narsistin uhri

[näkemys]

Minäkin vastailin ja vertailin parisuhdettani. Ja mietin sitä aikaa aikoinaan, kun mieheni käyttäytyi toisin, niin testin mukaan mies olisi narsistityyppinen. Taas kun mies on muuttunut entisestään tähän hetkeen, niin testin mukaan, mies ei olisi narsisti enää. Joten en tiedä mitä ajatella testeistä yleensä.

Viisi ammattilaista tutki viikon ajan kymmenen ihmisen ryhmää, joista viisi oli saanut vahvahkon psyykkisen diagnoosin. Vain kaksi tunnistettiin OIKEIN viikon tarkkailun jälkeen. KOLME muuta "arvausta" viidestä diagnoosin saaneesta meni väärin! Ts. ei edes vuosia psykologiaa opiskellut psykiatrian ammatti-ihminen kykene erottamaan välttämättä sitä, onko ihminen sairas vai ei. MITEN SIIHEN KYKENISI JOKU TAVIS PUOLISO TAI MUU LÄHEINEN?

Oman mielenterveytensä kannalta siis kannattaa olla lukematta mitään psykiatreille kuuluvia testejä ja yrittää niitä tulkita. Jää oma elämä siinä elämättä sen TURHAN tarkkailun ohessa.

 

[näkemys]

Viisi ammattilaista tutki viikon ajan kymmenen ihmisen ryhmää, joista viisi oli saanut vahvahkon psyykkisen diagnoosin. Vain kaksi tunnistettiin OIKEIN viikon tarkkailun jälkeen. KOLME muuta "arvausta" viidestä diagnoosin saaneesta meni väärin! Ts. ei edes vuosia psykologiaa opiskellut psykiatrian ammatti-ihminen kykene erottamaan välttämättä sitä, onko ihminen sairas vai ei. MITEN SIIHEN KYKENISI JOKU TAVIS PUOLISO TAI MUU LÄHEINEN?

Oman mielenterveytensä kannalta siis kannattaa olla lukematta mitään psykiatreille kuuluvia testejä ja yrittää niitä tulkita. Jää oma elämä siinä elämättä sen TURHAN tarkkailun ohessa.

PS on olemassa elämäntilanteeseen liittyvää "tervettä narsismia = oman edun ajamista": avioero (tms. ihmissuhteen loppuminen), perinnönjako ym. ja silloin yleensä mm. molemmt puolisot erossa/osakkaat perinnönjaossa saavat narsistisia piirteitä = normaalia tiettyyn pisteeseen asti. Sairaalloinen narsismi persoonallisuushäiriönä, on hyvin harvinaista vielä nykyäänkin eli 1-3 prosenttiä väestöstä. Tämä länsimainen suorituskeskeinen yhteiskuntarakenne mielestäni kyllä ruokkii ihmisen narsistisia piirteitä "heräämään" ja vahvistumaan, jopa sairauteen asti. Siksi tietyntyyppisen "narsismin" katsotaankin lisääntyneen. Myös muissa sairauksissa mm. burn outissa ihminen käyttäytyy usein ns. naristisesti (ajaa omaa selviytymistään kriisissä/häiriössä) yrittäessään selvitä omasta häiriötilastaan. Tämä on kuitenkin olosuhteista johtuvaa häiriötä EIKÄ sairasta narsismia.

 

[Minä itse]

^

Hyvä,hyvä! Toivon, että kaikki te palstapsykologit ja mutu-luulijat sekä kristallipalloistanne katsovat mietitte tarkkaan tuota asiaa! Onko teillä omassa päässänne jotain vikaa, kun pyritte luokittelemaan ja analysoimaan ihmisten mielenterveyttä vähäisten nettikirjoitusten perusteella ja kun nämä kirjoitukset ovat lähes poikkeuksetta vaimon tai miehen pohdintoja puolisostaan. Ei siis ensikäden tietoa.

Minusta ainkin tuntuu omituisetla, että lukija joka on lukenut muutaman rivin kerrontaa jonkun täysin vieraan ihmisen elämästä, esittää vahvoja mielipiteitäään kuinka henkilöä on sitä tahi tätä. Nyt järki päähän!

 

[di-agnostikko]

TURHAN tarkkailun ohessa.

Parempi pilata elämänsä kuin jättää se elämättä.

en tiedä mitä ajatella testeistä yleensä.

On olemassa päteviä suurella massakäytöllä vakio-olosuhteissa kalibroituja testejä, vain ammatilaisille diagnosointiin ja suurelle yleisölle 'vähän sinne päin väsättyjä', suuntaa antavia tee-se-itse testejä.

Oman mielenterveytensä kannalta siis kannattaa olla lukematta mitään psykiatreille kuuluvia testejä ja yrittää niitä tulkita.

* *
Niitä kaupallisia ja kalliita tuotteita ei tavikset näe vilaukseltakaan, ellei ole itse diagnosoitavana.

"Tutkitusti narsisteista 50-80 prosenttia on miehiä."

Ja jostain toisista narsisteista 75 prosenttia on naisia. Ei kovin täsmällistä tietoa varmaan ole olemassakaan. Onko tyyppejä neljä, kuusi vai enemmänkin? Kaikki on vähän niin ja näin.

Vain kaksi tunnistettiin OIKEIN viikon tarkkailun jälkeen. KOLME muuta "arvausta" viidestä diagnoosin saaneesta meni väärin!

Onhan se jo nähty monet kerrat. Jotkut on 'vaan töissä siellä'! Niin paljon on sitä rutiinitekijää joka alalla. Tarvitaan tietty kutsumus, jotta olisi taitava, kuten missä tahansa muussa ammatissa huipputasoa. Monin paikoin harrastajat sitäpaitsi ovat tunnetusti parempia kuin ammattilaiset, koska palkkatyö on aina kannattamatonta liian huolellisesti tehtynä.

Ts. ei edes vuosia psykologiaa opiskellut psykiatrian ammatti-ihminen kykene erottamaan välttämättä sitä, onko ihminen sairas vai ei.

Taviksia nekin vaan on:
Wikipedia-> "Perheessä kaltoinkohtelu usein kielletään, ja myös lasten parissa työskentelevillä ihmisillä on edelleen joko tietoinen tai tiedostamaton taipumus emotionaalisesti kieltää kaltoinkohtelu tai sen mahdollisuus. Kempe työryhmineen kirjoitti vuonna 1962 klassisessa työssään lapsen pahoinpitelystä seuraavasti: "Monen lääkärin on vaikea uskoa sellaisen tapahtuman mahdollisuuteen ja heillä on taipumus sulkea mielestään sellaisen epäilykin, vaikka he olisivat kasvotusten ilmiselvien todisteiden kanssa." Kolmekymmentä vuotta myöhemmin brittiläinen lastenlääkäri Chris Hobbs totesi:"Kun kyseessä on kaltoinkohtelu, lapsen tehokkaan suojelun pääasiallisin este on edelleen ongelman kieltäminen sen kaikissa muodoissaan."

Eräs vaietuin lapsiin kohdistuvan väkivallan muoto on ja on ollut laitoksissa tapahtuva kaltoinkohtelu ja väkivalta. Tämän väkivallan esilletuloa on väitetty estävän muun muassa se, että siihen syyllistyvät henkilöt ovat usein lasten- ja nuortenhuollon, nuorisotyön, sosiaalityön ja lastenpsykiatrian ammattilaisia. Erityisesti laitosten valvontaa on arvosteltu.

Autistisiin lapsiin kokeillaan vain aikuisilla testattuja antipsykootteja. Autismin historia on ollut väärinkäsitysten historiaa. Aiemmin lapsiin on kokeiltu jopa erilaisia huumeita. (Wikipedia - Lapsen kaltoinkohtelu)

MITEN SIIHEN KYKENISI JOKU TAVIS PUOLISO TAI MUU LÄHEINEN?

Lujaa auktoriteettiuskoako? Juuri sen takia että on läheinen! Ennakkoluulottomuus ja terveen järjen käyttö vie näillä näkymin pitkälle. Salatiedettä se ei ole.
________________
* Katarina Finnilä-Tuohimaan väitöstutkimukseen osallistui lastenpsykiatreja, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä. Tutkimuksen mukaan heillä oli voimakkaita lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja sen tutkintaa koskevia asenteita sekä runsaasti uskomuksia, jotka ovat ristiriidassa tieteellisen tutkimustiedon kanssa. *

Tutkimus osoittaa, että terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät ole kovinkaan perehtyneitä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevään tieteelliseen kirjallisuuteen, vaan luottavat etupäässä käytännön kokemukseen. Pelkkä käytännön kokemukseen tukeutuminen saattaa tutkimuksen mukaan johtaa hyväksikäyttötapausten ylidiagnosointiin.*

Kokeneetkaan kliinikot eivät tunnistaneet johdattelevia aineksia lapsen haastattelussa. Se voi johtaa siihen, että seksuaalinen hyväksikäyttö jää huomaamatta, tai siihen, että syyttömän uskotaan syyllistyneen rikokseen.

Ammattilaiset ovat helposti johdateltavissa*
Mitä enemmän ammattilainen oli saanut lasten haastatteluja koskevaa koulutusta, sitä vahvempia ennakkoasenteita ja sitä enemmän vääriä uskomuksia hänellä oli.

Jotkin väärinkäsitykset olivat yllättävän tavallisia kliinikoiden keskuudessa. Esimerkiksi 40 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kliinikoista uskoi todistetusti käyttökelvottomien tutkimusmenetelmien olevan hyvä tapa selvittää epäiltyä rikosta.

Kliinikon voimakkaat asenteet johtivat siihen, että kliinikko itse tuli johdatelluksi lukiessaan lapsen haastattelua, eikä kyennyt ylläpitämään neutraalia ja asiantuntevaa lähestymistapaa.

Fokus ei saisi olla suppeasti lasten haastattelemisessa, vaan niissä tulisi aktiivisesti korjata asenteita ja vääriä uskomuksia. Entistä tarkemmin tulisi myös kiinnittää huomiota siihen, kuka soveltuu *hyväksikäyttötutkimusten tekemiseen.

Lähde Expertise and decision making among clinicians in investigations of alleged child sexual abuse. Katarina FinniläTuohimaa. Turun yliopisto.
http://www.tiedeuutiset.fi/kategoria.aspx?id=7&uid=1022#1022

on olemassa elämäntilanteeseen liittyvää "tervettä narsismia = oman edun ajamista"
Tämä on kuitenkin olosuhteista johtuvaa häiriötä EIKÄ sairasta narsismia.

Lueskeltuani eri lähteistä narsimin syntyyn vaikuttavista tekijöistä, alkaa näyttää siltä niinkuin se olisi tapahtuma jossa lapsi joko oppii tai lapselta jää oppimatta jotakin.

(esim.) Narsismin juuret
* http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/narsismin-juuret/

esimerkin avulla minulle aukesi taudin vakavuus. Lapsen itsetunto kehittyy lapsuudessa.
Äiti tai isä voi olla tukija tai sitten latistaja.

* Tietyt epäterveet piirteet ovat perheissä otollista kasvuperää narsistiselle persoonallisuushäiriölle. Useissa tutkimuksissa on todettu, että puutteellisessa kasvuympäristössä kasvaneelle lapselle voi osoittautua pelastukseksi yksikin luotettava ja hyvä aikuiskontakti. *

Tämän oppiminen tai siitä pois oppiminen (toimiva hoito?) voisi tapahtua myöhemmin, ellei estäviä tekijöitä ole (onko?). Esim. pakkohoito kellopeliappelsiinityyppisesti.

 

[suhdesoppaa]

^

Hyvä,hyvä! Toivon, että kaikki te palstapsykologit ja mutu-luulijat sekä kristallipalloistanne katsovat mietitte tarkkaan tuota asiaa! Onko teillä omassa päässänne jotain vikaa, kun pyritte luokittelemaan ja analysoimaan ihmisten mielenterveyttä vähäisten nettikirjoitusten perusteella ja kun nämä kirjoitukset ovat lähes poikkeuksetta vaimon tai miehen pohdintoja puolisostaan. Ei siis ensikäden tietoa.

Minusta ainkin tuntuu omituisetla, että lukija joka on lukenut muutaman rivin kerrontaa jonkun täysin vieraan ihmisen elämästä, esittää vahvoja mielipiteitäään kuinka henkilöä on sitä tahi tätä. Nyt järki päähän!

Nimimerkki on lainaus linkistä, joka mielestäni hyvin kuva näitä pohdittuja tilanteita ja niiden ongelmallisuutta. Narsismissa on kyse vuorovaikutuksen häiriöstä ja siitä seuraavista ongelmista persoonallisuudessa ja vielä enemmän käyttäytymisessä. Siksi psykiatriset diagnoosit eivät aina hoitotilanteissa kerro koko todellisuutta. Narsistia kuvataan hyväksikäyttäjäksi, ihmissuhteiden hyväksikäyttäjäksi. Siinä tämän ongelman ydin näissä palstan kirjoituksissa. Ei täällä ole tarvetta antaa erityisiä täsmällisiä sairausdiagnooseja.

Narsismin esiin ottaminen elämän tilanteen jäsentäjänä silloin, kun vuorovaikutus ja koettu kohtelu on muodostunut ongelmalliseksi, jopa itsetuhoiseksi, on vain yksi tapa hahmottaa tilannetta. Siitä voi olla apua tai sitten ei. Jokainen voi itse päättää, saako narsismin kuvauksista omiin ajatuksiinsa ja elämäänsä sellaista, joka auttaa ja palauttaa mahdollisuuksia itsetunnon korjaamiseen tai palauttamiseen. On varmaan aivan yksi ja sama, saako vastapuoli minkä tahansa diagnoosin.

Narsistisissa hyväksikäyttösuhteissa on paras asiantuntija henkilö itse omine kokemuksineen. Ne ovat yleensä syntyneet pitkän ajan kuluessa eri tilanteissa. Niihin on ulkopuolisen asiantuntijan, olipa vaikka sitten psykiatri tai psykologi vaikea saada kiinni sellaisena kuin ne todellisuudessa tapahtuvat, koska narsismin ydin on vuorovaikutuksen peilaamisessa. Narsisti osaa käyttäytyä mallikkaasti "tutkimustilanteessa", on sellainen ihannepuoliso esim. parisuhdeterapeutin vastaanotolla. "Kaikki on liian hyvin ollakseen totta!" Hän osaa lukea toisen heikkoja kohtia, joihin sitten tarvittaessa pistää, alentavasti, vähätellen, jopa toisen minuuden tuhoten. Narsismin ongelma tulee kaikkein selvimmin esiin läheisiä ihmissuhteissa, joissa normaalisti voisi odottaa myötätuntoa, hyväksyntää ja rakkautta.

Koska narsisti ei pysty läheisiin, myönteisin TUNNEsuhteisiin, tulee vuorovaikutukseen kylmyys, kilpailu, kateus jopa viha. Ulkopuolinen asiantuntija tutkiessaan tai keskustellessaan (vain) narsistin kanssa, ei pääse parisuhteen tai perheen dynamiikkaan, jossa narsistinen ongelma näyttäytyy. Siksi on ihan turha keskustella onko, diagnoosi oikea ja leimataanko henkilö sairaaksi. Ei sillä ole merkitystä. Merkitys löytyy vastapuolen, narsistin uhrin kokemuksesta.

 

[di-agnostikko]

Narsismin esiin ottaminen elämän tilanteen jäsentäjänä silloin, kun vuorovaikutus ja koettu kohtelu on muodostunut ongelmalliseksi, jopa itsetuhoiseksi, on vain yksi tapa hahmottaa tilannetta. Siitä voi olla apua tai sitten ei. Jokainen voi itse päättää, saako narsismin kuvauksista omiin ajatuksiinsa ja elämäänsä sellaista, joka auttaa ja palauttaa mahdollisuuksia itsetunnon korjaamiseen tai palauttamiseen. On varmaan aivan yksi ja sama, saako vastapuoli minkä tahansa diagnoosin.

Narsistisissa hyväksikäyttösuhteissa on paras asiantuntija henkilö itse omine kokemuksineen.

Olen viestisi kaikilta muiltakin osin aivan samaa mieltä.

Narsisti osaa käyttäytyä mallikkaasti "tutkimustilanteessa", on sellainen ihannepuoliso esim. parisuhdeterapeutin vastaanotolla. "Kaikki on liian hyvin ollakseen totta!"

Tutkimusta tuleekin siksi tehdä ja tehdään heistä joita uhreiksi sanotaan. Se räikeys, että ihannepuolison elämänkumppani on psyykkisesti romuna, on asia mitä on vaikea millään muulla ilmiöllä selittää.

Merkitys löytyy vastapuolen, narsistin uhrin kokemuksesta.

Pulmana siinä on taas se että tämä pyrkii itsepintaisesti etsimään selitystä itsestään. Ulkopuoliselle auttajalle on silloin selkeä tilaus. Epäpätevyyskin voi olla etu. Tarvittavaa balanssia voi saada jopa netin lynkkausmielisistä yllytyskommenteista. Jokaisen omassa harkinnassa on lopulta lukeminen ja tekeminen, aina.

Narsistiset piirteet länsimaisen kulttuurin ihanteina altistavat hyväksikäytölle. Sitä asiaa voi muuttaa. Ilman ihailua ei olisi markkinoita. Uhri ei ole tahdoton olio. Korostan kunkin omaa vastuuta itsestään! Sitä asiaa ei voi muuttaa.

 

[hel-ene]

Kiitokset vaan vastauksista. Helpotti todella minun oloani. Miksi tällaisia vastauksia ?

Merkittävää ei liene se, onko diagnoosi narsismi, vaan se että olet kokenut narsismiin viittaavia piirteitä ystävässäsi. Uskon, että minulla on neljän vuoden kokemus samantyyppisestä ilmiöstä ja antaisin neuvon, että unohda koko juttu saman tien. Omalla kohdallani mikään ei ajan mittaan muuttunut paremmaksi, vaikka tyhmyyksissäni niin halusinkin uskoa. Täydellinen tunnekylmyys, empatian puute, vaikeneminen. Asioiden käsittely oli täysin mahdotonta. Näitä juttuja ei pysty kuvailemaan, tai niitä ei usko ellei ole itse kokenut.
Nyt olen toipumassa tilanteesta, ja tyytyväinen ratkaisuuni - jätin kaiken tämän. Vaikeinta on hyväksyä oma tyhmyys, vaikka positiivisesti voisi ajatella, että vaikeus kasvatti. Vielä en sitä näe, mutta ehkä ajan päästä.

Tsemppiä sinulle! Tampereelta löytyy varmaan ihan ok-ihmisiäkin!