narsisti isä ja parisuhteet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hellevi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hellevi

Vieras
Kirjoitan aiheesta, joka minua koskettaa. Isäni oli narsisti. Olen keski-ikäinen nainen, jolle yhä edelleen vaikuttaa isäsuhde lapsuudessa. Sen mukaan valitsen mieheni. Tiedän tasan tarkkaan, et olen todella aikuinen nainen, jonka pitäisi olla aikuinen, mutta joka yhä edelleen käyttäytyy kuin lapsi silloin joskus.

Isäni oli narsisti, joka käytti alkoholia paljon ja sen takia jouduimme äidin kanssa lähtemään pakoon joka viikko.

Nyt aikuisena naisena yhä edelleen käyttäydyn kuten lapsena. Valitsen kumppanini isäni mukaan ja tunnen silloin jonkinlaista "turvallisuutta", kun minua kohtaan käyttäydytään tyhmästi. Kun joskus kohtaan kumppanin, joka todella haluisi olla minun kanssani rakkaudesta ja olla turvallinen, luotettava, en tunne häntä kohtaan mitään, minusta hän on tylsä.

Olin juuri tänään keskustelemassa aiheesta mielenterveystoimistossa. Hoitaja pääsi juuri asian ytimeen, eli asiaan, jota olen todella itsekin miettinyt, et miksi toimin näin.

Olisi kiva kuulla kohtalotovereista, joilla on samanlaista.
 
Olen itse hieman samantyylisistä lähtökohdista, tosin isäni ei ollut eikä ole alkoholisti, päinvastoin.

Kuitenkin hyvin dominoiva, ankara, ehdoton, hallitseva. Menestyvä. Vaativa. Samalla toki välittäväkin, ei koskaan ilkeä mutta kova kyllä.

Olen oppinut aina olevani syyllinen kaikkeen. Päden suorittamisen kautta. Jos en pärjää, en ole mitään. Kukaan ei voi ehdottomasti minua rakastaa. Haluan tapella parisuhteissani vastaan, en voi sietää päsmäröintiä mutta en ymmärrä selkärangattomia jees-miehiäkään. Olen onneton, mutta samalla tyytyväinen kun on hankalaa. Kerään ympärilleni mahdottomia tapauksia, jotka juovat liikaa, käyttäytyvät huonosti, pettävät, you name it. Ja viihdyn, ilmeisesti ja mukamas, siinä vuoristoradassa ja rallissa. Ei ole tylsää. Minua palvova, kiltti mies on ihan kiva varmaan, mutta kuolettavan unettavaa seuraa ja jotenkin akkamainen. Eihän minua voi kohdella lempeästi. Jos kohtelee, on kohtelijassa jotain pielessä.

Olen jatkuvasti stressaantunut. Elän on the edge. Draamaa, eroja, yhteenpalaamisia, tulisia riitoja. Uskon aina parempaan, voin parantaa miehen. Ja aina on tullut nenille.

Tällä hetkellä kierroksessa on mies, joka juo liikaa, jää kiinni virityksistään netissä, pettää lupauksiaan, uhkailee aina erolla, on itsekäs ja huomioimaton.

Juna kulkee vaan.
 
Isäni oli narsisti, joka käytti alkoholia paljon ja sen takia jouduimme äidin kanssa lähtemään pakoon joka viikko.
Tiedätkö jotenkin varmemmin että oli narsisti, vai selittäisikö ns. juoppohulluus riittävästi? Perheessä esim. pahasti alkoholisoituneeseen isään sopeutumisesta kehittyy läheisriippuvuus, siis muille perheenjäsenille vastasairaus (kanssariippuvuus), jonka yksi muoto on nimeltään vahvuus.
_____________________________________

Viestin loppuosa vain otteita sivuilta ja linkkiejä:
_____________________________________

Läheisriippuvuus on joukko huonosti toimivia ja pakonomaisia käyttäytymismuotoja, jotka perheen jäsenet ovat oppineet selvitäkseen perheessä, jossa oli suuri määrä emotionaalista tuskaa.

Nyt aikuisena naisena yhä edelleen käyttäydyn kuten lapsena.

Läheisriippuvuuteen liittyvät piirteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat suuresti äärilaidasta toiseen.
Ominaista on tarve tulla hyväksytyksi ja ainainen tarve miellyttää muita itsensä kustannuksella unohtaen omat tarpeet ja tunteet. Läheisriippuvainen toimiikin ulkoapäin ohjautuvasti ja miettii koko ajan mitä muut hänestä ajattelevat.

Toipumisessa kohdataan oma sisäinen lapsi (aitous, herkkyys, luovuus, haavoittuvuus). Siinä vahvistuvat itsen kuunteleminen, hoitaminen ja arvostaminen sekä hengellisyys.
Toipumisessa pyritään löytämään terve aikuisuus, johon kuuluvat hyvät vuorovaikutussuhteet, kyky kieltäytyä toisten painostuksesta sekä toisten huomioonottaminen ja hoitaminen kuitenkaan itseä uhraamatta.

Valitsen kumppanini isäni mukaan ja tunnen silloin jonkinlaista "turvallisuutta", kun minua kohtaan käyttäydytään tyhmästi.

Suuri osa tätä väärinkohtelun hyväksyntää tapahtuu ilman, että läheisriippuva osapuoli kokee tulevansa kohdelluksi väärin! Vielä tarkemmin sanottuna, nämä yksilöt eivät koe olevansa tarpeeksi OK saadakseen kunnioittavaa kohtelua koko ajan, eivätkä he huomaa, kun sitä ei tule.

He ovat julmia omia virheitään ja väärinkäytöksiään kohtaan, mutta erittäin hyviä selittämään ja hyväksymään muiden ihmisten väärinkäytöksiä. He vihastuvat kun ei pitäisi, eivätkä vihastu kun pitäisi.

Antaminen saa heidät kokemaan itsensä hyödyllisiksi ja oikeuttaa heidän olemassaolonsa. Sen sijaan että läheisriippuvat yksinkertaisesti hyväksyisivät itsensä, he täyttävät omanarvontunteensa voittamalla kumppaninsa hyväksynnän.

Koska heillä ei juuri ole itsekunnioitusta, heillä on suuria vaikeuksia muiden kunnioituksen vastaanottamisessa. Jotta voisimme ottaa vastaan sen mitä tarjotaan, meidän on koettava olevamme siihen oikeutettuja ja ansainneemme sen.

Läheisriippuvaiselle ovat tuttuja vieraita energiaa sitovat tunteet kuten syyllisyys, häpeä, pelko ja ahdistus. Ne kumpuavat jatkuvasta tarpeesta onnistua muiden silmissä.

Kun joskus kohtaan kumppanin, joka todella haluisi olla minun kanssani rakkaudesta ja olla turvallinen, luotettava, en tunne häntä kohtaan mitään, minusta hän on tylsä.

Hänen on vaikea olla tasavertaisessa suhteessa toisiin ihmisiin, eikä hän kestä yksin jäämistä. Toisaalta hän voi eristäytyä läheisyyden pelossa.

Koska olemme itse saaneet vain vähän todellista huolenpitoa, yritämme täyttää tämän tarpeen epäsuorasti huolehtimalla muista, erityisesti niistä, jotka tuntuvat olevan jollakin lailla puutteenalaisia.

Eräs tyypillinen piirre on lisäksi YLIVAKAVUUS, johon liittyy kyvyttömyys leikkiä ja pitää hauskaa. Vakavan persoonan piirteisiin kuuluu myös se, ettei osaa ottaa toisilta ihmisiltä vastaan hoivaa ja huolenpitoa.

itsekin miettinyt, et miksi toimin näin

Taustalla voi olla esimerkiksi ns. kiltin syndrooma. Lapsuudessa on pitänyt olla kiltti ja vaatimaton, tunteita ei ole voinut näyttää, ei kielteisiä eikä myönteisiä. Perhekuviossa on pitänyt unohtaa itsensä ja tarpeensa.
_______________________________________________________

Jotkut hienoimmista tuntemistani ihmisistä ovat läheisriippuvia.
He hymyilevät aina eivätkä koskaan kieltäydy tekemästä palveluksia.
He ovat jatkuvasti onnellisia ja säkenöiviä.
He ymmärtävät muita ja saavat heidät kokemaan olonsa hyväksi.
Muut pitävät heistä! (Irene Matiatos)
_______________________________________________________

Läheisriippuvaiselle on ominaista jatkuva alemmuuden ja riittämättömyyden tunne.
Läheisriippuvainen voi olla päihdeongelmaisen lapsi tai puoliso. Usein hän työskentelee hoitoalalla.
Läheisriippuvainen voi olla toisaalta hyvin epävarma, epäitsenäinen, pelokas ja takertuva. Tällainen ihminen miellyttää toisia ja häntä ohjaavat toisten ihmisten tarpeet. Hän myös vähättelee itseään. Usein hän kysyy, mitä mieltä muut ovat hänestä. Hän muuttaa mielipiteitään ja arvojaan toisten mukaan ja hakee näin hyväksyntää ja turvaa.
Usein suostumista seuraa häpeän tunne ja itsesyyttely: miksi olen niin tahdoton ja toisten vietävissä.

Olisi kiva kuulla kohtalotovereista, joilla on samanlaista.

Päihdehuollon yleis- ja erityispalveluiden lisäksi apua läheisriippuvuuteen tarjoavat myös Al-Anon- ja AAL-ryhmät.
________________________________________________
Al-Anonin aikusille ja nuorille tarkoitetut sivut löytyvät osoitteesta: *http://www.al-anon.fi/* ja AAL:n sivut osoitteesta: *http://www.aal.fi*

VTM Annikka Taitto, lapsi- ja perhekonsultti
http://www.paihdelinkki.fi/Tietoiskut/415-laheisriippuvuus

Läheisriippuvuuden kahleissa, Eija Mansikka-Knapp
http://www.laheisriippuvaiset.com/laheisriippuvuus.php

Läheisriippuvuus ja alkoholi, TERHI LAHIKAINEN, perheterapeuttina 15 vuotta
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/läheisriippuvuus.htm
PERHETERAPEUTTI

http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/coinfor.html
http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/Cofam.html
http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/laheisriippuvuus-tukahduttaa/

Erityisesti ne asiat, jotka ovat lapsuuden ihmissuhteissa jääneet kaikkein keskeneräisimmiksi, vaikuttavat vahvasti puolison valintaan.
http://www.suhdesoppa.fi/parisuhde/parisuhteen-kiintymysmallit/
 
Viimeksi muokattu:
ihmiset hakevat kumppanikseen joko vanhempansa (isän/äidin) vastakohdan (jo ihan kapinoidakseen) tai samanlaisen tyypin.

Tässä ap:n tapauksessa näyttää siltä, että parisuhteissa kompastuttaan samankaltaisuuteen.
 
henkilökunnan vähyyden takia ja valitusten runsauden takia
Teen poikkeuksellisen myönnytyksen. Valitukset pyydän toimittamaan helmikuun 29. pv:nä klo 03:44 - 03:45 välisenä aikana valtakunnasovittelijalle, jolloin hän ohjaa ne edelleen tuubaosastolleni asianmukaisesti käsiteltäväksi, mikäli katsoo sen tarpeelliseksi.
 
Viimeksi muokattu:
[/url][/QUOTE]Suuri osa tätä väärinkohtelun hyväksyntää tapahtuu ilman, että läheisriippuva osapuoli kokee tulevansa kohdelluksi väärin! Vielä tarkemmin sanottuna, nämä yksilöt eivät koe olevansa tarpeeksi OK saadakseen kunnioittavaa kohtelua koko ajan, eivätkä he huomaa, kun sitä ei tule.

He ovat julmia omia virheitään ja väärinkäytöksiään kohtaan, mutta erittäin hyviä selittämään ja hyväksymään muiden ihmisten väärinkäytöksiä. He vihastuvat kun ei pitäisi, eivätkä vihastu kun pitäisi.

Antaminen saa heidät kokemaan itsensä hyödyllisiksi ja oikeuttaa heidän olemassaolonsa. Sen sijaan että läheisriippuvat yksinkertaisesti hyväksyisivät itsensä, he täyttävät omanarvontunteensa voittamalla kumppaninsa hyväksynnän.

Koska heillä ei juuri ole itsekunnioitusta, heillä on suuria vaikeuksia muiden kunnioituksen vastaanottamisessa. Jotta voisimme ottaa vastaan sen mitä tarjotaan, meidän on koettava olevamme siihen oikeutettuja ja ansainneemme sen.

Läheisriippuvaiselle ovat tuttuja vieraita energiaa sitovat tunteet kuten syyllisyys, häpeä, pelko ja ahdistus. Ne kumpuavat jatkuvasta tarpeesta onnistua muiden silmissä.



Hänen on vaikea olla tasavertaisessa suhteessa toisiin ihmisiin, eikä hän kestä yksin jäämistä. Toisaalta hän voi eristäytyä läheisyyden pelossa.

Koska olemme itse saaneet vain vähän todellista huolenpitoa, yritämme täyttää tämän tarpeen epäsuorasti huolehtimalla muista, erityisesti niistä, jotka tuntuvat olevan jollakin lailla puutteenalaisia.[/url][/QUOTE]

Mainitsit aiemmin äärimmäisyydet. Juuri ne ilmenevät myös väärin kohteluun suhteessa, hyödyllisyyden ja olemassa olonsa oikeutetuksi tulemisen tunteeseen ja tasavertaisuuteen. LR;sen omaarvonsa epäsuorasti välttää julman itse-tuomarinsa kriittisen arvostelun. Suhteessa väärin käyttäytyvään hän on aina parempi. Hän vaatiikin täydellisyytä. Tietäen aina saavan syynsä kierteeseen toisen ollessaan kynenemätön täyttämään tarpeita joista itse olemme lopulta vastuussa. Tämä ilmiö on yleinen etennäkin pahoinpitely suhteissa. Vuorojen vaihtelussa on vaikea päätellä kumpi osapuolista on itseasiassa 'pahoinpitelijä'. Kaikken täman keskellä kukkii vielä 'normalisointi' (huono suomi).
Tarkoitan oireiden liittyvän toisiinsa. Ei lainkaan LR selitys kumoa narsissismi diagnosia. Päinvastoin. Johtuisikohan narsisstin itsekuvan/tunnon pakonomainen puolustustarve ja sen syy, lähestymisvaiheessa koetun kammon pakeneminen juuri tästä perisynnistä? Pelien puuttumisesta ja niiden epäselvyydestä?
Sit' vois lisätä muuta muiden 'viarailioiden' tavalla. LR:än yhteishengessä. Naaaaaah! En mee siihen lankaan!
 

Similar threads

L
Viestiä
22
Luettu
932
A
E
Viestiä
12
Luettu
731
Aihe vapaa
Empatiakyvytön?
E
N
Viestiä
2
Luettu
6K
Aihe vapaa
ap, Neuvoton äiti
A

Yhteistyössä