Nyt saan kakan ropinaa niskaani, mutta ap:lla voi olla 2 syytä moiseen ajatteluun.
- hänellä on oikeasti huono itsetunto
- hänellä on hyvä itsetunto mutta hänellä on tunne että se tutustumansa nainen on "käytetty." Mun miehelläni on hyvä itsetunto, mutta ei hänkään halunnut moneen otteeseen kulutettua naista.
Se että itseä vaivaa kumppanin exien ja petikaverien huima määrä on vanha, hyvä, oikea tunne, melkein voi sanoa että Jumalalta saatu.
Se, kuluuko nainen tai pimpsa monien kanssa sekstatessa ei ole biologinen juttu, koska biologisesti ne kumpikaan ei kulu.
Syy menee melkein -tadaa, uskonnon puolelle, tai siis siihen että tietty tuoreus, tietty herkkyys ja ainutkertaisuus menetetään jos ottaa monien ihmisten kanssa olleen puolison. Meillä oli mun miehen kanssa jotain pientä säätöä muiden kanssa ennen kuin tapasimme toisemme, mutta on mahtavaa kun niin monen asian on saanut kokea hänen kanssaan ensimmäistä kertaa. Mä en kaipaa yhtään semmoista monen suhteen tuomaa pätevyyttä ja rutiinia että "no niin, tässä vaiheessa suhdetta mun kokemuksien mukaan pitää tehdä näin ja näin..." Mieluummin räpellän kaikessa ekaa kertaa -ja ihan kivasti avioelämä ja perheen pito on sujunut.
Se mikä on nykyisin mielestäni seksin irvikuva on se, että vaaditaan huimia taitoja kumppanilta, tuntuu melkein eri ihmisten kilpailutukselta. Mun mielestä seksi ei saa olla mitään pätemistä, taituruutta, master-juttua.
Mä ajattelen toisin:jos muuten (ne muut ihmisen n. 50 ominaisuutta ovat paljon tärkeämpiä kuin seksuaalinen yhteensopivuus) sopiva puolisoehdokas löytyy, niin sen kanssa on n.40-50 vuotta aikaa treenata seksitaitoja.
Mutta, en ajattele muista naisista tai ystävistäni päällimmäisenä että he ovat kaameita horoja (vaikka vähän sinne päin ovatkin).