Naiset kertokaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mies47
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mies47

Vieras
Olen 47-vuotias naimisissa oleva mies ja ihastunut (jopa rakastunut) työkaveriini (sinkku). Hän tuli töihin noin kolmisen vuotta sitten. Minusta hän aivan upea nainen, älykäs, ennakkoluuloton, huumorintajuinen, herkkä ja persoonallinen. Hän kohtelee minua tosi hyvin, pitää minun antamiani töitä etusijalla, jää juttelemaan kahvitunnilla niitä näitä joskus pitempäänkin. Hän on hieman ujo, kuten minäkin. Haluaisin tietää mitä hänkin tuntee, en vain jostain syystä pysty sitä aistimaan. Tiedän että hän arvostaa minun työtäni paljon, ja sanoi joskus ettei olisi tullut tänne töihin jos minä en olisi ollut täällä. Yksi juttu mietityttää, hän harvoin katsoo silmiini jos tulee käytävällä vastaan. Miten on naiset, voitteko auttaa?
 
No vaikka kuinka keskitän sisäisen energiani, niin en millään pysty kertomaan sinulle työkaverisi tunteista :-)

Jospas nyt ihan ensiksi miettisit, että kannattaako tähän juttuun nyt uhrata yhään enempää ajatuksia. Jos haluat säilyttää avioliittosi, lienee aivan sama mitä työkaverisi sinusta ajattelee. Jos taas haluat erota, niin eroa. Vasta eron jälkeen rupeat miettimään muita.

Muista myös, että kahvituntijuttelu ja tai töiden tekeminen yhdessä ei välttämättä kerro yhtään mitään siitä, millaista toisen kanssa jaettu tavallinen arki on.
 
Ihmisellä on vain yksi elämä elettävänä! Kuuntele sydämesi ääntä! Tunteilleen ei voi mitään! Ei saa kärvistellä toimimattomassa suhteessa. Flirtti ja ihastus piristää. Anna palaa, Go for it!


Ai, nythän minä vasta hokasin, että ap onkin mies! Jäitä hattuun, unohda koko juttu!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Persus-Elli:
Ihmisellä on vain yksi elämä elettävänä! Kuuntele sydämesi ääntä! Tunteilleen ei voi mitään! Ei saa kärvistellä toimimattomassa suhteessa. Flirtti ja ihastus piristää. Anna palaa, Go for it!


Ai, nythän minä vasta hokasin, että ap onkin mies! Jäitä hattuun, unohda koko juttu!

Liekö ap. tosi vai provo. Suhtaudun erittäin niuhosti työpaikkaromansseihin.

Niistä on vain huonoja kokemuksia. Silmiin katsominen voi olla myötäsyntyistä.
Maaseudulla nuoruuden ja lapsuuden viettäneenä silmiin katsominen oli paikkakuntahakuista. Kerran joku mies jutteli kanssani. Sitten kerroin mistä olen kotoisin. Mies sanoi, että kaikki tytöt siinä pitäjässä katsovat silmiin samalla tavalla.

Nyt lopeta Ellit suhmuroinnin tältä päivältä. Kotitietokone on huollossa. Sieltä soitettiin äsken. Olen surkea räpeltäjä läppärillä.

Vanha polkupyörä ja risa tietokone on laitettu kierrätykseen. Itseäni en laita kierrätykseen. Pidän itseni itseni ilona.

Saanhan asuA Suomessa tässä maailman ihanimmassa maassa. Ellien Ulkosuomalaiset palstalla joku Elli potee koti-ikävää.

Nyt juon kahvit ja katson Serranon perheen. Uusioperhe, jossa sattuu ja tapahtuu.
Vaikka joskus oppisin espanjan kielen auttavasti, niin en hommaa itselleni miestä.
Joku minusta tykkää, opetelkoon suomen kielen. Adios amigos.
 
Oletko hänen pomonsa? Jos, niin voi ehkä mielistellä sinua! Kun sanoi ettei olisi tullut töihin, jos et sinä olisi siellä ollut...oliko hän jo virallisesti töissä ennenkuin tutustui sinuun työpaikalla, jos, niin lipilipi...yrittää nuoleskella pomoaan. Tuskin kannattaa rakastua...
 
Ei ehkä kannata rakastua, mutta tunteelle vaan ei voi mitään. Nuoleskelusta ei ole kyse, hän ei yksinkertaisesti ole sitä tyyppiä. Tuntuu vain siltä että olen löytänyt sielunkumppanin.
 
Luulenpa työkaverisi tietävän tunteesi,ja hän yksinkertaisesti HIENOTUNTEISUUTTAAN ei tohdi kertoa että haikailet jotain sellaista mitä et voi koskaan saada.Nainen pelaa MAHTAVAA valtapeliä,katsoen kuinka pitkälle olet valmis menemään,itse hän ei sinun tunteisiin lämmöllä tule vastaamaan.Sinua hän kunnioittaa sen verran tai säälii että ei kato sinua silmiin,jos katsoisi,hänen pelisi olisi pelattu.Vaistoaisit silmistä sen.
 
Jaa-a.
Koin saman tilanteen reilut parikymmentä vuotta sitten. Olin 26 vuotias ja tuoreissa naimisissa. Sikäli poikkeaa, että Hän ei tullut työpaikkaamm eminun takiani, vaan tutustuimme vasta silloin. Mutta se oli sitä kuuluisaa "ensisilmäystä", jota en tiennyt olevan olemassakaan. Siitä alkoi vuosia kestänyt tunteiden ristiriita. Vieläkin jotain helähtää sisällä, kun sähköposti kolahtaa tai postikortti jostain ulkomailta saapuu.Kaikki kuitenkin ystävyyden merrkinä.
Tästä voinet tulkita, että emme ole yhdessä. Silloisen vaimoni on edelleen rinnallani ja ehkä näin parempi, kuka sen kuitenkaan tietää....?
 
Mitä nainen tarkoitti sillä, että tuli sinun takia töihin? Siis tunsitteko jo entuudestaan? Vai palkkasitko sinä hänet ja hän ihastui haastattelussa niin kovasti, että tuli sen takia töihin??!
Kaikki eivät katso koskaan silmiin kunnolla, voi olla ujoutta.
Se, että on ystävällinen työkaverille ei tarkoita automaattisesti sitä, että on ihastunut. Noilla kriteereillä minä olisin ihastunut jokaiseen työpaikkani mieheen ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies47:
Kiitos hyvistä kommenteista. Tosiaan, tunteiden ristiriita, joka on henkisesti raskasta. Muuten, voisiko silmiinkatsomisen arastelu johtua ujoudesta?

Tässä meidän tapauksessa se johtui nuoren naisen ujoudesta. Hän oli silloin juuri täyttänyt 23.
Sitten myöhemmin ei katsetta oikein voinut irrottaa.
 
Olen itse sortunut katseisiin, avioliittoni katkesi ja siitä syntyi monen vuoden soppa. Enää en moisiin ryhtyisi. Ajatus erosta täytyy olla jo olemassa, eikä niin, että joku sen yhtäkkiä herättää. Malttia!
 
Ennen kuin hän tuli meille, olimme töissä samalla alalla ja olimme tekemisissä toistemme kanssa lähinnä puhelimessa. Alussa noin peri vuotta meni, että en hirveästi kiinittänyt häneen huomiota, mutta sitten koko ajan alkoi tunteet vaan "kasvaa", jos näin voisi sanoa.
 

Yhteistyössä