Mitä tehdä ?!?

[apua kaipailisin]

Eli eli, meillä on pieni (?) kriisin poikanen ollut meneillään jo jonkun aikaa. Mies meni kännipäissään suutelemaan työkaveriaan, jonka ilmitullen tietysti vedin pultit....Eron paikka ei musta sentään ole, sänkyyn meno olis jo ollutkin. En kuitenkaan noin pienen (?) asian takia halunnut tätä kaikkea laittaa menemään....
Asia on selvitelty jo moneen kertaan suunnalta ja toiselta, ja nyt onkin ongelma minä itse....Eli kun haluaisin tämän asian ylitse päästä, ja jatkaa tätä perhe-eloa normaalisti....Millä konstin se onnistuisi, onko kellään kokemuksia ?? Luottamus on toki kärsinyt, enää en mieheeni niin luota kuin ennen tuota juttua. Mutta HALUAISIN luottaa, ja jatkaa eteenpäin, koska hänkin sitä haluaa. Ei kuulemma halua tätä toista tai hänen kanssaan sen enempää jne. Eikä IKINÄ enää kuulemma tule toistumaan. Tuokin on yksi, sillä jos kerran on mua onnistunut sumuttamaan TÄYSIN, niin miksei joskus uudestaankin ?!? Eli millä nyt vaan luottaa ja päästä asian yli niin, että meillä elo niin normaalina jatkuisi kun se nyt vaan voi olla mahdollista ?? Kärsin tästä kaikista eniten itse, kun en vaan pääse tuon asian yli, vaikka kuinka haluan. Ajattelen että jos taas heittäännyn siihen normaaliin luottavaiseen meininkiin, niin joku hetki kumminkin tulee ehkä P***aa niskaan ?? Mutta kannattaako tätä elämää nyt murehtimiseenkaan tuhlata ?!? Olen NIIN loukkaantunut , ettei tosikaan...Päiviä menee, etten edes ajattele koko asiaa, ja toisina päivinä ei muuta teekkään kuin että tuo tapahtunut pyörisi mielessäni... :/ Miehelleni en onnistu nykyisin muuta kuin olemaan eritäin v-mäinen ja lasken suustani sellaisia sammakoita että oksat pois, kun koskeen sieluun niin ettei kukaan usko.
Yritän saada itselleni tolkutettua että loppujen lopuksi OIKEASTI tämä on pieni juttu, mutta millä ihmeen kaupalla takoa se tähän luiseen pääkoppaani ?? :attn: Musta kun elämää ei kuitenkaan pitäisi hukata riitelyyn jne...Menee monet hyvät hetket hukkaan !!
Joten, jos jollakin samanlaisia kokemuksia, puolelta tai toiselta, niin ottaisin niitä kiitollisuudella vastaan !!

 

[TuiKKu]

itkin kun minulla ei ollut kenkiä
kunnes tapasin miehen
jolla ei ollut jalkoja

persialainen sananlasku

miksi? kaikki on niin suhteellista. toisten kärsimykset voivat kuulostaa toisista huvittavilta, toisille ne ovat tosi ongelmia jne.
ehkä se auttaa kun miettii mitkä asiat sinulla ovat hyvin. et voi vastata kun omista teoistasi.
voimia ja auringonsäteitä!

 

[taustalla]

Mulla samanlainen tapaus n.neljä vuotta sitten.Vieläkin se käy joskus mielessä,mutta muuten se on jo jäänyt taka-alalle.sanoin jo silloin että anteeksi en anna sitä ikinä mutta kenties aika parantaa?Säikähti mies itsekin tekemisiänsä ja sen vaikutuksia silloinli kyllä kännissä,mutta silti!Yhdessä ollaan edelleen ja nyt erilaisia kriisejä...Mulle se työkaverin pussaus oli kuin pettämistä,olivat matkalla naikkosen huoneeseen pussaillen kun sain kiinni.. :'(

 

[vieras kettu]

HEI!
Haluan vastata aiheuttamatta lisää ahdistusta. Olen itse joskus ollut tällaisen naisen roolissa (itsekin varattuna), ja jos vaan voit uskoa, tällainen juttu ei ole kenellekkään helppo ja harvoin siihen (vierasta suutelemaan) ajaudutaan tarkoituksellisesti.Tarkoitan siis sitä, että joskus elämässä voi tapahtua jotain täysin järjetöntä ja spontaania vailla sen suurempaa tarkoitusta, ihastumista tai suurta rakastumista toiseen. Valitettavasti se näin on. En kyllä uskoisi sitä itsekään, jos en olisi sitä itse kokenut. "Vieraana" naisena on myös ollut vaikea toipua tapahtuneesta, ja monta yötä on tullut mietittyä kuinka paljon tuli loukattua ja täysin turhaan, sekä omaa miestä että toisen miehen naista. Itsesyytökset ovat kovia; aiheutinko tilanteen, viettelinkö, katsoinko liian pitkään, miksi näin kävi...asiaa kuitenkin kovasti pohtineena olen tullut lopputulokseen, että tällaiseeen tapahtumaan kätkeytyy pohjimmiltaan jotakin suurta, suuri opetus siitä mitä elämässä arvostaa, muistutus siitä, miten helposti voi kaiken menettää ja ennen kaikkea opetus siitä että myöskään rakkaus ei ole mustavalkoista, oikean ja väärän välissä on paljon harmaata, ja "pahasta" voi seurata jotakin hyvää. Jos miehesi on sinulle avoimesti asiasta kertonut hän vaikuttaa panostavan suhteeseenne ja luottamukseesi, vaikka se onkin nyt koetuksella.Tämä aika on varmasti sinulle rankkaa, mutta olet oikeassa siinä ettei tuollainen juttu saa kaikkea hyvää tuhota. Täytyy vaan alkaa rakentamaan luottamusta uudelleen. Voimia sinulle, toivottavasti en pahoittanut mieltäsi kertomuksellani, halusin vaan valaista asiaa toiseltakin puolelta. Mieti tarkkaan mitä sydämesi haluaa!

 

[mä vain]

jaa-a! vastustan pettämistä aina henkeen ja vereen!!! suutelu on pettämistä myös. rohkea ja hatunnostonpaikka että kertoi sinulle. jos teillä onpitkä yhteinen historia takana ja rakastat häntä yhä niin kokeilkaa vielä mut en kyl luottais enään!

 

[taustalla]

Et tiedä voitko luottaa ja onko jo ehtinyt pettää aiemminkin. Et voikaan. Siinä se pulma.

 

[piiku74]

ei se luottamus tule takaisin>! Itselläni on kokemusta asiasta! Mies on exänsä kanssa "koheltanut" ja viestitellyt sain kiinni asiasta, no lupasi lopettaa ei halua edes kuulemma kys. ihmistä vaan minut, laittoi kännin piikkiin. no se kerta meni läpi ja ajattlein että eiköhän tästä etenpäin pääsät... kesä tuli ja kuvio toistui, no taas sai puhuttua minut pyörryksiin ja lupasi lopettaa koska olen hänelle niin tärkeä !
Nyt sitten taasen kolmas kerta kun kuvio toistuu, tokihan en välttämättä edes tiedä josko samaa on jatkunut pitkäänkin ilman etten tiedä asiasta mitään, nyt vain käry kävi! Tällä kertaa annoin jo aamulla sormuksetkin pois ja vihkikuvat laitoin pois seinältä!
Mun henkinen tasapaino on todella huonossa jamassa tällä hetkellä!! meillä on kolme ihanaa lasta joista nuorin vasta 8kk ikäinen, heidän takiaan olen yrittänyt jaksaa ja yrittänyt oppia luottamaan, ja mitä sain siitä palkinnoksi??!!
Kyllä se vaan niin on et jos kerran tekee jotain tommosta, niin tekee muulloinkin, ei vain välttämättä jää kiinni!
Onhan tämä vaikeeta lähtee tästä pois kun on 12 vuotta oltu yhdessä.... mutta ei tämä ainakaan ole oikeaa elämää, lapsetkin kärsii!!
Toivon että teet oikean ratkaisun!!!!!!!!!!
Tsemppiä!! :hug:

 

[taustalla]

\

ei se luottamus tule takaisin>! Itselläni on kokemusta asiasta! Mies on exänsä kanssa "koheltanut" ja viestitellyt sain kiinni asiasta, no lupasi lopettaa ei halua edes kuulemma kys. ihmistä vaan minut, laittoi kännin piikkiin. no se kerta meni läpi ja ajattlein että eiköhän tästä etenpäin pääsät... kesä tuli ja kuvio toistui, no taas sai puhuttua minut pyörryksiin ja lupasi lopettaa koska olen hänelle niin tärkeä !
Nyt sitten taasen kolmas kerta kun kuvio toistuu, tokihan en välttämättä edes tiedä josko samaa on jatkunut pitkäänkin ilman etten tiedä asiasta mitään, nyt vain käry kävi! Tällä kertaa annoin jo aamulla sormuksetkin pois ja vihkikuvat laitoin pois seinältä!
Mun henkinen tasapaino on todella huonossa jamassa tällä hetkellä!! meillä on kolme ihanaa lasta joista nuorin vasta 8kk ikäinen, heidän takiaan olen yrittänyt jaksaa ja yrittänyt oppia luottamaan, ja mitä sain siitä palkinnoksi??!!
Kyllä se vaan niin on et jos kerran tekee jotain tommosta, niin tekee muulloinkin, ei vain välttämättä jää kiinni!
Onhan tämä vaikeeta lähtee tästä pois kun on 12 vuotta oltu yhdessä.... mutta ei tämä ainakaan ole oikeaa elämää, lapsetkin kärsii!!
Toivon että teet oikean ratkaisun!!!!!!!!!!
Tsemppiä!! :hug:

Hyvä että teit päätösen lopettaa tuon seinään (siis kait lähdet). Todella vaatii rohkeutta ja selkärankaa. Mutta vain tuolla tavoin voit säilyttää itseluottamuksesi ja kunnioituksesi ja antaa lapsille kunnliisen mallin (eli ei äiti ole kynnysmatto). Olet rohkea!

 

[piiku74]

kyllä heti maanantaina olis tarkotus kävästä asuntotoimistos laittaa kämppä hakuun.
Toisaalta hirvittää, mutta toisaalta on jotenkin helpottava olo!
Eiköhän tämä tästä iloksi muutu vaikka tänään on tullut vähäsen itkeä tuherrettua! :'(

 

[Koettu on]

Jos miehesi oikeasti katuu, niin menkää parisuhdeterapiaan. On tärkeää, että selvitätte mitkä seikat johtivat tuohon pettämiseen, sillä joku motivaatio siellä taustalla aina on oli kuinka kännissä tahansa. Ehkä tässä nousee avioliitostanne piileviä tai näkyviä muita ongelmia selville. Ensin selvittelette asiat ja vasta sen jälkeen on aika tehdä päätökset mm. siitä annatko koskaan anteeksi, jatkatteko yhdessä vai eroatte. Lähtekää liikkeelle asianne kanssa! Se auttoi ainakin meillä. Vähitellen tulin siihen pisteeseen, että pystyin antamaan anteeksi ja myös luottamus on alkanut uudelleen kasvamaan.
Voimia sinulle ja perheellesi. :hug:

 

[Vieras myös]

\

Jos miehesi oikeasti katuu, niin menkää parisuhdeterapiaan. On tärkeää, että selvitätte mitkä seikat johtivat tuohon pettämiseen, sillä joku motivaatio siellä taustalla aina on oli kuinka kännissä tahansa. Ehkä tässä nousee avioliitostanne piileviä tai näkyviä muita ongelmia selville. Ensin selvittelette asiat ja vasta sen jälkeen on aika tehdä päätökset mm. siitä annatko koskaan anteeksi, jatkatteko yhdessä vai eroatte. Lähtekää liikkeelle asianne kanssa! Se auttoi ainakin meillä. Vähitellen tulin siihen pisteeseen, että pystyin antamaan anteeksi ja myös luottamus on alkanut uudelleen kasvamaan.
Voimia sinulle ja perheellesi. :hug:

Peesaan!

Niinkuin tässä viestissä ja parissa muussakin tämän ketjun viestissä todettiin, tällaiset jutut on kasvun paikkoja. Niistä voi poikia paljon hyvää, kun uskaltaa selvitellä asian perin pohjin. Tai vastaavasti voi saada selville, ettei juttu kannatakaan, ei ole perusteet tarpeeksi vakaalla pohjalla suhdetta ajatellen. Mutta ei ainakaan tarvitse kärvistellä epävarmuudessa!

Joten keskustelkaa!

Kun käy siellä pohjalla kurkistamassa mitä siellä on, niin huomaa että suhde on entistä vakaammalla pohjalla kun liat on tongittu loppuun

 

[piiku74]

joo-o oon joskus ehdottanut viimeksi kesällä et mentäis johonkin terapiaan... nauro vaan päin naamaa ja vähättelee koko hommaa! Joten eipä ole tuosta apua, mutta kiitos vain vinkistä!
tuossa keskusteltiin äsköttäin ja kysäsin et miltä siitä tuntuis jos lähtisin lasten kanssa, ei olisi mukavaa kuulemma...!
oon jotenkin solmussa, toinen puoli antais taas anteeksi ja toinen puoli ei se pelkää et mitäs sit kun taas annan anteeksi, niin taas saan lokaa niskaan hetken päästä!!
Ehdotinkin et jos muuttaisin lasten kanssa "koeajalle" hetkeksi pois kotoa, niin sais maistaa miltä se poikamiehen elämä maistuu... !
Tämä mieheni ja hänen exänsä ovat olleet jo seurustelumme alusta saakka "ongelma", exä yrittänyt hanakasti kokoajan takasín itselleen, no 12 vuotta oon onnistunut joten kuten pitämään itselläni..... mutta nyt taas tämä viimenen vuosi kun tämä kyseinen ex erosi miehestään (on siis välillä ollut naimisissa) on ollut maanpäällinen helvetti varsinkin minulle!
Ehkä heillä on syviä tunteita vielä toisiaan kohtaan..??!
Minä luovutan, en jaksa taistella!!

 

[Vieras myös]

\

joo-o oon joskus ehdottanut viimeksi kesällä et mentäis johonkin terapiaan... nauro vaan päin naamaa ja vähättelee koko hommaa! Joten eipä ole tuosta apua, mutta kiitos vain vinkistä!
tuossa keskusteltiin äsköttäin ja kysäsin et miltä siitä tuntuis jos lähtisin lasten kanssa, ei olisi mukavaa kuulemma...!
oon jotenkin solmussa, toinen puoli antais taas anteeksi ja toinen puoli ei se pelkää et mitäs sit kun taas annan anteeksi, niin taas saan lokaa niskaan hetken päästä!!
Ehdotinkin et jos muuttaisin lasten kanssa "koeajalle" hetkeksi pois kotoa, niin sais maistaa miltä se poikamiehen elämä maistuu... !
Tämä mieheni ja hänen exänsä ovat olleet jo seurustelumme alusta saakka "ongelma", exä yrittänyt hanakasti kokoajan takasín itselleen, no 12 vuotta oon onnistunut joten kuten pitämään itselläni..... mutta nyt taas tämä viimenen vuosi kun tämä kyseinen ex erosi miehestään (on siis välillä ollut naimisissa) on ollut maanpäällinen helvetti varsinkin minulle!
Ehkä heillä on syviä tunteita vielä toisiaan kohtaan..??!
Minä luovutan, en jaksa taistella!!

Olet oikeassa, yksin ei voi taistella. Jos toinen ei taivu niin turha siinä on lyödä päätään seinään. Se ei ole sinun epäonnistumisesi jos olet kaikkea yrittänyt ja toinen ei vain sitoudu. Toista ei voi vastentahtoisesti terapiaankaan raahata.

Hän ei ole oivaltanut omaa kasvunpaikkaansa ja haluaa pitää kiinni nuoruuden jutuista.

Jatka sinä elämääsi eteenpäin, ei suhteeseen voi jäädä roikkumaan jos ei side ole molemminpuolisesti vahva. :flower: =)