yritän nyt uudemman kerran, laitoin viestini vahingos kuumeilijoiden otsakkeen alle ja toivottavasti kukaan perheen lisäyksestä haaeileva ei saanut "traumoja" viestistäni jossa perään kuulutin äitin omia virkistys hetkiä, kun tuntuu et elämä on sellaista hulabaloota... itselläni on ihanat ja välillä niin ihanan mahdottomat tytöt 3v ja 2v. ja välillä tuntuu et voimat on niin niin lopus;( töissä käynnista, kodin hoidosta, ja lasten hoidosta.. no siitä tavallisesta arjen pyörityksestä=) mitä teette silloin kun tuntuu et hermot menne ihan totaalisesti...? mikä virkistää ja auttaa taas jaksamaan? :flower: itse olen jossain mielenhäiriös aloittanut sauhuttelun ja nyt haluaisin siitä eroon... mutta mikä tilalle, kun se kumminkin oikeasti auttaa... mikä olisi vähemmän kamala tapa, kertokaa rakkaat kanssa mammat omia vinkkejänne! =)<br><br>
Mulla kun meinaa pinna katketa tyttöjen kanssa ni mä menen vessaan,laitan oven lukkoon ja hanan päälle ja istun siellä hetken.Välillä liotan käsiä kuuman veden alla ja annan lasten huutaa ja kolkutella oven takana aivan rauhassa. Oon menny myös takapihalle kattelemaan ikkunan takaa pimujen kiukuttelua.Se rupee lähinnä huvittaa kun ääntä ei kuulu ja toiset kiukkuu vaan sisällä.Jossain vaiheessa nekin tajuu lopettaa sen ja tulee koputtelee ikkunan taakse ja virnuilemaan.
Jos oon yksin lasten kanssa, puren vaan hammasta ja lasken mielessäni kymmeneen. Yritän ajatella, että minä oon aikuinen ja mulla pitää olla kuitenkin homma hanskassa, vaikka uhmaikäinen kuinka kiukuttelisi. Huumori on myös hyvä keino. Illalla voi lähteä pienelle irtiottolenkille miehen kotiin tultua. Oon myös huomannu, että omasta harrastuksesta saa hirveesti voimavaroja arkeen, saa olla jossakin muutakin kuin äiti. Jokainen on oman onnensa seppä, eli pitää löytää ne omat pienet jutut arkeen millä jaksaa. Positiivinen asenne omaan itseen, lapsiin ja elämään on kaiken A ja O. En suosittele kuitenkaan tupakan polttoa; se lisää vain lasten hermostuneisuutta ja kiukkuisuutta terveyden vaarantamisen lisäksi. Voimia ja jaksamisia jokaisen (myös omaani) arkeen! :heart:
mulla eilen oikea vit.utusten pv...olin nukkunu huonosti ja poika veti lautasen nurin matolle ennen kun oli edes syöny.....mentiin sit kaverille kylään jossa oikee rasavilli poika ja vanhemmat "kämättää"millon mistäki toisilleen(sivusta huvittavaa seurata...) tulin niin hyvälle päälle etten olisi uskonu...eikä s niitten poika kuitenkaan enää niin hirmusen vilkas ole kuin pienempänä...mutta mua auttaa se että pääsee kotoo johonki kyläään yksin tai yhdessä....ei omakaan muksu haittaa vaikka mukana on vaikka oma aika on aina hienoa...mulle tuntui yksi päivä riittävän yksin haravointi kun mies oli pienellä kävelyllä pojan kanssa....vaikka sen kaveri tuli keskeyttään ne jo 10 min poikien kävelylle menosta ja piti soittaa ne kotio...