sellaista valkoista litkua mikä maistuu ihan hammastahnalle. Sen jälkeen laitettiin kanyyli ja odoteltiin 12.00 saakka, kunnes kätilö pamahti huoneeseen ja sanoi, että nyt menoks. Kävin pikaseen vessassa, kun katetria ei laitettu Salissa asetuin leikkauspöydälle ja minulle laitettiin spinaali. Ei sattunut ollenkaan. Puudute ei ensin auttanut, kun tunsin kylmän ja kuuman paperin mahalla. Leikkauspöytää heijattiin kuin vaakaa ja sitten puudute auttoi. Ensin tuli pieniä hengitysongelmia puudutteen takia, mutta meni nopsaan ohi. Sain happimaskin naamalle, juuri ennen pojan syntymää. Poika syntyi 12.55. Vauvalla leikattiin napanuora. Isä ei sitä tehnyt, kun oli pyörtyneenä lattialla jonka jälkeen oli punnitus+muut. Kapaloitu vauva tuotiin hetkeksi viereeni. Tokkurainen isä+ poika ja kätilö lähtivät kylvetys ja syöttöpuuhiin. Kun vauva ja isä olivat lähteneet, minulle laitettiin joku tajunnan vievä piikki Sanoivat, että voit nyt hetkeksi nukahtaa me ommellaan sillä aikaa. Ja tosiaan nukahdin, vaikka en sitä muistakkaan. Seuraava muistikuva on, kun minua viedään sängyllä heräämöön. Siellä tovin heräilen ja yritän saada jalkoja liikkumaan, mikä ei oikein onnistunut vielä. Samalla kurkkaan kadonnutta vatsaa Saan pari kipulääkettä reiteen, vaikkei satukkaan mihkään. N.3 tunnin jälkeen minut siirretään osastolle ja saan vauvan viereeni. Tuossa klo n 17.00 pissaan ensimmäisen kerran vatiin ja tuossa 20.00 kävelen ensimmäistä kertaa vessaan kätilön avustuksella. Pöntölle istuminen on hieman kankeaa, mutta kipua ei juurikaan ollut. Kipulääkettä otin kerran koko aikana hartiakipuihin mikä tuli puudutteesta. Kivut tulivatkin sitten viikon päästä kotona, kun leikkaushaavaa ympäröi jumalattoman kokoinen mustelma.

 

Lääkäri kertoi ensin toimenpiteen kulun (olin siis jo osastolla valmiina). Anestesialääkäri kävi katsastamassa minut ja kyselemässä vointia, sekä laittoi kanyylin käteen valmiiksi. Hoitaja ei saanut

Opiskelija auttoi minulle leikkauspuseron päälle (puki sen väärinpäin eikä osannut pujottaa infuusiopusseja hihojen läpi vaan minun piti se neuvoa). Puserosta en enää huomannut siinä touhussa, että meni väärin päin. Lyhyt pusero, ei housuja ollenkaan. Opiskelija yritti laittaa minulle virtsakatetrin, mutta ei onnistunut. Kätilö laittoi sen lopulta. Alavatsalta ajeltiin hokarvat pois, siis ne ylemmät alapäänkarvat...

Sain esilääkityksen, joka maistui aivan kamalalta ja se piti juoda kaikki. Onneksi pieni annos.

Sitten kärrättiin leikkuriin, jossa minut esiteltiin leikkaussalin väelle ja he tervehtivät ja hoitaja jutteli rauhallisesti ja keroi asian etenemisestä minulle.

Siirrettiin leikkuu pöydälle ja käännettiin kyljelleen. Mies hoitaja piteli kiinni, kun piti ottaa sikiö asento ja köyristää selkää, että anestesialääkäri sai spinaalin pistettyä. Jaloissa alkoi tuntua kuumotusta ja minut käännettiin selälleen. Vatsa pestiin ja samalla kokeiltiin tuntoaistit.

Väliverho laitettiin eteen ja mies sai tulla viereeni istumaan. Kädet minulla oli laitettu kiinni käsitukiin ja hoitaja kyseli vointia koko ajan. Happimaski annettiin kasvoille ja koko ajan tunsin liikkeet ja kosketukset vatsalla, mutta en kipeästi. Niin kuulema kuuluukin olla. Jännä kokemus.

Hetken päästä vauva oli otettu ulos ja parkui. Isä pääsi kätilön kanssa pesemään vauvaa sekä lastenlääkärin tarkastukseen mukaan.

Miulle annettiin kohdun supistelua aiheuttavaa lääkettä, sekä verenpaineeseen jotain lääkettä kun se vauvan pois oton jälkeen pompsahti koholle ja valitin paineen tunnetta päässä. Hetken päästä olo helpotti. Tunne toistui vielä kerran ja sain taas siihen samaista lääkettä ja sitten se helpotti. Lääkäri ompeli haavan kiinni, kun oli ensin poistanut istukan. Sitten henkilökunta onnitteli ja minut siirrettiin heräämöön.

Heräämön puolella sain kipulääkettä, vaikka vielä ei kipua missään tuntunutkaan. Spinaalista tuli allerginen reaktio ja iholle nousi punaisia läiskiä, jotka kutisivat tajuttomasti. Oli kuulemma harvinainen reaktio. Tämä kumottiin toisella lääkkeellä ja jouduin olemaan heräämössä tämän vuoksi pitkään. Kolmisen tuntia. Heräämössä hoitajat painelivat vatsaani ja tarkistivat, että alakautta alkaa tulla veristä vuotoa, joka kuului asiaan. Piti saada vuoto tulemaan ulos.

Sitten siirrettiin osastolle ja sain vahvaa kipulääkettä useita kertaa pistoksina, sillä puudutteen poistuessa kipu haavan alueella oli kovaa, sekä jälkisupistukset olivat todella kovia ja kipeitä. Seuraavana iltana leikkauksesta minut nostettiin/autettiin ylös ja suihkuun. Se teki pahaa. Leikkauksen jälkeen niine kipuine ja huimauksineen oli vaikeaa nousta ylös ja saada pää pysymään tolpissaan. Kaksi hoitajaa auttoi suihkuun ja auttoivat pesuissa, yksin en saanut jäädä. Samalla poistettiin katetri ja sen jälkeen veski reissut sain tehdä itse, kun kerran hoitaja oli katsonut että pärjään. Kipuihin sain vielä pistoksia seuraavana yönä ja sitten vaihtui kipulääkkeet panadoliin, jota tuli 1g x 3 /vrk. Ja ylhäällä piti koittaa olla mahdollisuuksien mukaan. Pientä kävelyä osastolla ja vauvan hoitoa mahdollisuuksien mukaan.

Vauva syntyi terveenä. 9 pisteen poika. Ja minun vointi oli alkuun heikko, mutta nyt voin tehdä jo kaikkea samaa kuin ennen leikkausta. Tietty painavia olen välttänyt nostamasta, mutta siivoukset, kaupassa käynti (kevyet tuotteet), pyykkihuolto, ruoanlaitto, liikunta onnistuu. Leikkauksesta on nyt n.3vkoa.

Ei jäänyt yhtään pahamieli. Minut valmisteltiin niin hyvin ja tiesin koko ajan missä mennään. Henkilökunta oli mukavaa. Paitsi se opiskelija ja kätilö saavat miinuspisteet, koska minulta ei edes kysytty saako opiskelija tulla mukaan ja laittaa esim. katetrin. Lisäksi kätilö oli ohjannut miehen vika paikkaan ja lääkäri oli häntä etsinyt ja antanut sapiskaa kätilölle, kun hänet oli ohjattu odottamaan jonnekin isien huoneeseen, vaikka olisi saanut olla mukana lääkärin tekemässä tarkastuksessa ja pesemässä ja hoitamassa poikaa...