Yksin yhdessä- miehen haluttomuus

["surullinen"]

Pitkässä parisuhteessa on normaalia että on aikoja jolloin seksi ei luista, mutta entä jos parisuhteessa ei saa minkäänlaista huomiota? Mieheni ei ole kiinnostunut minusta niin tunne kuin fyysisellä tasolla. Hän ei kosketa minua ellen minä lähesty häntä. Hän ei koskaan kehu minua, ei edes pussaa satunnaisesti. Saattaa mennä hyvinkin pitkiä aikoja ettei halua koskea minuun edes vahingossa, ellen itse lähesty häntä. Onko se normaalia? Olen nätti nainen, pidän itsestäni huolta ja tiedän että sen puolen pitäisi olla kunnossa, että minuun olisi haluttavaa koskea. Silti välillä otan todellakin itseeni ja haen väistämättä vikoja itsestäni. Tuntuu kuin olisi itsestäänselvyys miehelleni.

Muuten asiat on kunnossa. Asioista puhutaan, mutta on asioita joista en uskalla puhua, kuten nämä toisen huomioon ottamis asiat. Jos otan ne puheeksi niin mieheni aina sanoo että hän ei riitä minulle sellaisena kuin on, eli hän heti syyllistää itseänsä jos otan asian esiin. Minussa on siis se "vika", kun haluan häntä. Haluaisin vain joskus saada tuntea itseni onnelliseksi, sitä että on ihminen joka haluaa sinua ja tykkää ja on kiinostunut sinusta sellaisena kuin olet. En ole koskaan aiemmin harkinnut eroa, mutta nyt se alkaa tuntumaan väistämättömältä ellei tähän tule muutosta. Kaipaan seksiä, huomiota ja ylipäätään läheisyyttä. Haluaisin niin kovasti tuntea olevani ehjä ja onnellinen. Nyt sitä en ole. En haluaisi silti heti ajatella eron olevan ratkaisu, mutta kun en voi tätä puolisoanikaan muuttaa. En tällä hetkellä uskalla lähteä liitostakaan lasten ollessa pieniä, sillä minulla ei ole riittävää toimeentuloa että pärjäisin ilman mieheni tuloja. Pelkään myös menettävän lapseni hänelle. Myös tottakai rakkaus sitoo mieheeni, mutta onko tässä rakkaudella enään mitään merkitystä jos ei ole onnellinen muuten. Onko kohtalotovereita?

 

[2. nainen]

Miehellä on toinen nainen. Terve mies ei ala olemaan ilman seksiä viikko- tai kuukausitolkulla.

 

["Sini"]

Miehellä on toinen nainen. Terve mies ei ala olemaan ilman seksiä viikko- tai kuukausitolkulla.

Jospa mies ei olekaan terve, vaan stressaantunut, väsynyt tai masentunut. Tai jos miehellä onkin peräpukamia, eikä kehtaa puhua niistä. Tai jospa miehelle onkin tullut potenssiongelmia ja se hävettää. Tai jos miehen testosteronitasot ovat laskeneet ja halukkuus vähentynyt sen myötä. Tai jos mies on luonnostaan aina vähähaluinen.

Turha väittää, ettei kukaan mies voi olla ilman seksiä kuukausitolkulla. Ulkoisesti terveeltä vaikuttavalla miehellä voi olla vaikka mitä ongelmia, jotka vaikuttavat myös halukkuuteen.

 

[2. nainen edelleenkin]

[QUOTE="Sini";28338780]Jospa mies ei olekaan terve, vaan stressaantunut, väsynyt tai masentunut. [/QUOTE]

Ap olisi varmaankin maininnut asiasta? Ja olisko tässä ylipäätään mitään ihmeteltävää, jos syy olisi noin itsestäänselvä?

 

[ap.]

Mieheni tekee välillä kovasti töitä ja tiedän hänen olevan jatkuvast stressaantunut, mutta stressin helpottaessakaan hän ei ole erilainen. Toista naista en osaa epäillä, juuri sen takia että tiedän miehen tekevän oikeasti pitkiä päiviä. Hän on joskus tainnut minun sitä epäillessä sanoakin että yhdessä naisessa on tarpeeksi tyydytettävää

 

["Vieras"]

Voi olla että mies todella kärsii siitä rttei ole haluja. Itse olen nainen ja varmaan tunnen samoin kuin miehesi sinua kohtaan. Olen aina väsynyt, pieniä lapsia, haluttomuutta kun en vain tarvitse sellaista. Haluan ennemmin olla rauhassa kuin että joku tulisi lähelleni, johtuuko siitä että olen väsynyt lapsiin tai perhearkeen.

 

[ap.]

[QUOTE="Vieras";28338810]Voi olla että mies todella kärsii siitä rttei ole haluja. Itse olen nainen ja varmaan tunnen samoin kuin miehesi sinua kohtaan. Olen aina väsynyt, pieniä lapsia, haluttomuutta kun en vain tarvitse sellaista. Haluan ennemmin olla rauhassa kuin että joku tulisi lähelleni, johtuuko siitä että olen väsynyt lapsiin tai perhearkeen.[/QUOTE]

Miten miehesi suhtautuu asiaan, koskeeko sinuun kuin ennenkin? Haluatko miestäsi edelleen?

 

[tiedän tunteen]

Voih, oli kuin minun näppäimistöltäni kirjoitettu joskus muutama vuosi sitten... Tiedän ap tuon tunteen. Se on kauhea ja raastava tunne. Minun täytyy kertoa että minulla tuo tilanne meni liian pitkälle, vaikka puhuin siitä exälleni, mutta asiat eivät muuttuneet. Minä olin se paska ja hyppäsin sitten vieraissa ja rakensin uuden parisuhteen, vaikka asuin exän kanssa saman katon alla. Tapoin tunteeni. EN halunnut olla itsestäänselvyys, se oli pahinta. Ja minä olin itsestäänselvyys. Exäni saattoi olla puhumatta minulle pariin päivään, minä sulkeuduin ja olin minäkin puhumatta. Ahdisti. En halunnut nukkua samassa sängyssä kuin exä, vaikken ollut silloin vielä hypännyt vieraissa. Luojan kiitos osasin yli vuoden kitkuttelun jälkeen sanoa että muutan pois. En minäkään olisi pärjännyt rahallisesti, mutta kun oli pakko! Mielenterveydelle ei voi laittaa hintaa. Eikä omalle hyvinvoinnille. Se että lasten takia on yhdessä on pahinta. Pahinta myös niitä lapsia kohtaan.

 

[ap.]

Voih, oli kuin minun näppäimistöltäni kirjoitettu joskus muutama vuosi sitten... Tiedän ap tuon tunteen. Se on kauhea ja raastava tunne. Minun täytyy kertoa että minulla tuo tilanne meni liian pitkälle, vaikka puhuin siitä exälleni, mutta asiat eivät muuttuneet. Minä olin se paska ja hyppäsin sitten vieraissa ja rakensin uuden parisuhteen, vaikka asuin exän kanssa saman katon alla. Tapoin tunteeni. EN halunnut olla itsestäänselvyys, se oli pahinta. Ja minä olin itsestäänselvyys. Exäni saattoi olla puhumatta minulle pariin päivään, minä sulkeuduin ja olin minäkin puhumatta. Ahdisti. En halunnut nukkua samassa sängyssä kuin exä, vaikken ollut silloin vielä hypännyt vieraissa. Luojan kiitos osasin yli vuoden kitkuttelun jälkeen sanoa että muutan pois. En minäkään olisi pärjännyt rahallisesti, mutta kun oli pakko! Mielenterveydelle ei voi laittaa hintaa. Eikä omalle hyvinvoinnille. Se että lasten takia on yhdessä on pahinta. Pahinta myös niitä lapsia kohtaan.

Tunsitko huonoa omatuntoa kun kävit vieraissa? On tässä itselläkin käynyt mielessä jos vaikka ja mitä, olikin jo vähän säpinää yhden miehen kanssa (ei mitään vakavaa vielä silti).. Pelkään että olen myös tappamassa omia tunteitani jos tämä tilanne ei muutu. En haluaisi erota, koska en haluaisi ajatella sen olevan se ratkaisu..mutta joskus se kait on väistämätöntä. Meillä ei ole tuota mykkäkoulua, mutta on asioita joista ei vain uskalla puhua. Mies ei myöskään omalta stressiltään ole kiinostunut minun asioista. Olen ongelmineni ihan yksin. Rahatilanne on minun suuri ongelma, en uskalla lähteä kun ei ole kuin satunnaisesti keikkatyötä. Sen varaan en voi jättää elantoa...

Tuliko miehellesi halusi erota yllätyksenä? Meillä se saattaisi olla suorastaan shokki miehelle, sillä niin itsestäänselvyys taidan hänelle olla. On kyllä mustasukkainen joissain asioissa, mutta minä en saisi olla.

 

["vieras"]

Voi olla normaalia. Kaikki vain eivät ole niin aktiivisia sen saralla. Tarkoitan etteivät pussaile, halaile, tai koskekttele. Oma mieheni esim. on juuri tälläinen. Ja se ei suinkaan tarkoita etteikö hän rakastaisi minua tai että hän pitäisi minua vastentahtosena.

 

["Sini"]

Ap olisi varmaankin maininnut asiasta? Ja olisko tässä ylipäätään mitään ihmeteltävää, jos syy olisi noin itsestäänselvä?

Ap kertoo, että mies tekee töissä pitkää päivää ja on stressaantunut. Veikkaan syyksi siis tuota väsymystä ja stressiä.

 

["Helmi"]

mutta on asioita joista en uskalla puhua

Tämä kohta pisti silmiini, ei ole miehesi vika jos et jostain uskalla puhua,vaan oma päätöksesi! ilman puhumist atodellisista tunteista ei voi sitä muutostakaan tulla! ei voi vain toivoa että jokin asia muuttuisi ja olettaa toisen ymmärtävän puhumatta, lukevan ajatuksia tai edes ajattelevan samoin,hän on täysin eri yksilö mitä sinä olet!

jos näistä syvällisistä asioista ei puhuta,ja joskus tietty on tilanne että esimerkiksi se mies pakenee,suojautuu sillä, nainen tulkitsee tämän vetäytymisen välinpitämättömyytenä, alkaa paniikissa painosta amiestä lisää(koska tarvitsee niitä tiettyj asioita voidakseen rauhoittua),mutta vetäytyjä,vetäytyykin lisää,eikä sano niitä asioita mitkä rauhottais toista välittömästi.

jos toinen tai molemmat ei kykene puhumaan tietyistä asioista voi olla että lopputuloksena on ero. mutta se on taas yksi turha ero.. ja todennäköisesti seuraava suhde muutamassa vuodessa on samassa pisteessä koska ne omat kipupisteet,omat väärät käyttäytymismallit vie siihen uuteenkin suhteeseen!

ehdottaisin siis vanhalla tavalla kissan nostamista pöydälle kaikkineen karvoineen, ei mitään huutoa,haukkumista tms. millä peitetään sitä omaa haavoittuvuuttaan vaan ihan oikeesti molemmin puolin tunteista ja tarpeista keskustelua. jos tässä ei onnsituta yhdessä.. kehotan menemään apriterapiaan ja esimerkiksi kirkolta löytyy paripsykoterapeutteja.

Tiedän tunteesi ja ymmärrän sua,mutta se mtien sä tulkitset miestäsi,ei välttämättä ole totuus!

Väestöliitolta löytyy hyvää parisuhdetietoa(se auttaa ymmärtämään miksi toinen tai miksi itse toimii tieyllä tavalla tässä hetkessä.. se oma ja toisen kasvuperhe vaikuttaa teidän suhteisiin. veikkaanpa että miehellä on sellainen lapsuuden perhe missä ei juuri tunteet ole näkynyt!)

 

[ap.]

[QUOTE="Helmi";28338959]mutta on asioita joista en uskalla puhua

Tämä kohta pisti silmiini, ei ole miehesi vika jos et jostain uskalla puhua,vaan oma päätöksesi! ilman puhumist atodellisista tunteista ei voi sitä muutostakaan tulla! ei voi vain toivoa että jokin asia muuttuisi ja olettaa toisen ymmärtävän puhumatta, lukevan ajatuksia tai edes ajattelevan samoin,hän on täysin eri yksilö mitä sinä olet!

jos näistä syvällisistä asioista ei puhuta,ja joskus tietty on tilanne että esimerkiksi se mies pakenee,suojautuu sillä, nainen tulkitsee tämän vetäytymisen välinpitämättömyytenä, alkaa paniikissa painosta amiestä lisää(koska tarvitsee niitä tiettyj asioita voidakseen rauhoittua),mutta vetäytyjä,vetäytyykin lisää,eikä sano niitä asioita mitkä rauhottais toista välittömästi.

jos toinen tai molemmat ei kykene puhumaan tietyistä asioista voi olla että lopputuloksena on ero. mutta se on taas yksi turha ero.. ja todennäköisesti seuraava suhde muutamassa vuodessa on samassa pisteessä koska ne omat kipupisteet,omat väärät käyttäytymismallit vie siihen uuteenkin suhteeseen!

ehdottaisin siis vanhalla tavalla kissan nostamista pöydälle kaikkineen karvoineen, ei mitään huutoa,haukkumista tms. millä peitetään sitä omaa haavoittuvuuttaan vaan ihan oikeesti molemmin puolin tunteista ja tarpeista keskustelua. jos tässä ei onnsituta yhdessä.. kehotan menemään apriterapiaan ja esimerkiksi kirkolta löytyy paripsykoterapeutteja.

Tiedän tunteesi ja ymmärrän sua,mutta se mtien sä tulkitset miestäsi,ei välttämättä ole totuus!

Väestöliitolta löytyy hyvää parisuhdetietoa(se auttaa ymmärtämään miksi toinen tai miksi itse toimii tieyllä tavalla tässä hetkessä.. se oma ja toisen kasvuperhe vaikuttaa teidän suhteisiin. veikkaanpa että miehellä on sellainen lapsuuden perhe missä ei juuri tunteet ole näkynyt!)[/QUOTE]

Hienoja ajatuksia! Täytyy vain nyt rohkeasti yrittää nostaa se "kissa pöydälle", koska ei tähän muuten tule haluaamaani muutosta. Voihan se olla ettei asiat muutu,mutta ainakin voin sanoa kokeilleeni. Olen tästä asiasta niin monta kertaa maininnut,mutta saanut vain hetkellistä lisäaikaa. Se tahtoo unohtua..

Mieheni on usein väsynyt ja koen sen torjuntana kun hän menee sänkyyn esimerkiksi iltaisin ja ei sano minulle mitään. Saatan olla juuri nukuttamassa lapsia ja kun menen sänkyyn, hän jo nukkuu. Olemme välillä kuin kämppikset, se harmittaa.

Mieheni kotona vanhemmatkaan eivät ole näyttäneet koskaan läheisyyttä, aivan kun minun kotona. Mutta itse naisena en halua olla samanlainen, yritän välttää samaa kohtaloa kuin mikä vanhemmillani oli.

 

[plokiju]

Hmmm.
Ensirakkauteni oli suhteen loppuvaiheessa tuollainen. Etäinen eikä halunnut oikein seksiä. Ja ahdistui kun minä painostin. En usko että hänellä oli suhdetta, vaan ehkä tunteet vain viileni ja oli hänellä työstressiäkin. Oli lopulta yhteinen päästös erota ja olemme edelleen ystäviä.

Mies numero kaksi oli sitten aika paskiainen (kuin minäkin), ja meillä oli salasuhde. Hänellä siis naisystävä, josta hän ei vain päässyt eroon. Eli nainen takertui, ja mies ei raaskinut erota. Kertoi minulle että ovat vähän kuin kämppiksiä vain. Eli mies ei kokenut mitään vetoa naistaan kohtaan. Veikkaan että se nainen koki samoja tunteita kuin sinä nyt. Eli oma mies ei vain koskaan koskenut, ei halannut tai suudellut tms. Asuivat vain yhdessä ja nukkuivat samassa sängyssä.

Yritä puhua miehellesi, ja kerro (ilman riitelyä) että asiat alkavat pahasti painaa mieltäsi. Toivottavasti miehelläsi on vain joku outo vaihe josta pääsee yli. Tai jos hänell äei vain seiso, niin patista lääkäriin, voihan vika olla vakavakin.
Ehkä miehesi on vain perussuomalainen yrmeä ukko? Tai hänellä on suhde...

 

["Ccc"]

Monet homo miehet perustaa naisen kanssa perheen. Sitten kun on aika kypsä lähtee toteuttamaan oikeita haluja.

 

["Vieras"]

Ihmiset kaipaa eri tavalla ja eri määriä fyysistä ja henkistä läheisyyttä. Oikea tapa lähestyä asiaa ei ainakaan ole vaatia toista taipumaan omiin tarpeisiin. Kokeiltu on, siitä ei seuraa kuin paskaa, jota saa sitten häpeissään lapioida aika pitkään. Keskustella pitää, ja tehdä töitä oman pään sisällä. Jos sattuu olemaan vähän fyysistä läheisyyttä kaipaava ja/tai sietävä puoliso, jääkö suhteessa vaakakuppi plussan puolelle vai haluatko elämältäsi muuta?

Meillä jäi selkeästi plussalle, ja vaikka seksi on harvassa niin suhde on onnellinen. Ja muut hellyyden osoitukset itse asiassa hitusen lisääntyivät kun niihin liittyvä seksin odotus väheni.

 

[suosittelen]

Pariterapia tai parisuhdekurssi.