Naisilla naksahtaa kun tulee äidiksi?

[lapseton]

Otsikko on hiukan provosoiva, mutta ehkä herättää paremmin keskustelua..

Olen kuullut usein miesten suusta, että lähes kaikilla naisilla napsahtaa, kun lapsi syntyy. Äiti ryhtyy omasta halustaan "yksinhuoltajaksi" - paapoo lasta yksin, ei anna miehen osallistua, unohtaa miehen ja parisuhteen hoitamisen kokonaan etc. Kuulostaa siis todella julmalta parisuhteen kannalta, vaikka lapsen syntymä kuuluisi olla yhdistävä ja onnellinen asia. Ymmärrän kyllä, että koko oma maailma ja ajattelutapa muuttuu näin suuren muutoksen vuoksi, mutta täytyykö sen tosiaan olla negatiivinen asia parisuhteelle?

Kertokaahan nyt kokemuksianne - varsinkin miehet! Uskallanko koskaan ryhtyä äidiksi, jos mullakin näin naksahtaa?

 

[eikä naksahda]

Olen sitä mieltä, että tämäkin asia riippuu niin paljon ihmisen persoonallisuudesta ja perusluonteesta noin yleensä. Jos olet kontrollifriikki jo valmiiksi, niin olet sitä varmasti myös lapsen kanssa. Ja itsehän siitä päätät, miten käyttäydyt.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että esikoisemme on lähentänyt minun ja mieheni välejä huimasti; nyt meillä on yhteinen aarre, josta iloita!

p.s. Pieni totuudenpoikanen voi olla siinä, että yleensä äiti jää kotiin hoitamaan lasta, ja heille muodostuu tietynlainen arkirutiini jota mies ei sitten välttämättä "osaa", vaan hoitaa lasta omalla tavallaan, josta joku äiti voi vetää pultit...

 

[eikä naksahda]

Laitapa kyssäri tonne Vauvanhoito-palstalle, sieltä saat varmasti enemmän vastauksia!

 

[hmmmmm]

niin ja tuli mieleeni sellanen tapaus ihan lähipiirissä, kun lasten syntymän jälkeen isukki viettää melkein poikamies elämää (?!) ja tää äiti ihminen tekee kaikki perheen pyörittämiseen tarvittavat mm hoitaa ne lapset ja kodin.

Että saattas mullakin jäädä semmosessa tilanteessa parisuhde pikkasen vähäpätöiseksi..

 

[Tsaidu]

Tuota tuota, mielenkiintoinen yleistys, jossavarmaan voi piillä totuudensiemen. Ainakin äitini oli tuollainen. Mies makaa sohvalla ja hän hoiti lapset yksin, siivosi, teki ruuat, opiskeli ja kävi töissä. Mies kävi töissä ja rassasi autoa. Joskus kun puhuin tuosta äitini kanssa niin hön sanoi että alussa isä olisi kai halunnut siivota yms mutta kun äiti siivosi heti perään koska iskä ei osannut siivota tarkasti niin eipä ukko kauaa halunut siivota, enkä ihmettele )

Koska olen kanssa tuon siivousintoilun perinyt niin tykkään hoitaa siivoukset yksin. Miehen reviiriä on sitten astiat ja astianpesukone, pyykkien ripustaminen, silittäminen. Lapsia hoidamme mielestäni tasapuolisesti. Vauvan kanssa se eka vuosi mene eyleensä siihen että äitinä olen ollut läheisempi koska mulla on tuo maitobaari etumuksessa, sitä ei isällä ole, mutta kyllä se siitä ainakin sitten on lähtenyt että isästä on tullut tosi tärkeä lapsille samalla lailla kuin äitikin.

Meillä ei ainakaan mies jää paitsi mistään. Seksiä saa joka päivä vaikka olen kuullut valitusta että saa harvemmin kuin ennen lapsia mikä kyllä on totta (koska ennen lapsia sitä oli useamman kerran päivässä), mutta eipä sekään aina väsymykseltään jaksa jos yöllä ehdottelisin vielä jotakin lähempää tuttavuutta. Meillä ei myöskään tarvitse keksiä tekosyitä, jos ei tee mieli niin se sanotaan reilusti ja se riittää toiselle. Kaikki tällaiset on jo aikoinaan puhuttu selviksi, meilä ainakin parisuhteessa on selvät sävelet.

se on meilläkin valitettavaa että parisuhteen hoitaminen siltä osin että pääsisi esim kaksi elokuviin tai ravintolaan syömään on mahdotonta koska meillä ei sukulaiset halua auttaa hoitamisessa ja ulkopuolista ventovierasta en haluaisi pieniä lapsia hoitamaan kotiini. Onneksi illat on yhteistä aikaa ja onneksi meillä on suhde hyvässä kunnossa ja kestänyt kahden lapsen yövalvomiset ja rahallisesti tiukilla olemiset.