Naisen haluttomuus, voiko sille tehdä itse jotain???

["tähdenlento"]

Haluaisin kuulla onko joku haluttomuudesta kärsinyt onnistunut selvittämään henkiset lukot aiheeseen liittyen ja löytänyt halun? Olen itse kärsinyt oikeastaan aina haluttomuudesta, silloinkin kun haluan minulla on todella herkässä estot ja tulee ensimmäisenä mieleen -ei. Inhoan tätä haluttomuutta, todellakin kärsin siitä itse miehestä puhumattakaan (joka onneksi sattuu olemaan maailman ihanin ja ymmärtäväisin, haluaisin vaan ettei hän joutuisi olemaan aina puutteessa vaikka ei itse siitä valitakaan tai painosta minua). Estot on niin kovat että vaikka kuinka päättäisin tietoisesti etten sammuta haluja (joita siis on kyllä ajoittain) vaan haluan haluan haluan vielä illallakin kun lapsi on saatu nukkumaan ja meillä on kahdenkeskistä aikaa. Kaikki "järjestetty" aika tuntuu todella väkinäiseltä enkä koe aitoa halua tuolloin. Kun meillä on seksiä, se on lähes aina ovulaation tienoilla, kun koen aitoa, voimakasta halua. Silloin pidän aidosti seksistä ja koen aina sen tyydyttävänä, mutta jostain syystä jos olen ollut aktiivisena sängyssä koen jälkikäteen häpeää.

Mies tietää mitä tekee, näen jopa muulloin kuin ovulaation aikaan ihan mahtavia unia hänestä ja muistakin jolloin haluan, mutta vaikka heräisin kesken, estot hyppäävät kehiin enkä tee mitään asialle vaan jatkan unia.

Kaipaisin varmasti terapiaa asian käsittelyyn mutta meillä ei mitenkään ole varaa sellaiseen nyt. Olisiko asian kohdanneilla mitään rakentavia neuvoja joilla voisin itsenäisesti edes yrittää käsitellä asiaa ja saada parannusta aikaan.

Pyydän ettei mitään senkun käyt selälleen ja levität jalat, kärsin itsekin tästä haluttomuudesta, ei vain mies.

 

["miikkis"]

No tarvitseeko sitä seksiä muulloin olla kuin ovulaation tienoilla, onhan se kerran kuussa? Vai haluaako miehesi useammin?

 

["tähdenlento"]

Tiedän mieheni haluavan useammin vaikka onkin parhaansa mukaan hienotunteinen. Meillä on kuukaudessä seksiä 2-5 kertaa ja omastakin mielestä se on liian vähän.

 

["vieras"]

kärsin itse samasta ja meillä sitten todellakin kärsitään verrattuna teihin, taukoa on nyt ollut 5 kk ja ei tunnu loppua tulevan...

 

["jopo"]

Kävin kerran seksiterapeutilla, varasin ajan Lääkärikeskuksen puhelinvaihteesta. Kyllä kannatti! Ehkä yksi kerta ei sulle riitä, mutta kannattaa mennä!

 

["miikkis"]

En osaa oikein auttaa, kun nuo tunteet on tavallaan tuttuja.

Seksikokemukseni nuorempana ei olleet kauhean hyviä - ei mitään pahaakaan, mutta tein väkisin kaikenlaista, mitä en oikeasti halunnut, kunhan vaan tsekkasin kokemuksia "listalta" pois. Hyväksikäytettykin olo jäi muutamasta jutusta. En ihan ollut kypsä vielä, vaikka lähes täysi-ikäinen olinkin.

Nykyinen mies on kaikin puolin ihana, mutta minussa nuo menneet kokemukset tökkii.

Ne pitää vaan omassa päässä käydä läpi ja siitä jatkaa eteenpäin, ei oikein muutakaan voi. Senkun käyt selälleen ja levität jalat tai sidot miehen kiinni ja kiipeät päälle.

 

["tähdenlento"]

jopo, seksiterapeutilla ihan vai seksuaaliterapiassa? Mikähän ero niilläkin on kun on tietääkseni kaksi eri asiaa.. Kehtasiko siellä puhua?

 

["harmaana"]

Sasanko kysyä ap, kuulutko johonkin uskontoon?

 

["tähdenlento"]

miikkis,
olenkin onnistunut pitämään seksielämän joten kuten säännöllisenä, ettei kuukautta pidempää taukoa ole ollut paitsi loppuraskaudessa kun oli kielto (jonka koin jotenkin helpottavana).
Tämä haluttomuus taitaa olla aika yleistäkin, tai enhän mä tiedä miten paljon pitkässä parisuhteessa on liian vähän. Jokatapauksessa haluaisin haluta enemmän ja inhoan tuottaa miehelle pettymyksen kun hän tekee aloitteen enkä vaan pysty kun ei ole mitään halua, niin usein. Meillä parisuhde on muuten niin ihana niin harmittaa et tämä yksi puoli ei toimi kunnolla..

 

["tähdenlento"]

En, olemme ateisteja molemman miehen kanssa, tosin evankelis-luterilaisia kirkkoon vielä kuuluvia, mutta kuitenkin. Mistä tuo tuli mieleen jos saa kysyä?

Olen miettinyt monta syytö estoille, ainakin olen käynyt paljon vauvasta asti sairaalassa, ja vaikka keho onkin ulkoisesti terve minua on tutkittu paljon synnynnäisen vauvana poisleikatun kasvaimen uusimisen varalta ja kehon toimintojen varmistamiseksi. Joka tapauksessa noita asioita ajatellessani koen samaa häpeää ja tuntuu ettei kehoni ollut lapsuudessa omani vaan lääkäreiden. Inhoan sitä. Mutta tämä nyt on vaan tällasta keittiöpsykologiaa kun yrittää itse auttaa itseään..

 

["moi"]

mulle tuli heti haluttomuus kun lapsi syntyi. ja on jatkunut jo 4 vuotta. uskon että tämä ei ole henkistä vaan fyysistä eli ei haluta mikään. mitä ihmettä mun pitää tehä?
enne halutti kaikki ja jatkuvasti, eli muutos oli huomattava.
en kärsi mistään stresseistä ym

 

["harmaana"]

[QUOTE="tähdenlento";25318866]En, olemme ateisteja molemman miehen kanssa, tosin evankelis-luterilaisia kirkkoon vielä kuuluvia, mutta kuitenkin. Mistä tuo tuli mieleen jos saa kysyä?

Olen miettinyt monta syytö estoille, ainakin olen käynyt paljon vauvasta asti sairaalassa, ja vaikka keho onkin ulkoisesti terve minua on tutkittu paljon synnynnäisen vauvana poisleikatun kasvaimen uusimisen varalta ja kehon toimintojen varmistamiseksi. Joka tapauksessa noita asioita ajatellessani koen samaa häpeää ja tuntuu ettei kehoni ollut lapsuudessa omani vaan lääkäreiden. Inhoan sitä. Mutta tämä nyt on vaan tällasta keittiöpsykologiaa kun yrittää itse auttaa itseään..[/QUOTE]

Tuli vaan mieleen koska itsellänikin on/oli paljon estoja ja tulin loppujen lopuksi siihen tulokseen, että kaikki johtuu siitä kasvatuksesta jonka sain. Olimme uskonnollinen perhe jossa seksi oli tabu, siitä ei puhuttu ja jotenki annettiin ymmärtää sen olevan "likaista". Kärsin jopa vaginismista useita vuosia kunnes sain käytyä asiat päässäni läpi. Onneksi oli ymmärtäväinen mies. Tosin, nuo haavat on syvällä koska edelleenkin on vaikeuksia siinä mielessä, ettei kaikki asennot onnistu vaikka haluaisinkin, lihakset vaan menee niin lukkoon, ettei homma onnistu. Mutta olen onnellinen, että edes jotenkin onnistuu nykyään ja että itsellä on herännyt HALU!

 

["miikkis"]

[QUOTE="tähdenlento";25318866]
Olen miettinyt monta syytö estoille, ainakin olen käynyt paljon vauvasta asti sairaalassa, ja vaikka keho onkin ulkoisesti terve minua on tutkittu paljon synnynnäisen vauvana poisleikatun kasvaimen uusimisen varalta ja kehon toimintojen varmistamiseksi. Joka tapauksessa noita asioita ajatellessani koen samaa häpeää ja tuntuu ettei kehoni ollut lapsuudessa omani vaan lääkäreiden. Inhoan sitä. Mutta tämä nyt on vaan tällasta keittiöpsykologiaa kun yrittää itse auttaa itseään..[/QUOTE]

Minulla samoja kokemuksia. Pelottavaa - ihan kuin olisin itse kirjoittanut, paitsi että kyseessä ei ollut kasvain.
Netissä ei ikinä tiedä kuka on provofeikki ja kuka ei, mutta tunnistin iteni näistä jutuista vähän liian hyvin.

Itse olen tavallaan hyväksynyt sen, että fantasioin paljon ja tunnen halua milloin tunnen ja seksi miehen kanssa jää sitten vähemmälle. Onneksi miehenkin halut on aika harvassa (tai palstan mukaan varmaan käy vieraissa, itse en tosin tiedä, missä välissä ehtisi töiden ja pötköttelyn lomassa).
Ei kai auta muu, kuin että annat halun tulla kun tulee ja seksiä sen mukaan. Turha siitä kertojen vähyydestä on kärsiä - meillä seksiä on noin 12 kertaa vuodessa ja se riittää. Seksuaalisuus on niin paljon muutakin - kuvia, ajatuksia, puheita, itsetyydytystä, kirjoja, leffoja ja tarinoita. Helliä kosketuksia, yhteisiä suihkuja, taputtelua ohimennen, suukottelua. Meillä on tätä kaikkea muuta ja ihan tyytyväiseltä mieskin vaikuttaa, miulla ei oo valittamista.

 

["tähdenlento"]

[QUOTE="miikkis";25318900]Minulla samoja kokemuksia. Pelottavaa - ihan kuin olisin itse kirjoittanut, paitsi että kyseessä ei ollut kasvain.
Netissä ei ikinä tiedä kuka on provofeikki ja kuka ei, mutta tunnistin iteni näistä jutuista vähän liian hyvin.

Itse olen tavallaan hyväksynyt sen, että fantasioin paljon ja tunnen halua milloin tunnen ja seksi miehen kanssa jää sitten vähemmälle. Onneksi miehenkin halut on aika harvassa (tai palstan mukaan varmaan käy vieraissa, itse en tosin tiedä, missä välissä ehtisi töiden ja pötköttelyn lomassa).
Ei kai auta muu, kuin että annat halun tulla kun tulee ja seksiä sen mukaan. Turha siitä kertojen vähyydestä on kärsiä - meillä seksiä on noin 12 kertaa vuodessa ja se riittää. Seksuaalisuus on niin paljon muutakin - kuvia, ajatuksia, puheita, itsetyydytystä, kirjoja, leffoja ja tarinoita. Helliä kosketuksia, yhteisiä suihkuja, taputtelua ohimennen, suukottelua. Meillä on tätä kaikkea muuta ja ihan tyytyväiseltä mieskin vaikuttaa, miulla ei oo valittamista.[/QUOTE]

Ihanan huojentavaa lukea tällaista joka voisi olla todellakin myös itse kirjoittamaani! Estot on varmaan suuremmassa roolissa koska kuten kirjoitinkin niin haluja on kyllä ajoittain, toisinaan heräävät herkästikin, ne eivät vain kovin usein johda seksiin. Meilläkin on tuota kaikkea muuta mitä kuvailit, on kosketuksia arjen keskellä, suukkoja ja kaksimielisiä lausahduksia. Koen tämän suhteeni itselle niin tärkeäksi että välillä murehdin omia lukkojani, ja tunnen että miehellä olisi parempi jos saisi enemmän. Mieskin on sanonut ettei se ole suhteen tärkein asia vaikka tiedän että on hälle tärkeämpi kuin mulle. Kiva kuulla että suhde voi kuitenkin toimia vähemmälläkin määrällä. Meillä takana lähes 10 vuoden suhde mutta joskus aina kuulee kuinka seksin väähyys ajaa avioeroon ja asia alkaa stressata. Ei kai se oikeasti voi olla ainoa avioeroon johtava syy!? Ainakin miehenikin on sanonut ettei se ole hänelle suhteessa tärkeintä. Me pystymme onneksi puhumaan asiasta.

Meillä myös seksualisuus oli lapsuudenperheessä tabu. Sitäkin olen jo miettinyt etten haluaisi siirtää tätä omalle lapselleni. Mutta miten osaa olla rento jos itse on lukossa?

 

["miikkis"]

Me ollaan oltu reilu 5 vuotta yhdessä ja hyvin pyyhkii vähän vähemmälläkin.
Kannattaa uskoa, jos mies sanoo, että on tyytyväinen. Tuosta kirjoituksestasi tulee vähän tunne, että asia on kuitenkin sinulle se tärkeämpi, jos sitä noin kovasti mietit. Huomasin itse nimittäin kun murehdin, että oma mies ei seksin puutetta juurikaan ajatellut ja minä taas stressasin joka päivä jossain vaiheessa.

En usko seksin puutteen aiheuttavan avioeroa, jos siitä vaan molemmat avoimesti pystyy puhumaan ja halun määrä edes jotenkin kohtaa (itse en jaksaisi pariakaan kertaa viikossa, vaikka joskus onkin kausia, että seksiä on useampana päivänä putkeen, sitten tuleekin kuukauden-parin tauko ja tämä on meille molemmille ok).
Tunnen muuten pariskunnan, joka harrasti seksiä päivittäin (!), mutta ero tuli silti.