Näkikö meidän tyttö unta yöllä vai mitä hän oikein näki??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelästynyt äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
ns. yökauhukohtaus. Aika yleistä pienillä lapsilla. Lapsi ei ole periaatteessa hereillä ja voi nähdä mitä milloinkin ja ei esim vaikka tunnista äitiä vaan katsoo niin kuin läpi.
Minun tytöllä oli tuollainenja sitäkesti 6 vuotta. Alku oli pahinta.Voi olla et oli parikin tuntia hereillä ja huusi ja pelkäsi.

Näitä kauhukohtauksia tytölläni on myös ollut aiemmin, mutta niihin ei ole liittynyt mitään hahmojen näkemistä. On vaan huutanut paikallaan. Mutta voi tosiaan olla ihan mahdollista, että oli tuo kauhukohtaus yöllä.
 
[QUOTE="vieras";23975880]Meillä samanikäinen tyttö ja samanlaisia kokemuksia. Itkee kuin syötävä unissaan välillä ja ei osaa sanoa mikä hätänä, joskus muistaa aamulla joskus ei, eli ihan unissaan on. Liekö kuuluu tähän ikään kun mielikuvitus laukkaa muutenkin ja jos vaikka katselee jotain tv:n lastenohjelmaa missä jotain jännää tms. Olen kysynyt neuvolassa ja pitävät ihan normaalina :)[/QUOTE]

Ok :) Meillä katsotaan tosi "lapsellisia" lastenohjelmia pikkuveljen takia. Häntä pelottaa jopa muumit, joten sellaistakaan ei katsota :) Lähinnä Maisaa, Pingua, Myyrää ja Juniorilta ihan pienille tarkoitettuja. Näinpä tyttökään ei ole katsellut mitään jännempiä lastenohjelmia.
 
[QUOTE="aloittaja";23975976]Näitä kauhukohtauksia tytölläni on myös ollut aiemmin, mutta niihin ei ole liittynyt mitään hahmojen näkemistä. On vaan huutanut paikallaan. Mutta voi tosiaan olla ihan mahdollista, että oli tuo kauhukohtaus yöllä.[/QUOTE]

niitä on monenlaisia ja aijemmin ei ole tarvinnut olla ns näkyjä, mutta voi tulla. ei minunkaan tytöllä aina niitä ollut.
 
Meillä kohta 11v kävelee ajoittain unissaan. Yleensä menee niin et huutaa/itkee niin kuin pelkäis jotain. Ja siis isoon ääneen. Poika nukkuu yläkerrassa ja ite nukutaan alhaalla ja kyllä tuohon huutoon herää.
Lähtee sit sen itkun kanssa kulkemaan. Kävelee silmät auki ja osaa tulla alakertaan. Mutta sitten kun pojalle puhuu niin ei tajua mitään. Saattaa kyllä vastata jotain.
Ja siis kävelee vaan ympäri taloa. Käy eri huoneissa ja saattaa mennä jonkun muun sänkyyn nukkumaan. Yleensä ohjaan takaisin omaan sänkyyn. Monesti vaan nousee uudestaan vaeltamaan.
Välillä sit oon laittanu sohvalle pojan maate ja pitänyt siinä niin kauan et nukahtaa kunnon uneen. Ja siis pidelly kiinni niin et ei pääse enää kulkemaan.
Toinen konsti sit on viedä poika vessaan ja herättää siellä. Eli vähän ravistella ja kysyä et käytkö vessassa.

Mutta tuo on oikeasti aika kamalan kuuloista ja näköistä kun toinen haahuilee puolitajuissaan pitkin taloa. aamulla poika ei muista mitään jos ei ole herännyt sit jossain välissä.
 
Painajainen. Itse näen vieläkin samanlaisia unia, herättelen kanssanukkujia keskellä yötä milloin minkäkin käärmeen/hämähäkin/hirviön/minkä tahansa kammotuksen takia kiljumalla ja sinkoilemalla seinille. Eikä todellakaan auta heti vaikka toinen sanoo sen olleen vaan unta.
 
[QUOTE="vieras";23976027]Meillä kohta 11v kävelee ajoittain unissaan. Yleensä menee niin et huutaa/itkee niin kuin pelkäis jotain. Ja siis isoon ääneen. Poika nukkuu yläkerrassa ja ite nukutaan alhaalla ja kyllä tuohon huutoon herää.
Lähtee sit sen itkun kanssa kulkemaan. Kävelee silmät auki ja osaa tulla alakertaan. Mutta sitten kun pojalle puhuu niin ei tajua mitään. Saattaa kyllä vastata jotain.
Ja siis kävelee vaan ympäri taloa. Käy eri huoneissa ja saattaa mennä jonkun muun sänkyyn nukkumaan. Yleensä ohjaan takaisin omaan sänkyyn. Monesti vaan nousee uudestaan vaeltamaan.
Välillä sit oon laittanu sohvalle pojan maate ja pitänyt siinä niin kauan et nukahtaa kunnon uneen. Ja siis pidelly kiinni niin et ei pääse enää kulkemaan.
Toinen konsti sit on viedä poika vessaan ja herättää siellä. Eli vähän ravistella ja kysyä et käytkö vessassa.

Mutta tuo on oikeasti aika kamalan kuuloista ja näköistä kun toinen haahuilee puolitajuissaan pitkin taloa. aamulla poika ei muista mitään jos ei ole herännyt sit jossain välissä.[/QUOTE]

Mulla on sellanen muistikuva, että unissaan kävelevää ei saisi herättää. Siinä on kai sydän kovilla tms.

Musta tuo ap:n kuvailema kanssa vaikuttaisi kauhukohtaukselta, meillä kanssa ollut niitä. Tosin mä en muista oman tyttöni puhuneen, se on ollut sellaista itkuhuutoa, jossa on kyllä jotain yksittäisiä sanoja voinut huutaa. Ne on mun mielestä kamalia hetkiä, kun se huuto ei lakkaa eikä oikein voi auttaa mitenkään, kuten toinen on kuitenkin unessa.
 
Kiva kun kerrotte omia kokemuksianne. Rauhoittaa kummasti :)

Sellaisen taisin unohtaa mainita, että silloin kun tyttö puhui, että pika meni sängyn alle, niin silloin hän ei itkenyt. Hätkähti vaan unesta hereille ja nousi puoli-istuvaan asentoon sängyllään ja alkoi osoittaa pikkuveljen sängyn alle pelästyneen näköisenä. Silloin aiemmin yöllä itki kovasti. Mutta ei hän tosiaan aamulla näistä muistanut mitään, hymyili vain ja sanoi, että nukkui yön hyvin.

Mutta tosiaan, muillakin näkyy olevan samanlaisia kokemuksia :) niin enpä enää panikoi ;)
 
Miedän tyttö oli 3v kun muutettiin tähän taloon. Tyttö sai oman huoneen ja alkoi aluksi nukkumaan ihan hyvin. Vähän ajan kuluttua alkoi olla levoton öisin ja sanoi että ukko-nukke on seinällä tai nurkassa jne. Pelkäsi. Ja arvatkaa pelkäsinkö minäkin!!!

No mitään pahaa ei tapahtunut. Painajaista luulisin, koska sen jälkeen meillä ei muistin mukaan ole "kummitellut".
 
Miedän tyttö oli 3v kun muutettiin tähän taloon. Tyttö sai oman huoneen ja alkoi aluksi nukkumaan ihan hyvin. Vähän ajan kuluttua alkoi olla levoton öisin ja sanoi että ukko-nukke on seinällä tai nurkassa jne. Pelkäsi. Ja arvatkaa pelkäsinkö minäkin!!!

No mitään pahaa ei tapahtunut. Painajaista luulisin, koska sen jälkeen meillä ei muistin mukaan ole "kummitellut".

Kauanko hänellä kesti tuo pelkokausi?
 
Meillä tyttö näkee erityisen paljon unia joissa herättää puoli perhettä samalla. Milloin mitäkin... kaveri ei anna karkkia tai joku otti lapion käsestä... kiva sitten "selvitellä" näitä riitoja nukkuvan lapsen kanssa joka ei meinaa rauhoittua millään :headwall: Välillä myös sanoo että huoneessa verhon takana on mörkö kököttämässä, kuten yhdessä kirjassa jota ollaan luettu... Kyllähän lapset näkevät unia. Välillä vilkkaitakin ja hyvin todentuntuisia. :)
 
[QUOTE="aloittaja";23976343]Kauanko hänellä kesti tuo pelkokausi?[/QUOTE]

No ei kauaa, ehkä pari viikkoa, max kuukauden. Mutta ehkä se oli sitä kun uusi talo ja meille oli tulossa vauvakin sillon, olin jo aika viimisilläni..
 
Itse näin peruskouluikäisenä noin kymmenen eri kuolemaunta. Unessa näin tietyn henkilön/ eläimen kuolevan (en kuitenkaan sillä tapaa kuin se sitten tapahtui ) ja viikko- kuukausi siitä eteenpäin tämä kuolema tuli.

Niissä unissa ei ollut mitään pelottavaa (lähimmät noista olivat oma ukki ja oma lemmikki ) enkä kertonut noista kenellekkään ennen kuolemaa.

Noin 15-vuoden iässä nämä unet loppuivat. Oma mummoni oli kuulemma ollut "selvännäkijä ".
 
Noita sattuu. Mä ainakin olisin todella varovainen, koska lapsilla yleensä voi olla erilaiset näkökyvyt kuin aikuiselle. TUo voi oikeasti merkitä, että teidän pojalle sattuu lähiaikoina jotain vakavaa. :(
Mun isoäiti näki lapsena pikkupojan livahtavan talon alle ja siitä talosta kuoli samalla viikolla vauva synnytyksessä.

Minä näin unta omenoista samalla viikolla kun wtc-isku tapahtui. SELITÄPPÄ SE!!!!!!!!!!!
 
[QUOTE="vieras";23976442]miten muka tuo voi merkitä kuolemaa. ite oon kävelly ja puhunu unissani koko lapsuuteni. pahoja uniakin nähnyt ja selittänyt vaikka mitä eikä kukaan läheiseni kuollut koskaan[/QUOTE]

Ei kai noi muuten, mutta tuo, että pikkulapsi menee toisen lapsen sängyn alle. Merkkaa, että sen sängyssä nukkuvan elämä on ehkä hyvinkin lähellä loppuaan.
Ihan kuin mummoni näki sen talon alle livahtavan lapsen, josta kuoli vauva melkein heti tapahtuman jälkeen.
Mä en yleensä suhtaudu näihin asioihin näin vakavasti, mutta kun noi on tutut merkit, niin itse olen ainakin nyt huolissani ap:n pojasta. :(
Joillakin ihmisillä vaan on epämukavia kykyjä, joita eivät edes itse pysty hallitsemaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äääääääää;23976164:
Siis tavallisista painajaista ollaan ihan ihmeessä ja epäillään kummituksia. vOi hyvä ihme teidän kanssanne.

Mä en muuten epäilisi mitään, mutta kun tuossa on selvät ennemerkit. JOku mörkö jossain nurkassa on kuitenkin eri asia.
 
Nyt palas muisto mieleen:

Pari vuotta sitten meidän naapurin täti näki illalla/ alkuyöstä, että vintille meni pikkupoika. Täti oli siitä pojasta kovin huolissaan ja itse kävin pari kertaa tarkistamassa vintin, ettei siellä nyt vaan ole ketään.
Aamulla tämä täti joutui sairaalaan ja kuoli noin kuukauden kuluttua.
 
Ei kai noi muuten, mutta tuo, että pikkulapsi menee toisen lapsen sängyn alle. Merkkaa, että sen sängyssä nukkuvan elämä on ehkä hyvinkin lähellä loppuaan.
Ihan kuin mummoni näki sen talon alle livahtavan lapsen, josta kuoli vauva melkein heti tapahtuman jälkeen.
Mä en yleensä suhtaudu näihin asioihin näin vakavasti, mutta kun noi on tutut merkit, niin itse olen ainakin nyt huolissani ap:n pojasta. :(
Joillakin ihmisillä vaan on epämukavia kykyjä, joita eivät edes itse pysty hallitsemaan.

heh;D Sulla on varmaan tosi hauskaa tullessasi provoilemaan. Harmi etteivät muut ole lähteneet joukolla mukaan ;)
 
[QUOTE="määvaan";23976687]heh;D Sulla on varmaan tosi hauskaa tullessasi provoilemaan. Harmi etteivät muut ole lähteneet joukolla mukaan ;)[/QUOTE]

Voi kun mulla ei oo tapana provoilla. Mä olen ihan oikeasti helvetin huolissani! :(
 
[QUOTE="Sara";23975900]Mä nään itse joskus öisin sellaisia valveunia, että tavallaan oon hereillä ja nään sen huoneen normaalisti ja mulla on silmät auki, mutta sitten nään kuitenkin "unta" ja nään esim. muurahaisia tai hämppiksiä tyynylläni ja alan niitä huitomaan pois tai nään leijuvia hahmoja tai vastaavaa. Siinä tilanteessa ne tuntuu ihan aidoilta ja vasta aamulla tajuaa, että taas tuli sekoitua.

Lapselle tällaiset tuntuu varmasti vieläkin todemmilta.[/QUOTE]

mullakin on tuollaisia, onko ne sitten unihalvauksia tai kauhukohtauksia, en tiedä. Mutta inhottavia ovat.
 

Yhteistyössä