Narsistin tuhoama

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja *Echo*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vaikka ei olisi narsisti luonne, voi aivan samanlailla haluta ihmisiltä huomiota tai rakkauden tunnustuksia. Joillain ihmisillä on tarve kuulla vaikka joka päivä samoja lauseita tai ainakin jotain kivaa itsestä, niin että on toiselle tärkeä? Jotkut ihmiset taas kertovat sanoilla, kuin paljon toista rakastavat taas jotkut tekevät tekoja, mutta eivät osaa sanoilla puhua? Mikä on tarpeellinen määrä kellekkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lillukalle:
"Olen myös huomioinut, että nämä toisia hulluiksi, narsisteiksi, psykopaateiksi yms. nimeävät ihmis et ovat usein itse hiukan "hei-hei"(vahva maanisuus, parista sanasta raivostuminen,kyvyttömyys ymmärtää toisenlaisia mielipiteitä,yms) varsinkin, kun tämä kaikki tapahtuu ilman alan suoritettua oppimäärää l. pätevyyttä."
Mikäs pätevyys/ oppimäärä on itselläsi voidaksesi nimetä toisia "hei-heiksi", maanisiksi ym.?

Riittävä.
 
Niin, alahan latelemaan koulutuksia ja titteleitä kun olet niitä muiltakin joka käänteessä kinaamassa. Vai koskeeko vaatimukset vain muita eikä sinua itseäsi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kerro jo:
Millainen koulutus oikeuttaa nimittelemään jotain tänne kirjoittanutta maaniseksi?
Minusta tuo kysymys tai paremminkin huomautus ei ole alkuukaan relevantti. Ihan mikä tahansa koulutus oikeuttaa käyttämään adjektiivia maaninen. Se on tosin sivistyssana, joka tarkoittaa melkein samaa kuin kiihtynyt, ylienerginen, korostuneen hilpeä. Jotain sellaista. Ja sellaisia kirjoittajia kieltämättä silloin tällöin on. Silti ei tiedetä, riittävätkö kriteerit diagnosoida heitä maanis-depressiivisiksi, jolloin he nykykäsitteellä ilmaistuna kärsisivät kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

Jostain syystä myös narsismi käsitteenä on turhaan liitetty saurausdiagnoosiin. Alkuaan narsismiin liittyi eräänlainen luonnekuvaus, joka juontui antiikin tarinasta. Se oli kuvaus kohtalokkaasta itserakkaudesta. Sen vuoksi arkikielessäkin voinee käyttää narsismi -kästettä kuvaamaan vastavuoroiseen rakkauteen kykenemätöntä itsekeskeisyyttä. (Oma määritelmäni laajemmasta ilmiöstä.)

On ihan eri asia puhua narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, joka on diagnoosi. Se, mikä tekee siitä lääketieteellisen diagnoosin, saattaa tosin olla vain se, että termi löytyy tautiluokituksesta ja on siten "virallistettu". Silti psyykkiset ilmiöt eivät ole mitenkään selkeitä tai tarkkarajaisia.

 
Kyllä minä olen hyväksynyt sen, että täällä kirjoitetaan narsisteista. On se yleistynyt kuvaus ihmisestä, jolla on "ainoa totuus" ja hänen totuutensa kyseenalaistaminen saa aikaan "valtavan rektion". Narsisti ei voi sietää sitä, että hän olisi väärässä, vaan hän hakee syntipukkeja. Hän pyrkii järjestämään elämäänsä orjallisella suorittamisella, sillä epäjärjestys ei sovi hänen luonteelleen. kaiken pitää olla "rivissä" ja ennustettavissa, myös läheisten ihmisten. MUTTA tämä ei tule esiin suhteen alussa ja ihminen kuvittelee, että onpa hienoa, kun kaikki on kunnossa ja hienosti hoidettu. Jos ilmeneekin, että , sinun käsityksesi kaiken järjestyksestä menee ristiin hänen kanssaan, niin narsisti ottaa käyttöön vähitellen oman järjestyksen, sillä hän ei siedä edelleenkään muiden tapaa tehdä muutoksia HÄNEN elämäänsä. Eli erittäin vaikeaa on , kun joutuu elämään varpaillan toisen mukaan häntä suututtamatta.
 
Joku ihmetteli, kuinka normaali, fiksu ihminen voi joutua toisen ihmisen tunne-elämän uhriksi. Helposti. Ja nimenomaan normaali ja fiksu.

On normaalia luottaa ihmisiin. On normaalia uskoa toisesta hyvää. On normaalia hyväksyä vastoinkäymisiä, epätäydellisyyttä ja virheitä, ja silti uskoa tulevaan. On normaalia haluta korjata ja parantaa yhteiselämää. On normaalia rakastua ja haluta nähdä oma suhteensa ainutlaatuisena. On normaalia tavoitella omaa, henkilökohtaista onnea.

Sitten yks kaks - syystä tai toisesta - huomaakin olevansa keskellä järjetöntä, raastavaa suhdesotkua sellaisen ihmisen kanssa, jota ei enää meinaa edes tuntea. Pikkuhiljaa kaikki tapahtunut alkaakin näyttäytyä uudessa valossa, eikä mikään tunnu enää normaalilta. Omakin käytös ja omat tunteet alkavatkin vaikuttaa epänormaalilta.

Miten minä tähän jouduin? Valitettavan helposti, kun väärä ihminen osuu kohdalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja uhreja ja lampaita:
Joku ihmetteli, kuinka normaali, fiksu ihminen voi joutua toisen ihmisen tunne-elämän uhriksi. Helposti. Ja nimenomaan normaali ja fiksu.

On normaalia luottaa ihmisiin. On normaalia uskoa toisesta hyvää. On normaalia hyväksyä vastoinkäymisiä, epätäydellisyyttä ja virheitä, ja silti uskoa tulevaan. On normaalia haluta korjata ja parantaa yhteiselämää. On normaalia rakastua ja haluta nähdä oma suhteensa ainutlaatuisena. On normaalia tavoitella omaa, henkilökohtaista onnea.

Sitten yks kaks - syystä tai toisesta - huomaakin olevansa keskellä järjetöntä, raastavaa suhdesotkua sellaisen ihmisen kanssa, jota ei enää meinaa edes tuntea. Pikkuhiljaa kaikki tapahtunut alkaakin näyttäytyä uudessa valossa, eikä mikään tunnu enää normaalilta. Omakin käytös ja omat tunteet alkavatkin vaikuttaa epänormaalilta.

Miten minä tähän jouduin? Valitettavan helposti, kun väärä ihminen osuu kohdalle.



Samaa kyselin minäkin vuosia:

Normaalia elämää:

äkkipikainen ystävä ei pyytänyt koskaan anteeksi ......... vaan kun häneltä pyysi niin hän sadistisesti jätti pyynnön huomioimatta eikä vastannut mitään. Jos yritti selvittää asiaa niin hän uhkasi poliisilla ..... ja mietti mielessään "siellähän nyt kärsiT". Tätä kesti kolmisen vuotta ja pääsin narsistista eroon. Ole onnellinen, jos "miehesi" kykenee pyytämään ja antamaan anteeksi. Hän on äkkipikaisuudestaan huolimatta terve ihminen.


Tästä kaikesta tuli kolmen vuoden vihan, kateuden ja pahuuden noidankehä: toinen pyysi anteeksi häiritsemistään ja sitä, että oli aiheuttanut pahaa tahtomattaan ja heikkouksissaan toisen elämään ja toinen vaikeni kuin muuri eli ei antanut anteeksi vaan uhkaili. Toinen rukoili anteeksiantoa luottaen ystäväänsä vaan toinen "kärvisteli ja kidutti" koko elämänsä kertyneet paskat/kuonat toisen päälle systeemillä "siellähän nyt kärsii ja jos yrittää sopia niin uhkailen häntä.

Lopulta VIHAN ja PAHUUDEN kierre saatiin poikki ja entiset ystävykset jatkoivat omia elämiään. Syvät haavat ja jopa fyysiset sairaudet tapaus kuitenkin jätti lopuksi elämää.

Pahinta tuollaisissa tapauksissa, jossa ollaan oltu ystäviä ja tuettu esim. kriisissä elämässä, niin on se luottamuksen kadottaminen eli se, että juuri se ihminen kehen kriisissä luotin kääntyikin vastaan ja oli se "pettävä lenkki". Tälläinen suuri luottamus ei koskaan enää palaa. Liian paljon on menetetty ja tuhottu.

Loppu hyvin, kaikki hyvin ............ kuitenkin.

USKON KUITENKIN LOPULTA, ETTÄ TÄMÄ KAIKKI OLI NORMAALIA ELÄMÄÄ vaikka se ei silloin siltä tuntunutkaan. Se oli hinta jo eletystä elämästä eli ns. inventaario ennen seuraavaa elämän vaihetta. Elämä on kovaa ... riita ja erovaiheessakin esimerkiksi mutta se on NORMAALIA elämää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Kyllä minä olen hyväksynyt sen, että täällä kirjoitetaan narsisteista. On se yleistynyt kuvaus ihmisestä, jolla on "ainoa totuus" ja hänen totuutensa kyseenalaistaminen saa aikaan "valtavan rektion". Narsisti ei voi sietää sitä, että hän olisi väärässä, vaan hän hakee syntipukkeja. Hän pyrkii järjestämään elämäänsä orjallisella suorittamisella, sillä epäjärjestys ei sovi hänen luonteelleen. kaiken pitää olla "rivissä" ja ennustettavissa, myös läheisten ihmisten. MUTTA tämä ei tule esiin suhteen alussa ja ihminen kuvittelee, että onpa hienoa, kun kaikki on kunnossa ja hienosti hoidettu. Jos ilmeneekin, että , sinun käsityksesi kaiken järjestyksestä menee ristiin hänen kanssaan, niin narsisti ottaa käyttöön vähitellen oman järjestyksen, sillä hän ei siedä edelleenkään muiden tapaa tehdä muutoksia HÄNEN elämäänsä. Eli erittäin vaikeaa on , kun joutuu elämään varpaillan toisen mukaan häntä suututtamatta.

Kirjoituksista muodostuu käsitys narsismista, mikä ilmiönä haittaa tasapainoista vuorovaikutusta ja pyrkii alistamaan toista. Äärimmilleen vietynä toinen ahdistetaan nurkkaan, viedään häneltä omat toiveet ja tahto. Keinoina ovat henkinen väkivalta, mollaminen, vähättely ja mitätöinti, kovimmillaan aggressiivisuus ja pelon tuottaminen. Mukana on ilmeisesti aina psyykkinen hallintaote, mikä juuri tekee narsistin uhrista uhrin.

Tavallinen riitely ja mielipide-erot eivät ole narsismia. Se, että toinen pitää järjestyksestä ja siisteydestä ja suuttuu toisen loputtomasta epäjärjestyksestä ei myöskään ole vielä narsismia. Mielipide-erot ja erilaiset tottumukset eivät ole narsismia, vaikka erimielisyyttä ja riitaa syntyisikin, jos pystytään riitelemään avoimesti, sovitaan ja osataan pyytää anteeksi, jos loukataan. Tavallisesti ihmiset ihmiset, kumpikin kärsivät eripurasta ja ymmärtävät loukkaavansa.

Narsismissa jotenkin korostuu toisen loukkaamisesta nauttiminen, tietoinen halu nujertaa ja päästä ylivaltaan, saada noinen kärsimään ja alistumaan. Sitä ei ehkä suhteen alussa huomaa, samoin kuin ulkopuolinen ei pysty heti oivaltamaan sitä taktiikkaa, mitä narsisti tietoisesti toteuttaa henkisenä väkivaltana. Kun narsisti on oivaltanut, mikä on toisen akilleen kantapää, heikko kohta, niin myrkyllisä piikkinuolia, kommentteja huomautuksia satelee jatkuvasti.

Liittyykö hallinna ja alistamisen tarve esim. järjestykseen, lienee yksilöllistä. Yhtä hyvin voi olla, ettei narsisti siedä järjestystä, toisen halua ja kykyä saada vaikkapa kodin arki toimimaan. Narsisti löytää aina kaikesta jotain huomautettavaa, koska hän ei pysty olemaan tyytyväinen eikä hänen sielussaan ole rauhaa.
 
Varsinaisia narsisteja on jonkun tutkimuksen mukaan 1% väestöstä. Tuskinpa heidän uhrit täällä kokoontuu, eli sana on kärsinyt inflaation.
Luulen, että usein näissä "alistamissuhteissa" käy esim. näin: Herkkä runotyttö tapaa vilkkaan ja eläväisen oloisen miehen (ei siis kuitenkaan mitään varsinaista pelimiestä). Molemmat viehättyvät toistensa erilaisuudesta ja suhde on valmis ja tuntuu juuri oikealta. Kun ensihuuma haihtuu, alkaa alun erilaiset piirteet ärsyttämään. Herkkä ihminen kokee toisen malttamattomuuden ja aktiivisuuden itseensä kohdistuvana arvosteluna ja toista taasen ärsyttää toisen jatkuva anteeksipyytävä olemus.

On myös ihmisiä jotka ovat jatkluvasti hiukan masentuneen oloisia. Ehkä heillä on heikko tai huono itsetunto ja he hakevat toisesta elämänsä oljenkortta. Ei ole ollenkaan liioiteltua sanoa, että ihmisen täytyy olla sinut itsensä kanssa pystyäkseen olemaan toisen kanssa tasa-arvoisessa suhteessa. Kuinka monesti täälläkin kerrotut tarinat sisältävät lauseen "sairastin jo aiemminkin mutta olin parantunut ja nyt masennuin uudestaan". tmv.

Suhteen loppumetreillä se joka jätetään muuttuu entistä enemmän ruikuttavaksi, nalkuttavaksi riippakiveksi, joka uhkailemalla (esim kuolemalla tai kostolla jos toinen jättää) jankuttamalla ja vatvomalla suhdetta vain pahentaa tilannetta. Jättäjällä ei oikeastaan jää muuta vaihtoehtoa, kuin sanoa suoraan ja olla tyly. Ei sen jättäjän pinnakaan ylettömästi veny.

Miettikää joskus omaa käytöstänne, haluaisitteko ja jaksaisitteko vastaanottaa sitä mitä annatte toiselle? Itseään voi kasvattaa aikuisenakin ymmärtämään myös toisen näkökannan asiaan.

En osoittanut tätä erityisesti kenellekään ed. kirjoittajalle.

Jos ihminen aina ja jokaisessa suhteessaan "joutuu" uhrin asemaan, niin olisiko syytä katsoa peiliin?
 
Paljon asiaa lillukalta.
1% on yksi sadasta. Jos heillä jokaisella on perhe, niin 20 000 asukkaan kaupungissa sairastaa 200 perhettä.

Entäs ne joilla on vain narsistisia piirteitä, sitten tuo joukko kasvaa...
 
Lillukka hyvä, tuo mitä yllä kirjoitit ei ole lähelläkään sitä mitä persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa eläminen on käytännössä. Itse välttelen narsisti sanaa, sillä uskon että suurin osa narsisteiksi kutsutuista kärsii eri tasoisista persoonallisuushäiriöistä eikä varsinaisesta narsismista.

Omasta erostani persoonallisuushäiriöisen kanssa on kulunut jo melkein neljä vuotta mutta muistot ovat vieläkin tuoreena mielessä. Meni todella pitkä aika kunnes toivuin erosta mutta nyt voin sanoa, että olen päässyt suhteesta täydellisesti yli. Kaikki nämä vuodet mies on säännöllisesti ottanut yhteyttä muutaman kuukauden välein, nyt on viimeisestä yhteydenotosta aikaa 6kk ja toivon ettei uutta enää tule. Jos vahingossa vastaan hänen puheluihinsa (hän käyttää tuntematon numero -asetusta eli en näe että soittaja on juuri hän) olen ollut pari päivää aina henkisesti aivan sekaisin. Vanhat muistot palaavat niin elävinä mieleen, että niiden käsittely aina vie sen pari päivää. Tässäkin suhteessa Lillukka olet väärässä, että narsistiksi väitetty haluaisi eroon "runotytöstä" ja siksi sanoo asiat pahasti, ei, vaan narsisti nimenomaan haluaa pysyä suhteessa ja vielä vuosien jälkeenkin rukoilee takaisin ja väittää muuttuneensa. Kun persoonallisuushäiriöinen jätetään, hänestä tulee mielestään se uhri. Suurin osa ajasta myös seurustellessamme tuntui siltä, että mies oli jatkuvasti uhri, kun en häntä koskaan ymmärtänyt ja tukenut. Itse en myöskään tunnista itseäni runotytöksi vaan määrätietoiseksi ja voimakastahoiseksi naiseksi, jonka persoonallisuushäiriöinen mies sai alistettua manipuloinnillaan. Suhteen loppuvaiheessa en enää oikein edes tiennyt kuka olin, kun mies väitti minua itsekkääksi, epäkunnioittavaksi, päämäärätiedottomaksi luuseriksi jolla ei hänen mukaansa ollut tavoitteita elämässään. Nämä kuvaukset olivat sellaisia, joita en koskaan ikinä aikaisemmin tai sen jälkeen ole kuullut itsestäni sanottavan ja oli todella hämmentävää kuulla rakastamansa ihmisen suusta olevansa ko. ominaisuudet omaava henkilö! Huvittavinta tässä tosiaankin oli se, että mies kuitenkin ehdottomasti halusi olla kanssani ja väitti jopa rakastavansa!
 
Milliina, ymmärsit kirjoitukseni hiukan väärin? Nimenomaan juuri sitä tarkoitin, että liian heppoisesti käytetään narsisti -, psykopaatti ym. nimityksiä aivan tavallisista ihmisistä riita -ja erotilanteissa.

Myös tuo runotyttö-kuvaus oli vain esimerkkinä siitä, kuinka kaksi erilaista luonnetta, tahoillaan tavallista ihmistä yhdessä, saa herkemmän kokemaan toisen hirviönä ja toisen käyttäytymään sellaisena. Tarkoitus ei ollut missään vaiheessa osoittaa, että näissä esimerkkihenkilöissä olisi yhtään mitään varsinaisesti sairaita piirteitä.
 
Joskus epäilen että olenko itse narsisti, mutta taitaapi olla vaan muotisana.. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Erossa kaikista tulee ne huonot puolet enempi tai vähempi esiin, eikä se tarkota välttämättä että kyseinen ihminen on sekopää hullu.. joten jos ei heti oltas leimaamassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Narsissi vai narsisti - onko nimellä väliä..:
Joskus epäilen että olenko itse narsisti, mutta taitaapi olla vaan muotisana.. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Erossa kaikista tulee ne huonot puolet enempi tai vähempi esiin, eikä se tarkota välttämättä että kyseinen ihminen on sekopää hullu.. joten jos ei heti oltas leimaamassa.

Niin tapahtuu erossa, narsisti kyllä toimii jo pitkään ennen eroa ja ero voi olla hyvinkin vaikea.

Onko joku itse narsisti? Olipa hyvä kysymys. Narsistin perusluonteeseen se kysymys ei voi sisältyä, sillä hän on omasta mielestään mitä fiksuin ja filmaattisin ihminen, joka joutuu jostain kumman syystä aivan idioottien kanssa tekemisiin. Eli oma narsistinen testi on seuraava; Ovatko muut ihmiset fiksuja , ihailtavia ja luotettavia, jos vastasit myöntävästi, niin et ole narsisti. Jos vastasit kieltävästi, niin ...

 
"Ovatko muut ihmiset fiksuja , ihailtavia ja luotettavia, jos vastasit myöntävästi, niin et ole narsisti. Jos vastasit kieltävästi, niin ... "

Jos näin ajattelee niin ei ole narsisti mutta hyvinkin naivi ja kaukana realismista. Ihmiset osaavat olla myöskin hyvin pahoja mustine tunteineen, koska ihmiseen kuuluu myös musta puoli. Se miten sitä mustaa puolta itse kukin käyttää ja yleensäkin sen puolen itsestään tuntee niin se on sitten asia erikseen.

Narsisti ei tunne olevansa sairas mutta tämä kuuluu myös moniin muihinkin sairauksiin mielen puolella. Onhan fyysisissäkin sairauksissa oireettomia kroonisia sairauksia, joita ihminen ei varsinaisesti tunne eli esim. korkea verenpaine. Nekin täytyy kuitenkin hoitaa.

Jospa siis jätettäisiin tuo turha "ihannointi" toisesta ihmisestä ja elettäisiin ihan realismissa eli, että ihmisellä on sekä hyvä että paha puolensa. Ihan kaikilla meillä. Toisissa ne puolet tulevat särmäkkäämmin esille ja toisissa tasasemmin. Kaikissa meissä ne kuitenkin ovat. sein taiteelliset luovat ihmiset kokevat nuo särmät terävämmin ja osoittavat ne muille esim. taiteen muodossa. Joskus ns. tavallinen tallaaja ei edes kestä katsoa sitä realismia, mitä taiteilija hänelle pahuuden puolelta avaa.

Tähän perustuukin esim. taiteen ja luovuuden salaisuus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihan tavallinen ihminen:
"Ovatko muut ihmiset fiksuja , ihailtavia ja luotettavia, jos vastasit myöntävästi, niin et ole narsisti. Jos vastasit kieltävästi, niin ... "

Jos näin ajattelee niin ei ole narsisti mutta hyvinkin naivi ja kaukana realismista. Ihmiset osaavat olla myöskin hyvin pahoja mustine tunteineen, koska ihmiseen kuuluu myös musta puoli. Se miten sitä mustaa puolta itse kukin käyttää ja yleensäkin sen puolen itsestään tuntee niin se on sitten asia erikseen.

Narsisti ei tunne olevansa sairas mutta tämä kuuluu myös moniin muihinkin sairauksiin mielen puolella. Onhan fyysisissäkin sairauksissa oireettomia kroonisia sairauksia, joita ihminen ei varsinaisesti tunne eli esim. korkea verenpaine. Nekin täytyy kuitenkin hoitaa.

Jospa siis jätettäisiin tuo turha "ihannointi" toisesta ihmisestä ja elettäisiin ihan realismissa eli, että ihmisellä on sekä hyvä että paha puolensa. Ihan kaikilla meillä. Toisissa ne puolet tulevat särmäkkäämmin esille ja toisissa tasasemmin. Kaikissa meissä ne kuitenkin ovat. sein taiteelliset luovat ihmiset kokevat nuo särmät terävämmin ja osoittavat ne muille esim. taiteen muodossa. Joskus ns. tavallinen tallaaja ei edes kestä katsoa sitä realismia, mitä taiteilija hänelle pahuuden puolelta avaa.

Tähän perustuukin esim. taiteen ja luovuuden salaisuus.

taisit juuri selittää pitkän elämän salaisuuden? Elämänasenteen.

 
Elämän pituus on paljolti kiinni sattumista ym. Asenne tietenkin vaikuttaa mutta ei ole paljon asenteesta kiinni, jos pommi putoo päähän tai rattijuoppo ajaa ylitse. Sisäiset tekijät tietenkin vaikuttavat, jos ympäristö on suotuisa ja Jumala varjelee lastaan :)
 
Kyllä taiteilija luodessaan on kuitenkin sillä hetkellä hyvinkin narsistinen koska hän kuuntelee ainoastaan omaa sisintään sillä hetkellä.

Monet taiteilijat ovat narsistisia siis ja useiden ammattina on tuo luovuus, jonka he muille ihmisille antavat. He saavat myös usein elantonsa eli leipänsä tästä "narsistisesta lahjakkuudesta eli luovuudesta ja sen hedelmästä".

Luovuus ei ole sidottu työaikaan 8 - 16.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lopettakaa jo:
Ärsyttävää tämä uhri-lässytys. Kenenkään aikuisen ihmisen ei tarvitse olla "uhri" ellei halua. Tietysti puolustuskyvyttömät vammaiset, vanhukset jne voivat olla uhreja.
Suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin mahdollisuus toimia niinkuin hyväksi näkee.

Niin, narsisti miehestä pääsee jotenkin eroon vaikka, mutta milläs pääset narsistiäidistä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kysyy tytär:
Alkuperäinen kirjoittaja lopettakaa jo:
Ärsyttävää tämä uhri-lässytys. Kenenkään aikuisen ihmisen ei tarvitse olla "uhri" ellei halua. Tietysti puolustuskyvyttömät vammaiset, vanhukset jne voivat olla uhreja.
Suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin mahdollisuus toimia niinkuin hyväksi näkee.

Niin, narsisti miehestä pääsee jotenkin eroon vaikka, mutta milläs pääset narsistiäidistä?

Se on jo paljon kun narsismin tunnistaa. Eroon ei pääse? ja keskusteluissa voi vain nyökkäillä ja kulman takana kirota ihan oikeasti.

 
"kysyy tytär". Jos et halua hänen kanssaan olla tekemisissä niin sano se hänelle suoraan, jos pelkäät, niin kirjoita kirje, missä selkeästi kerrot tuntemuksesi ja ilmoitat hänelle, ettet halua olla -etkä ole hänen kanssansa missään tekemisissä. Tämän jälkeen et vastaa puheluihin etkä viesteihin. Jos hän alkaa jollain tapaa sinua häiriköimään, niin ilmoita poliisille.

Tylyä, mutta se, että ollaan sukua ei oikeuta ketään pilamaan toisen elämää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lillukka-:
"kysyy tytär". Jos et halua hänen kanssaan olla tekemisissä niin sano se hänelle suoraan, jos pelkäät, niin kirjoita kirje, missä selkeästi kerrot tuntemuksesi ja ilmoitat hänelle, ettet halua olla -etkä ole hänen kanssansa missään tekemisissä. Tämän jälkeen et vastaa puheluihin etkä viesteihin. Jos hän alkaa jollain tapaa sinua häiriköimään, niin ilmoita poliisille.

Tylyä, mutta se, että ollaan sukua ei oikeuta ketään pilamaan toisen elämää.

just joo
 

Yhteistyössä