Joku vieras taas kitisi miten en usko että muilla on hyviä liittoja.. huoh.. varmaankin on ihmisten itsensä mielestä, mutta omat kriteerini ovat toista tasoa. Esim. mun mielestä itselleni hyvä avioliitto ei olisi sellainen, jossa saman katon alla oleva mies ei osaa käyttää pyykinpesukonetta. Joku toinen ei siitä välitä. Mutta tuollaisia lukuisia seikkoja on, joitten odotan täyttyvän ihmisen kanssa, jos hänen kanssaan elämääni alan jakaa.
Ja mitä eroamiseen tulee avoliitosta ja avioliitosta, lapsen huoltajuusasiatkin menevät niissä eri tavalla. Esim. toisen lapseni synnyttyä avoliitossa, aiemmasta viisastuneena säilytin yksinhuoltajuuden ja eron myötä olin siis oikeutettu muuttamaan lapsen kanssa pois yhteisestä osoitteesta ja minulla on yksinhuoltajuus ja näin ollen saan lapsen viralliset asiatkin hoidettua ilman toista osapuolta.
Ja allekirjoittaisin sen, mitä idunnor sanoi.. joskaan en ole juurikaan kokenut ensihuumaa, vaan itse kärsin ihan kestohuumasta ja se kohdistuu kyllä siihen yhteen ja samaan mieheen, jos sellainen joskus sattuisi tulemaan vastaan.
Nyt kun olen lapseni hankkinut, niin en suoranaiseisti miestä mihinkään tarvitse. No, seksiin ja seuranpitoon, mutta arkielämäni sujuu ilmankin. Seuraa on ystävistä ja miehistä ilman seurusteluakin. Tarvetta siis miehelle ei juurikaan ole käytännön asioitten tasolla, mutta tunnetasolla käyttöä toki olisi jos se huumaava tapaus tulisi vastaan ja kaikki biljoona asiaa osuisi yksiin.