Naisen ex ihmetyttää

[Kille74]

Olen tapaillut nyt upeata naista puolisen vuotta ja olemme suunnitelleet yhteen muuttoa. Nainen kertoi suhteen alkupuolella entisestä suhteestaan, joka oli kestänyt kuusi vuotta. Suhde päätyi eroon pari vuotta sitten miehen tehtyä jotain niin törkeää heidän lyhyen avioliittonsa alkutaipaleella etten uskonut edes miesten pystyvän sellaiseen. Naisesta huomaa ajoittain selvästi että hän käy edelleen eron asioita läpi ja on kertonutkin minulle siitä. Olen tietenkin lupautunut olemaan hänen tukenaan, ymmärtää ja auttaa "keräämään sirpaleita" ja niin olen parhaan kykyni mukaan tehnytkin. Nainen kuitenkin pitää hyvinkin tiiviisti yhteyttä exsäänsä. Sanoo heidän olevan ystäviä ja niin "yhteen kasvaneita" kuuden vuoden suhteen jälkeen, eivätkä he voisi koskaan palata yhteen. Exä oli kuitenkin yrittänyt eron jälkeen muutaman kerran saada häntä takaisin ja hetken he olivat ilmeisesti yrittäneetkin.

Nyt mahdollisesti suuren elämän muutoksen edessä arveluttaa ja mietityttää oma paikkani tässä yhtälössä. Onko nainen valmis muuttamaan yhteen ja mitä peliä hän pelaa exänsä kanssa? Asiasta olen häneltä kysynyt ja ilmaissut omat tunteeni, mutta yhteyden pidosta ei puhuta minulle, eikä hänen käytös muutenkaan ole kovin avointa. Yhteydenotot ja tapaamiset tosin myöntää hieman vaivautuneena kun kysyn asiasta. Väkisin vain herää pieni epäilyksen peikko ettei kyse ole ihan puhtaasta ystävyydestä, kun toinen ei ole edes täysin selvinnyt erosta ja muistelen itseänikin kuinka helppoa oli joskus hakea "lohtua" exältä. Kuka haluaa pitää tiivistä yhteyttä ihmiseen joka on loukannut sydänjuuria myöden ja hajoittanut palasiksi? Sitä en pysty ymmärtämään ja minä vain keräilen sirpaleet.

Nainen on jutellut että minä muuttaisin hänen luokse, asuntoon jossa hän asui myös exänsä kanssa ja jossa on vielä vuosien jälkeen tämän tavaroita siellä täällä aivan kuin niistä ei olisi eroon haluttu päästäkkään. Mitään en niin paljon haluaisikaan kuin yhteistä kotia, mutta mietityttää että olenko sittenkin kaikesta vakuuttelusta ja rakkauden tunnustuksista huolimatta pelkkä korvike tai sijainen.

Auttakaa miestä mäessä sillä olen itse rakkauden sokaisema. Neljänkympin (nainen pari vuotta nuorempi) uhkaavasti lähestyessä alkaa usko horjua toimivaan ja luotettavaan suhteeseen. Lapsia ei ole siunaantunut kummallekaan.

 

[nainen 30+]

No niin. Tuota on vaikea tietää. Mutta itselläni ehkä hitusen vastaava tilanne. Exällä ja itsellä ei todellakaan ollut mitään "peliä" vaikka pidimme yhteyttä. Puoli salaa tosin, aika samoin kuin itse kerroit. sitä vain oli kasvanut kiinni ja tunsi toisen, hmm vaikea selittää. Itse pidimme yhteyttä exän kanssa n. 3 kolme vuotta eron jälkeen. Ilman mitään sutinaa. Olimme molemmat taholamme rakastuneita ja uusissa suhteissa. Juu ja exän tavaroita oli myös.

Ei tämän eron jälkeisen suhteen tarvitse olla mikään laastarisuhde, tai että yhteen exän kanssa tarvitsisi palata vaikka yhteyttä pidetään. Tiedän, että voit saada täysin päinvastaisia kirjoituksia. Mutta omalla kohdallani ja exän kohdalla asiat on näin edelleen. Uudet suhteet ovat kestäneet ja ilmeisesti myös kestämässä edeleen. Nyt yhteydenpito on vähentynyt mutta erosta alakaa olla jo niin monia vuosia. Itse voisin edelleen olla yhteyksissä. Mutta exän vaimo on niin tiukkasanaisesti kieltänyt yhteydenpidon alusta asti. Että nyt mies on sen lähes lopettanut. Mutta vuosia pidimme yhteyttä puolisalaa.

 

[nainen 30+]

Itse olen kyllä sen verran sovinisti ja kaksinaismoralisti, ettei oma mieheni kyllä tapailisi exiään! Yhteydenpito on hieman eri asia kuin tapailut. Itse kyllä voisin tapailla exääni

 

[748596]

Kannattaisi kuitenkin ehkä vähän odotella vielä sen yhteenmuuton kanssa. Itselläni on tosi huonoja kokemuksia tällaisista exän paapojista - vaikkei siinä mitään intiimiä enää olisikaan niin jo se että tiedät/aavistat/kuvittelet heidän pitävän yhteyttä selkäsi takana syö todellakin sielua. Se mikä on loppu niin sen pitääkin olla kokonaan loppu, varsinkin jos ei ole yhteistä jälkikasvua.
Toinen huono asia on tuo muuttaminen toisen kotiin ja vieläpä sen exän "jälkien keskelle" - kokemuksesta tiedän senkin että EI TUNNU HYVÄLTÄ! Kannattaisi mieluummin harkita uuden, yhteisen kodin hankintaa.
En kyllä ymmärrä sitä että miksi pitää sääliä ja paapoa jotain ihmistä joka on joskus kuulunut elämään, saatikka vielä sellaista ihmistä joka on tehnyt pahaa toiselle! Tuollainen paapoja taitaa olla aika heikko/vähän saamaton luonteeltaan, eikä osaa oikeasti ehkä päättää/ priorisoida tunteitaan ja ihmisiä siinä ympärillä. Sorry mutta näin olen itse todennut.

 

[mies1]

Kylläpäs vaikeita kyselet. Siis pitäisikö meidän ennustaa teidän tulevaisuuttanne? Ei kuule pysty ennustamaan edes omaa elämäänsä.

Mutta joitakin asioita toteutuu erossa ja suhteissa. Todennäköisesti naisystäväsi on masentunut ja se selittää monia asioita. Masennus iskee lähes aina vaikean eron jälkeen. Ex:n tavarat voi olla siellä, koska niitä ei ole jaksettu siirtää.

"Kuka haluaa pitää tiivistä yhteyttä ihmiseen joka on loukannut sydänjuuria myöden ja hajoittanut palasiksi? Sitä en pysty ymmärtämään ja minä vain keräilen sirpaleet. "

Tuo pitää paikkansa, tuossa on jotakin outoa. Joko loukkaukset eivät pidä paikkansa tai nainen on täysin voimaton edes vastustamaan ex:ää, joka viittaa taas masennukseen?

Jos muutat hänen luokseen, niin voit saada naisen luopumaan yhteydenpidostaan ja hän alkaa tervehtymään. Jos siirrät muuttoa, niin ehkä hänen yhteydenpitonsa jatkuu ja eriydytte, koska et näe tilannetta hyvänä.

Minusta mahdollinen masennus pitäisi hoitaa ja sinun säilyttää oma asuntosi, vaikka yhteenmuuttoa kokeilisitkin. Yksi mahdollisuus on myös, että unohdat koko jutun, koska naisystäväsi ei ole selvinnyt erostaan.

 

[tiittanen]

Kyllä taitaa naisella olla vielä tunteita sitä exää kohtaan. Mutta jos hyväksyt sen ja suostut siihen että selkäsi takana touhutaan + että sinun tunteitasi poljetaan niin sitä vaan...

 

[asiallinen]

Itse alkaisin pitää itseäni telanteessasi jonkinlaisena "laastarina"........
Koittaisin saada exän kanssa keskustelua aikaiseksi, jos kerran nainen ei ole riittävän avoin. Tai sitten ajaisin itseni tilanteeseen jossa kaikki kolme ovat nenäkkäin. Kyllähän normaalit aikuiset pystyvät käsittelemään asioita kasvokkain.
Ja jos ei pysty, antaisin koko paketin olla, se ei missään nimessä ole panostamisen arvoinen.

 

[Kille74]

Tuota "selän takana touhuamista" juuri pelkään, siitä on riittävästi aikaisempaa kokemusta. Epäilyksiä ja pelkoa ei ainakaan poista asioiden salailu ja peittely. Kyllä nämä asiat nakertavat aika pahasti sisintäni ja loukkaavat tunteitani. Ne unohtuvat hetkeksi, mutta joka kerta kun törmään samoihin asioihin ne tuntuvat tekevän entistä kipeämpää.

Loukanneessa ihmisessä roikkumisesta en pysty muuta ajattelemaan kuin että jossain syvällä on vielä romanttisiakin tunteita. Ihminen voi kuitenkin ajan kanssa antaa anteeksi paljon asioita ja sitten kun aika on vielä hieman kullannut muistoja ja exään on hyvä yhteys niin melko helposti siitä varmaan nousee taas romanttiset tunteet pintaan, eikö? Halua tuntuu kuitenkin olevan ja exä jo aikaisemmin on naista takaisin kosiskellut. Siitäkin voisi vetää johtopäätöksen että tuskin ex-mies on aivan vilpittömästi vain ystävä?

Suurin ongelmani on ehkä se että minulle on annettu aihetta epäilyyn, koska asioista ei avoimesti puhuta ja jos puhutaan niin sitten se jatkossa salataan tai "vaan" jätetään mainitsematta. Kun itsellä ei ole mitään peiteltävää tai salattavaa niin on vaikeaa ymmärtää toisen avoimuuden puutetta muuten kuin että hänellä todella on jotain salattavaa. Jos ne tavaratkin on jätetty sinne odottamaan että toinen vielä palaisi? Mielestäni aikaakin on jo kulunut melko paljon että jotain pitäisi alkaa tapahtua.

Tulee jo huono olo tästä murehtimisesta ja mietiskelystä, itselläni ei vain olisi enää varaa hajota palasiin. Onnistuessaan tämä olisi hienoin asia elämässäni ja tuntuu mahtavalle olla taas vuosien jälkeen todella rakastunut, mutta pudotus voi olla todella kova.
Kiitos kaikille ajatuksistanne.

 

[Kille74]

Jääkö minulle muuta kuin sirpaleet jotka autan poimimaan?

 

[nainen 30+]

Niin asioita on moneksi. Itse erosin exän kanssa "ystävinä" olimme ystäviä jo ennen suhdetta ja sen jälkee. Ehkäpä tuo olikin juuri se, että syvemmät tunteet jäivät alunperinkin "liian" laimeiksi. Mutta "roikkuminen" exässä, joka on loukannut niin..

Ehkäpä olisi hyvä ottaa asiat suoraan esille. Eli ilmoita, että haluat tilannekatsauksen suhteestanne. Eli olisit vakavissasi jne. Ja haluat muuttaa yhteen, (yhteiseen asuntoon?) ja jatkaa suhdetanne "puhtaalta pöydältä". Ilman että exä kummittelee nurkissa ja ilman salatapaamisia jne. Täysin ymmärrettävää, etenkin kun aikaa erosta on jo kulunut ja eikä ole lapsia jne. mitkä pakottavat yhteydenpitoon.

Olisi hyväkin jos antaisi asioiden parantua, eikä olisi yhteydessä häntä loukanneeseen exään. Etenkin jos nainen on vakavissaan sinun kanssasi.

Mielestäni ei ole kohtuuton vaatimus tuossa kohtaa.

 

[nainen 60..eikun 20-40]

Nyt mahdollisesti suuren elämän muutoksen edessä arveluttaa ja mietityttää oma paikkani tässä yhtälössä. Onko nainen valmis muuttamaan yhteen ja mitä peliä hän pelaa exänsä kanssa? Asiasta olen häneltä kysynyt ja ilmaissut omat tunteeni, mutta yhteyden pidosta ei puhuta minulle, eikä hänen käytös muutenkaan ole kovin avointa. Yhteydenotot ja tapaamiset tosin myöntää hieman vaivautuneena kun kysyn asiasta. Väkisin vain herää pieni epäilyksen peikko ettei kyse ole ihan puhtaasta ystävyydestä, kun toinen ei ole edes täysin selvinnyt erosta ja muistelen itseänikin kuinka helppoa oli joskus hakea "lohtua" exältä. Kuka haluaa pitää tiivistä yhteyttä ihmiseen joka on loukannut sydänjuuria myöden ja hajoittanut palasiksi? Sitä en pysty ymmärtämään ja minä vain keräilen sirpaleet.

Nainen on jutellut että minä muuttaisin hänen luokse, asuntoon jossa hän asui myös exänsä kanssa ja jossa on vielä vuosien jälkeen tämän tavaroita siellä täällä aivan kuin niistä ei olisi eroon haluttu päästäkkään. Mitään en niin paljon haluaisikaan kuin yhteistä kotia, mutta mietityttää että olenko sittenkin kaikesta vakuuttelusta ja rakkauden tunnustuksista huolimatta pelkkä korvike tai sijainen.
.

Tuosta voisin päätellä, että ongelmana on että naisesi ei oikein ymmärrä miehiä..eikä ole kovin tahdikas.
Exän kamat lojuvat ympäriinsä...eivät kaikki tajua että se voi haitata. Oikeasti kovin tahditonta uutta puolisoa kohtaan. Vaikka nainen itse tietäisikin miessä mennään, uudelle kumppanille se ei olekaan niin selvää.

Seksistä eksän kanssa: voi olla , että sitäkin sattuu joillekin. Muttta se on kyllä erittäin epätodennäköistä, jos naisesi on kuitenkin aloittanut uuden suhteen ja vieläpä avoimesti julistaa rakkauttaan. Salailuhenkisyys johtuisi todennäköisesti siitä, että hän on aavistanut että sinä et asiasta tykkää, joten on vielä kahden vaiheilla uhratako exän kanssa ystävyys takiasi kokonaan, vai vain salata tai himmata sitä hieman..se on tyypillistä. Noita asioita käydään monessakin suhteessa alussa läpi, aina ei löydetä heti oikeaa tapaa hoitaa asia niiin että a) toiselle ei tule olo että joutuu luopumaan osasta elämäänsä, ja b) niin että toisella ei ole aihetta olla mustasukkainen

tunnistan itseni tarinasta sikäli, että minäkin sorruin uuden suhteeni alkuvaiheessa välillä mainitsemaan exästä...eli eroon johtaneista syistä tms, kun mieskin puheli omistaan, vertailimme kokemuksia mitä parisuhteelta halutaan ja sitä rataa. Olin välillä oikea marttyyri puheissani, kun lähinnä halusin tehdä selväksi että mitä ainakaan EN halua suhteelta, siinä tuli mollattua exää aika tavalla, jonka jälkeen minunkin mies ihmetteli, kuinka voin mokoman konnan kanssa edes enää puhua...

Minunkin miehelleni siis oli vaikea käsittää, kuinka pystyn oemaan exän kanssa ystävä..

mutta olin siinä vaiheessa jo erotellut exän ystävänä ja puolisona: eli aloin ymmärtää, mistä suhteemme ongelmat ehkä aikoinaan johtuivat, ja lakkasin hakemasta hyväksyntää ja selityksiä exältä..joka johti siihen,. että kykenin olemaan hänen kanssaan väleissä, yhteisten tuttavien ja muidenkin seikkojen takia, ja ihan vain "hauska tapa vanha tuttu"-pohjalta, jossa ei ollut mitään seksuaalista.

Havahduin, kun näin että uusi siippani ihmettelee järjestelyä..siihen astihan olin vain itse vastannut siitä kuinka exääni suhtaudun, hän kuului omalla tavallaan elämääni, ja nyt se piti kyseenalaistaa uuden suhteen myötä.

Eli ei kannata heittää kirvestä kaivoon, tai saada mitään mustasukkaisuus kohtausta, mutta kannattaa jutella asiasta niin avoimesti kuin voi.

 

["uskollinen" mies]

Itse olen kyllä sen verran sovinisti ja kaksinaismoralisti, ettei oma mieheni kyllä tapailisi exiään! Yhteydenpito on hieman eri asia kuin tapailut. Itse kyllä voisin tapailla exääni

Kyllä tälläisiä naisia on ihan oikeasti, mutta eivätpä ole aina vahtimassa....

 

[salaraka_s.]

Joopa joo, näinhän se on.