Nainen, kokonainen

No jotenkin rasittava, että sinä mihenä tunnut ymmärtäneen asian ytimen. Mielelläni olisin jakanut asiaa "naisten kesken".
Mutta kyllä..joskus olen harmissani siitä että naiset ovat turhaan epävarmoja, eikä ole mitään syytä. Suomalaiset naiset ovat kauniita ja kiinnostavia, mutta jotenkin jonkinlainen tukahduttamisen ilmapiiri on olemaassa. Olisi niin kiinnostava yleisellä tasolla keskustella miksi niin on. Mutta voikin olla että juuri sinulla on terävämpi näkemys siitä, sillä olet mies.

Missä me ollaan epävarmoja?

 

No, mulla ehkä tökkii näissä aloituksissa se, että kukaan, jonka tarvitsee avata oman naiseutensa pönkittämistä varten ketju, ei oikeasti voi olla sinut naiseutensa kanssa. Eikä sillä taas ole mitään tekemistä minkään röyhelöiden kanssa.

Mä olen ns. "taskuvenus", pieni ja kurvikas. Mulla on kaks lasta ja mies, jonka kanssa jaksetaan edelleen tehdä yhtä sun toista näiden 10 vuoden jälkeenkin. Mulla on pitkä blondi tukka, välillä jopa meikkiä, pidän mekoista ja itseni ns. kuosissa. Osaan myös ajaa traktoria ja tyhjentää ulkohuussin säiliön, vaikka en sitä ehkä mielelläni teekään. Saadaanko tästäkin tappelu aikaiseksi?

 

No jotenkin rasittava, että sinä miehenä tunnut ymmärtäneen asian ytimen. Mielelläni olisin jakanut asiaa "naisten kesken".
Mutta kyllä..joskus olen harmissani siitä että naiset ovat turhaan epävarmoja, eikä ole mitään syytä. Suomalaiset naiset ovat kauniita ja kiinnostavia, mutta jotenkin jonkinlainen tukahduttamisen ilmapiiri on olemaassa. Olisi niin kiinnostava yleisellä tasolla keskustella miksi niin on. Mutta voikin olla että juuri sinulla on terävämpi näkemys siitä, sillä olet mies.

aina ollut vaikeeta hyväksyä tukahduttamis kulttuuria niin en oikein tiedä. Diggaan siitä itse niin miksi en soisi sitä myös toiselle?
siis vapauden kulttuuria? kunhan se ei toista vahingoita? totta kait elämässä kolhui tulee ja hyvä niin muistaa ihmisyyden.

Noh epävarmuus on sitä ennakkoluuloa. Me peläätään uutta ja siks kielletään se mielluummin kuin alettaisiin tutkia.

 

äiti provosoi aihe että rankentavaan keskusteluun pyrittäisiin meni tekstissää ylitse. Tärkeintä on juuri oman mielepiteen tuominen esiin kasvattaa omaa luontoa. Tuo keskusteluun lennokkuutta ja elämisen meininkiä. Nopeesyo meni tiukaks väittelyks!

Tämän keskustelun pointti menee kyllä mulla ohi ja lujaa. Jos ihan hyvässä hengessä pohditaan naiseuden erilaisia puolia (aiheena kuitenkin "kokonainen nainen"), niin miksi pitää alkaa provosoida siten, että haukkuu, nimittelee ja lyttää muita keskustelijoita?

No, eipä mun tartte kaikkea ymmärtääkään, vaan otan nyt esiin sen naisellisen, höpsön ja epä-älyllisen puoleni ja nostan kädet pystyyn tään aiheen kanssa.

 

Nyt taas otan asian itseni kautta esille ja toivon ettei siitä miten minä tämän koin, nouse keskustelun ykkösaiheksi.

Ajattelen itseäni, että jollakin tavalla ehkä vähän koin paineita ja pelkoja siitä mitä odotetaan naiselta ja mitä se sitten on. Naiset joita tunnen, jollakin tavalla salaisesti häpeävät itseään tai nolostuvat.Usein se liittyy kehoon ja tai kehon muutoksiin. Varmasti tämä koskee miehiä, mutta se ei nyt kiinnosta.
Ainakin itse oivalsin ettei kukaan muu voi rakastaa minua eheäksi kaikkien kolhujen jälkeen kehossani kuin minä itse. Samalla kun oivalsin tämän, tajusin myös vapauttavani ahdisuksesta, häpeästä tai mikä se tunne olikin valtavasti energiaa ja opin näkemään itseni arvokkaana sellaisisakin muodoissa, joita en aiemmin ymmärtänyt.

 

joskus olen harmissani siitä että naiset ovat turhaan epävarmoja, eikä ole mitään syytä.

Kuitenkin olet kysynyt isältäsi (useasti?) että olisiko hän mieluummin halunnut sinun olevan poika eikä pelkkä tyttö?

En viitsi hirveästi tähän ketjuun jäädä jauhamaan kun aloitus ja ap:n myöhemmät kommentit ovat niin hirmu ristiriidassa keskenään. Olen kuitenkin kans sellainen joka tykkään välillä meikata ja käyttää mekkoa ja korkkareita. Mutta olen mielelläni myös ulkona puuhommissa tai mettsäretkillä, enkä koe että ne mitenkään pilaisivat naiseuttani. Niin, ja olen raksainssi, varmaan aika epänaisellista sekin? Ja kertonee jostain epävarmuudesta sitten?

 

No jotenkin rasittava, että sinä miehenä tunnut ymmärtäneen asian ytimen. Mielelläni olisin jakanut asiaa "naisten kesken".
Mutta kyllä..joskus olen harmissani siitä että naiset ovat turhaan epävarmoja, eikä ole mitään syytä. Suomalaiset naiset ovat kauniita ja kiinnostavia, mutta jotenkin jonkinlainen tukahduttamisen ilmapiiri on olemaassa. Olisi niin kiinnostava yleisellä tasolla keskustella miksi niin on. Mutta voikin olla että juuri sinulla on terävämpi näkemys siitä, sillä olet mies.

No, tunnen jonkin verran teoriaa naisesta sekä mm., miten nainen on nähty taiteessa ja rakkaudessa. Ja sitä taustaa vasten näkemyksesi ovat virkistäviä Suomen ja tämän palstan yhteydessä.

 

Se että näkee itsensä, näkee myös toiset ja on vapaa. Avoin. voi hengittää eri tavalla.
Ja se taas vapauttaa estoja, pelkoja, aisteja..

Mutta ehkä tämä paikka on väärä.
Tai minä liian radikaali.

 

Tämän keskustelun pointti menee kyllä mulla ohi ja lujaa. Jos ihan hyvässä hengessä pohditaan naiseuden erilaisia puolia (aiheena kuitenkin "kokonainen nainen"), niin miksi pitää alkaa provosoida siten, että haukkuu, nimittelee ja lyttää muita keskustelijoita?

No, eipä mun tartte kaikkea ymmärtääkään, vaan otan nyt esiin sen naisellisen, höpsön ja epä-älyllisen puoleni ja nostan kädet pystyyn tään aiheen kanssa.

ihmisyyden kaikkia puolia. Eikä sulla mennyt tavallaan yli se oli vain yksi muoto ajatella Joo kokonainen oli provosoiva.. kun ei ole koko miestä eikä konanista kun aina opitaan joak päivä. Tai näin ajattelen Kirjotus oli huono ajatus oli hyvä. Siis se poteroista pois ja rakentavaan kuka näytttää esimerkkiä

 

[QUOTE="123";30188423]Kuitenkin olet kysynyt isältäsi (useasti?) että olisiko hän mieluummin halunnut sinun olevan poika eikä pelkkä tyttö?

En viitsi hirveästi tähän ketjuun jäädä jauhamaan kun aloitus ja ap:n myöhemmät kommentit ovat niin hirmu ristiriidassa keskenään. Olen kuitenkin kans sellainen joka tykkään välillä meikata ja käyttää mekkoa ja korkkareita. Mutta olen mielelläni myös ulkona puuhommissa tai mettsäretkillä, enkä koe että ne mitenkään pilaisivat naiseuttani. Niin, ja olen raksainssi, varmaan aika epänaisellista sekin? Ja kertonee jostain epävarmuudesta sitten?[/QUOTE]




Kyllä, kysyin sitä lapsena usein. Oltiin isän kanssa tiivis pari. Sitten lapsena tietysti ajattelin tai pelkäsin etten ehkä ole tarpeeksi. Onnekseni olen aina ollut hänelle tärkeä ja miellyttävä lapsi. Tosin särjin hänen sydämensä kun katkaisin napanuoran hänestä liian varhain. Pakkasin tavarat ja lähdin kohden unelmaani 16.v

 

Nyt taas otan asian itseni kautta esille ja toivon ettei siitä miten minä tämän koin, nouse keskustelun ykkösaiheksi.

Ajattelen itseäni, että jollakin tavalla ehkä vähän koin paineita ja pelkoja siitä mitä odotetaan naiselta ja mitä se sitten on. Naiset joita tunnen, jollakin tavalla salaisesti häpeävät itseään tai nolostuvat.Usein se liittyy kehoon ja tai kehon muutoksiin. Varmasti tämä koskee miehiä, mutta se ei nyt kiinnosta.
Ainakin itse oivalsin ettei kukaan muu voi rakastaa minua eheäksi kaikkien kolhujen jälkeen kehossani kuin minä itse. Samalla kun oivalsin tämän, tajusin myös vapauttavani ahdisuksesta, häpeästä tai mikä se tunne olikin valtavasti energiaa ja opin näkemään itseni arvokkaana sellaisisakin muodoissa, joita en aiemmin ymmärtänyt.

leviää ympäristöön Iloisuus kaikki me yhdessä.

 

leviää ympäristöön Iloisuus kaikki me yhdessä.

Ja oliks tää nyt sitten sellainen kommentti jota voi arvostaa korkealle?

 

Ja oliks tää nyt sitten sellainen kommentti jota voi arvostaa korkealle?

mottona arvostan itse!. Suoraan sydämmestä...

 

Se että näkee itsensä, näkee myös toiset ja on vapaa. Avoin. voi hengittää eri tavalla.
Ja se taas vapauttaa estoja, pelkoja, aisteja..

Mutta ehkä tämä paikka on väärä.
Tai minä liian radikaali.

Mikä sanomassasi on erityisen radikaalia? En oikein saanut siitä kiinni aloituksesi tai kommenttiesi perusteella. Sekö, ettei naisten olisi hyvä mennä liikaa niille alueille, jotka ovat perinteisesti olleet miesten vahvuuksia? Ja mikä sitten on "liikaa"?

Itse olen ehkä siinä mielessä ns. perinteinen nainen, että olen melko lailla avuton kaiken teknisen kanssa, kuten autot, tietokoneet jne. Renkaat osaan vaihtaa ja tsekata autosta tietyt perusasiat, mutta esim. tietokoneen kanssa olen täysin avuton. Remppajuttujakaan en kovin hyvin hallitse, vaikka remontoituja neliöitä alkaa ympärillä olla jo ihan riittävästi. En siis todellakaan tallo miehen varpaita loistamalla näillä alueilla, mutta taidottomuus harmittaa minua itseäni. Konkreettista haittaa siitä ei ole vielä ollut, kun vierellä on mies, joka on hoitanut asiat. Jos kuitenkin joskus tulee eteen sellainen paikka, että pitäisikin pärjätä omin voimin, olen tietyissä jutuissa vähän heikoilla. Sen vuoksi olen sitä mieltä, ettei naisten kannata heittäytyä täysin avuttomiksi millään osa-alueilla vain miehistä egoa hivelläkseen, vaan pitää huolta siitä, että hanskaavat vähintäänkin arjen sujuvuuden kannalta tärkeät asiat. Ja olla myös esimerkkinä tyttärilleen siinä, ettei naisellinen tarkoita samaa kuin avuton.

 

Kaikki nämä naiseuden tai mieheyden hehkuttamiset menee mulla kyllä aina niin yli kuin vain olla voi. Miten ihmeessä joku jaksaa miettiä tuollaista jatkuvasti?

Minä olen ennen kaikkea ihminen, en todellakaan halua määritellä itseäni jonkun keskustelupalstaihanteen mukaisesti. Voin käyttää kumisaappaita tai korkokenkiä, porakonetta tai sähkövatkainta, ilman että se millään tavalla määrittelee minua ihmisenä.

 

Kaikki nämä naiseuden tai mieheyden hehkuttamiset menee mulla kyllä aina niin yli kuin vain olla voi. Miten ihmeessä joku jaksaa miettiä tuollaista jatkuvasti?
.

Samaa ihmettelen. Olen ihminen, olen minä, ja olen myös nainen. En silti todellakaan pidä tärkeimpänä elämässäni naiseuden hehkuttamista ja itseni ihailua. "Olkaa ylpeitä naiseudeustanne" ja muu jaarittelu ei oikein iske. Olen ylpeä itsestäni, en sukupuolestani.

 

Hyviä vastauksia. kiitos niistä.:heart:

 

Minä olen ennen kaikkea ihminen,

Mä en vaan usko tuohon unisex- tai sukupuolineutri-juttuun. Sanotaanko että se on ammuttavissa alas teorian keinoin.

 

Kohtelen naista aina ensin naisena, en koskaan ensin samanlaisena kuin minä olen eli ihmisenä. Liika proosallisuus naisesta ei ole koskaan ollut minulle mieluista, lapsesta alkaen. Nainen on minulle nautinto paljon enemmän kuin itseni kanssa samanlainen olio.

 

Mä en vaan usko tuohon unisex- tai sukupuolineutri-juttuun. Sanotaanko että se on ammuttavissa alas teorian keinoin.

En usko minäkään. En usko että on vain ihmisiä, jos niin olisi emme olisi tässä. Sukupuolisuutta puoltaa perimä.

Otan mieleläni naisena olemisesta kaiken irti, on hienoa olla nainen..mutta se ei ole ainoa asia mikä on hienoa. Luonne on yksi kiinnostavimmista aiheista ja miten temperamentti vaikuttaa moneen asiaan. Koska, yllättäen olen myös ADHD henkilö, elän impulssiivisesti tunteella ja luotan intuitiooni. Elän pitkälle vaistojeni varassa. Olen rohkea, olen pudonnut monta kertaa, mutta luotan elämään, sen tuomaan energiaan.

 

En usko minäkään. En usko että on vain ihmisiä, jos niin olisi emme olisi tässä. Sukupuolisuutta puoltaa perimä.

Otan mieleläni naisena olemisesta kaiken irti, on hienoa olla nainen..mutta se ei ole ainoa asia mikä on hienoa. Luonne on yksi kiinnostavimmista aiheista ja miten temperamentti vaikuttaa moneen asiaan. Koska, yllättäen olen myös ADHD henkilö, elän impulssiivisesti tunteella ja luotan intuitiooni. Elän pitkälle vaistojeni varassa. Olen rohkea, olen pudonnut monta kertaa, mutta luotan elämään, sen tuomaan energiaan.

kerran ei saa luovuttaa unelmiaan.
ei adh vaan aina ssilloin tällöin tuleva innokuuden inspiraatio

They assured me I was guilty but I commited no crime
They said confessions bring lenience so they put me on the line
So I protest the massacres at the Tiananmen Square
My friends said yo, stay away man, you better not go fucking back there.

They wouldn't let me write about my opinions about the state
And freedom of expression they would never tolerate
And the military secrets that I never did steal
I didn't start no violence, and there was nobody that I killed

So I have a clear account of all the abuses of power
And the memories of my homeland have now gone sour
And I only got one weapon, its so plain for me to see
My only weapon I call.. poetry
Totta erimielisyyden voittaminen rakentamisella on kaiken aa ja oo päästään eteenpäin

 

En usko minäkään. En usko että on vain ihmisiä, jos niin olisi emme olisi tässä. Sukupuolisuutta puoltaa perimä.

Otan mieleläni naisena olemisesta kaiken irti, on hienoa olla nainen..mutta se ei ole ainoa asia mikä on hienoa. Luonne on yksi kiinnostavimmista aiheista ja miten temperamentti vaikuttaa moneen asiaan. Koska, yllättäen olen myös ADHD henkilö, elän impulssiivisesti tunteella ja luotan intuitiooni. Elän pitkälle vaistojeni varassa. Olen rohkea, olen pudonnut monta kertaa, mutta luotan elämään, sen tuomaan energiaan.

Minä taas olen yhdistelmä vakautta ja spontaaniutta, intensiteettiä. Pidän sekä kaaoksesta että järjestyksestä. En ole "tiukasti" mies, enkä pidä sellaista suotavana (enkä toivo vastaavaa naiselta), mutta selvästi (testienkin mukaan) enemmän mies kuin nainen.

Siitä en pidä, enkä ymmärrä, että nainen haluaa _hylätä_ naiseuden _tai_ laittaa sen taka-alalle kuten maassamme poikkeuksellisen paljon on. Minä en koskaan voisi hylätä mieheyttäni, vaikken siihen ole hirttäytynyt. Pääsääntöisesti se oma sukupuoli on valtava voimavara, ei mikään taakka aivan kuten sinäkin olet ymmärtääkseni sanonut. Sellainen ihminen ei voi minusta olla harmoninen (filosofisessa ja esteettisessä mielessä), joka hylkää tai lähes täysin hylkää sukupuolensa.

 

Mä en vaan usko tuohon unisex- tai sukupuolineutri-juttuun. Sanotaanko että se on ammuttavissa alas teorian keinoin.

Tässä ei kylläkään ole kyse mistään sukupuolineutraaliudesta. Sanotaanko, että asiasta voidaan keskustella kun olet ymmärtänyt sen.

 

Lyhyesti sanoen monet mulle tärkeät asiat ja ajatusrakennelmat on todella riippuvia siitä, että nainen on ei-mies. Siksi jo se, jos nainen kirjoittaa, puhuu tai ajattelee _runsaasti_ miehen tapaan, on mulle erikoista. En oikein tiedä miten suhtautua: kutsuvaa se ei ole, mutta ei myöskään "toverillista" miesten tapaan, johon viittasit aivan oikein lojaalisuudella. Sellainen on neutrin "olion" toimintaa, sanotaan näin. Kohauttelen lähinnä hartioitani ja tunnen ehkä jonkinlaista määrittelemätöntä inhoa tai vierastusta vähän kuin avaruusolion kohdatessa.

 

Minä taas olen yhdistelmä vakautta ja spontaaniutta, intensiteettiä. Pidän sekä kaaoksesta että järjestyksestä. En ole "tiukasti" mies, enkä pidä sellaista suotavana (enkä toivo vastaavaa naiselta), mutta selvästi (testienkin mukaan) enemmän mies kuin nainen.

Siitä en pidä, enkä ymmärrä, että nainen haluaa _hylätä_ naiseuden _tai_ laittaa sen taka-alalle kuten maassamme poikkeuksellisen paljon on. Minä en koskaan voisi hylätä mieheyttäni, vaikken siihen ole hirttäytynyt. Pääsääntöisesti se oma sukupuoli on valtava voimavara, ei mikään taakka aivan kuten sinäkin olet ymmärtääkseni sanonut. Sellainen ihminen ei voi minusta olla harmoninen (filosofisessa ja esteettisessä mielessä), joka hylkää tai lähes täysin hylkää sukupuolensa.

ajattelua? siis vai onko se painetta Miten teet? Musta on kyl outoa ajattelua että ois jotkut luokat sellainen ajattelu on mielestäni rajallista.