N
naimisissa
Vieras
seli seli. Miehesi ei vain ole kosinut sinua. ja yrität kääntää sen asian parhain päin. Jos miehesi kosisi, tuskin antaisit pakkeja, vai?
O
onnellinen liitossaan
Vieras
Olet oikeassa, ei ole kosinut. En muuten minäkään ole kosinut häntä. Kummallakaan ei ole tarvetta moiseen, pysymme yhdessä ilman avioliittoakin 
N
naimisissa
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen liitossaan:Olet oikeassa, ei ole kosinut. En muuten minäkään ole kosinut häntä. Kummallakaan ei ole tarvetta moiseen, pysymme yhdessä ilman avioliittoakin
Sanoo toinen osapuoli, jota ei ole kosittu, ja luulee tuntevansa tämän avosuhteensa toisen osapuolen ajatukset täydellisesti.
J
jahas
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja naimisissa:
Sama sukunimi? Tulepas takas tänne 2000-luvulle.
Lapsille malli? Malli mihin - siihen että on oltava naimisissa ollakseen yhdessä, vai että on oltava yhdessä, kun rakastaa toista?
Harmi juttu että aika moni silti eroaa, aviopareistakin, että eivät kai sitten olleetkaan niin varmoja... Vai?
J
jahas
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja naimisissa:Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen liitossaan:Olet oikeassa, ei ole kosinut. En muuten minäkään ole kosinut häntä. Kummallakaan ei ole tarvetta moiseen, pysymme yhdessä ilman avioliittoakin
Sanoo toinen osapuoli, jota ei ole kosittu, ja luulee tuntevansa tämän avosuhteensa toisen osapuolen ajatukset täydellisesti.
Ja aika moni avioliitossa oleva luulee tietävänsä/tuntevansa toisen osapuolen ajatukset täydellisesti. Tuleeko yllätyksenä, jos toinen pettää tai jättää.
Mitä se tarkoittaa? Sitä, että parisuhde perustuu aina luottamukselle, niin avioliitto kuin avoliittokin. Avioliitto ei estä toista etsimästä jotain vielä parempaa - niinkuin ei tietysti avoliittokaan.
Ette kai te ole oikeasti niin lapsellisia, että kuvittelette, että avioliitoissa ei tapahtuisi syrjähyppyjä, pettämistä, kyllästymistä, eroja, vain kämppiksinä asumista oikean suhteen laimennuttua - ja muista kuin omasta kumppanista haaveilemista??
Ei sitä tietenkään kaikille satu, ei aviopareille eikä avopareille. Mutta joillekin sitä sattuu ihan kaikenlaisissa suhteissa. Valitettavasti. Mutta elämä on täynnä haasteita
N
niinpä
Vieras
Miksi jäädä kesken matkan parkkiin, kun voi jatkaa yhteistä sitoutumista vielä pidemmälle, avioliiton satamaan asti?
R
Rakkaussuhde
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja niinpä:
Miten niin jatkaa yhteistä sitoutumista?
Ainakin minusta sitoutuminen tarkoittaa kahdenkeskistä sitoutumista, rakkautta, kumppanuutta ja sitä että halutaan olla yhdessä. Ei kai sen pitäisi olla parisuhteen muodosta kiinni? Kahden aikuisen välinen suhde ei syvene siitä, jos vedetään joku nimi paperiin. Jotka niin kuvittelevat, ovat seuraavina jonossa kirjoittamassa eropapereita...
Jos kerran "avioliiton satama" on suhteestaan varman ihmisen vankka päätös, niin miksi teillä avioliitossa olevilla pitää olla "takaportti auki" eli mahdollisuus avioeroon? Käytännössä tilanne ei siis suhteen kannalta ole yhtään erilainen kuin avoliitossa, paitsi että avioliitto on vanha perinne ja siihen liittyy tiettyjä juridisia asioita ja yhteiskunnan osittain melko konservatiivisia arvoja. Että onko se avioliiton satama se lopullinen kotisatama vai ainoastaan joku matkan varrella oleva välietappi?
Mikäli tuollaista kielikuvaa kuin "satama" parisuhteesta käytetään, niin sanoisin että se on hyvässä, tasa-arvoisessa rakkaussuhteessa eikä jossain yhteiskunnallisessa instituutiossa.
J
Johannes
Vieras
Kyllä on eroa kämppäileekö jonkun kanssa vai meneekö naimisiin. Minä ainakin kämppäilen, koska saan näin säännöllisestipillua ja asuminenkin tulee halvemmaksi kahdestaan, mutta en minä naimisin asti ole valmis menemään. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka jossain olisi minulle se vielä oikeampi, se jonka kanssa haluan naimisiin ja lapsiakin. En mä kyllä kämppikselle tätä kerro, tietenkään, muuten vois tulla pillun saannissa tauko.
?
~
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja niinpä:
Toiset pystyvät sitoutumaan ilman virallista paperiakin. Avioliittoa ei siis tarvita sitoutumiseen, tai ei ainakaan pitäisi tarvita. En ole avioliittoa vastaan, mutta mielestäni sitoutumisen pitää tapahtua jo ennen naimisiin menoa (ja silloin, jos naimisiin ei mennä ollenkaan). Oikeastaan on sääli, jos joku pystyy sitoutumaan vain siinä tapauksessa, että liitosta tehdään virallinen sopimus.
O
onnellisesti naimisissa
Vieras
Kyllähän sillä naimisiin menolla on rituaaleineen, muistoineen, valokuvineen iso merkitys yhteistä historiaa taakse päin katsottaessa.
O
Onnellisesti rakastunut
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja onnellisesti naimisissa:
Minulla on rakastettuni kanssa ihania muistoja ja valokuvia yhteisiltä matkoilta, erilaisista juhlapäivistä, yhteisistä harrastuksista ja ihan myös mukavista arkipäivän hetkistä. Että ei hyviä muistoja ja valokuvia varten tarvitse häitä järjestää
Rituaaleista en osaa sanoa mitän, kun niistä en ole henk.koht. kiinnostunut.
R
Rakkaussuhde
Vieras
O
onnellinen liitossaan
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja naimisissa:Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen liitossaan:Olet oikeassa, ei ole kosinut. En muuten minäkään ole kosinut häntä. Kummallakaan ei ole tarvetta moiseen, pysymme yhdessä ilman avioliittoakin
Sanoo toinen osapuoli, jota ei ole kosittu, ja luulee tuntevansa tämän avosuhteensa toisen osapuolen ajatukset täydellisesti.
Huomasit varmaan että kirjoitin myös tällaisen lauseen? ---> En muuten minäkään ole kosinut häntä. <---
Voisitko kertoa minullekin missä vaiheessa sanoin että luulen tuntevani kumppanini ajatukset täydellisesti?
Z
zic
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja naimisissa:Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen liitossaan:Olet oikeassa, ei ole kosinut. En muuten minäkään ole kosinut häntä. Kummallakaan ei ole tarvetta moiseen, pysymme yhdessä ilman avioliittoakin
Sanoo toinen osapuoli, jota ei ole kosittu, ja luulee tuntevansa tämän avosuhteensa toisen osapuolen ajatukset täydellisesti.
Tekstistäsi näkee selvästi että olet epävarma oman liittosi kestävyyden suhteen. Olet selkeästi kateellinen niille jotka eivät tarvitse avioliittoa ollakseen onnellisia.
N
Nora
Vieras
Minä en koskaan miestä kosisi, edes karkauspäivänä,sehän on vähän kuin olisi tyrkyttämässä itseään ja minä olen se jota saavutellaan, kositaan, halutaan pitää ikuisesti omana. Ehkä olen vanhan aikainen,mutta minulle tämä sopii, ja jos mies ei kosi oma-aloitteisesti, niin en todellakaan vaadi sitä.
Naimisiin haluan, kunhan se oikea osuu kohdalle, se joka haluaa minut niin palavasti että tavoittelee, kosiikin, edellyttäen tietenkin että saa minut rakastumaan itseensä myös. Muutaman kerran minua on kosittu,mutta en halunnut naimisiin heidän kummankaan kanssa.
Uskon, että kolmen vuoden sisällä olen naimisissa unelmieni miehen kanssa. On hänen tavoittelunsa siihen suuntaan viittaavaa, minä vielä pysyn tavoiteltavana. En muuta saman katon alle näin, vaikka hän sitä pyysi.
Naimisiin haluan, kunhan se oikea osuu kohdalle, se joka haluaa minut niin palavasti että tavoittelee, kosiikin, edellyttäen tietenkin että saa minut rakastumaan itseensä myös. Muutaman kerran minua on kosittu,mutta en halunnut naimisiin heidän kummankaan kanssa.
Uskon, että kolmen vuoden sisällä olen naimisissa unelmieni miehen kanssa. On hänen tavoittelunsa siihen suuntaan viittaavaa, minä vielä pysyn tavoiteltavana. En muuta saman katon alle näin, vaikka hän sitä pyysi.
L
leijonatyttö
Vieras
Minäkin olen menossa kohta naimisiin ja maistraatissa. Tulevat appivanhempani ei taida ilahtua no... sivusta seuranneena : appivanhempien liiton 50v. naimisissa ja jumalaton tappelu koko ajan. Nyt he ovat tapelleet jos eroaisivat. NÄIN KAUAN ovat kuitenkuin jaksaneet.... ja uskonpa ettei he nyt kuitenkaan eroa tai jos eroavat niin toinen heistä uhmapäissään hyppää katolta 
no... sivusta seuranneena : appivanhempien liiton 50v. naimisissa ja jumalaton tappelu koko ajan. Nyt he ovat tapelleet jos eroaisivat. NÄIN KAUAN ovat kuitenkuin jaksaneet.... ja uskonpa ettei he nyt kuitenkaan eroa tai jos eroavat niin toinen heistä uhmapäissään hyppää katolta
K
Kalat
Vieras
Pitkäaikainen avomieheni kosi minua!!!!! Kuusi vuotta olimme avossa, jo oli aikakin siirtyä eteenpäin.
L
leijonatyttö
Vieras
minusta on hyvä seurustella useampi vuosi, siinä kerkeää nähdä ne hyvät ja huonot puolet, eri tilanteet elämässä saattavat näyttää ihmisestä erilasia uusia puolia. Eikä niitä tilanteita heti 1-2 vuodessa välttämättä kerkeä tulemaan.
Mulle yksi lysti asuuko ihmiset avo-tai avioliitossa, mutta ymmärrän niitä naisia, jotka haluaa vakinaistaa/virallistaa suhteensa menemällä naimisiin. Mutta Jos haluaa olla päivän vaan prinsessana niin panostaa sen vaikka syntymäpäiviin'
Käy kampaajalla , suunnittelee 1 vuoden etukäteen istumapaikkoineen. Siinä varmasti riittää touhua ja rahaa palaa!
Mulle yksi lysti asuuko ihmiset avo-tai avioliitossa, mutta ymmärrän niitä naisia, jotka haluaa vakinaistaa/virallistaa suhteensa menemällä naimisiin. Mutta Jos haluaa olla päivän vaan prinsessana niin panostaa sen vaikka syntymäpäiviin
'Käy kampaajalla , suunnittelee 1 vuoden etukäteen istumapaikkoineen. Siinä varmasti riittää touhua ja rahaa palaa!
K
Kalat
Vieras
Aika harva kai loppujen lopuksi naimisiinmenee jonkin hääseremonian takia. Kyllä se on se suhteen laatu, joka halutaan virallistaa ihan "kahdenkauppana" ja samalla juridisesti.
R
rokka
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen liitossaan:Olet oikeassa, ei ole kosinut. En muuten minäkään ole kosinut häntä. Kummallakaan ei ole tarvetta moiseen, pysymme yhdessä ilman avioliittoakin
Sinä et vain uskalla salaisia haaveitasi ääneen sanoa ja kosia, ettei tule pakkeja
S
Satu
Vieras
"Katsoin häntä silmät pyöreinä ja sanoin tyhmästi: Herrajumala! Et kai sinä kosi lentokoneessa! Apua!!
Tulipas vähän yllättävään paikkaan! Apua! "
Voi herra varjelkoon miten lapsellinen kakara voi kolmekymppinen nainen olla!
Että ihan Apua! Hui kamalaa kun se nyt kosii!!
Jumalauta, nainen on kärttänyt naimisiinmenoa kieli pitkällä ja sitten kun se kosinta tulee, ollaankin ihan paniikissa.
Voin vain kuvitella, millainen show tulee niiden häiden järjestämisestä kun ikiteini saa vihdoin alkaa toteuttamaan päiväänsä prinsessana.
Voi voi voi ja vielä kerran voivoi!!!
Tulipas vähän yllättävään paikkaan! Apua! "
Voi herra varjelkoon miten lapsellinen kakara voi kolmekymppinen nainen olla!
Että ihan Apua! Hui kamalaa kun se nyt kosii!!
Jumalauta, nainen on kärttänyt naimisiinmenoa kieli pitkällä ja sitten kun se kosinta tulee, ollaankin ihan paniikissa.
Voin vain kuvitella, millainen show tulee niiden häiden järjestämisestä kun ikiteini saa vihdoin alkaa toteuttamaan päiväänsä prinsessana.
Voi voi voi ja vielä kerran voivoi!!!
H
huomio!!!
Vieras
E
Elisa
Vieras
Hmm. Menin itse naimisiin, koska se tuntui luontevalta jatkolta suhteelle -varmasti olen ehdollistunut siihen, että näin "pitää" tehdä, kun tapaa ihmisen, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Olen ehdollistunut moniin ajatuksiin, jotka ovat osa länsimaista kulttuuria: tarvitsen pysyvän kodin, työtä, toimeentulon... Monet ihmiset erittäin arvostettavista syistä eivät tarvitse näitä (ovat omistaneet elämänsä lähimmäisten auttamiselle kehitysmaissa tms.) Ehdottomasti halusin myös Jumalan siunauksen liitollemme. Avioliitossa on myös juridisia etuja, jotka ovat mielestäni ylivoimaisia avoliittoon nähden -lähinnä perintöön ja omaisuuteen liittyvät. Puolison suvusta riippuen olennaisia ovat myös vaimon oikeus tehdä päätöksiä hautauksesta yms. perinnönjaosta suhteessa avovaimon oikeuksiin puolison kuollessa tai sairastuessa.
Miksi hääjuhlasta ei saisi nauttia tai sitä järjestellä hartaasti, vaikka vuodenkin ajan jos niin haluaa tehdä? Ja ennen kaikkea: miksi ihmeessä avioliitto ja avoliitto pitää nähdä kilpailevina instituutioina? Kummallakin on omat etunsa, enkä esimerkiksi suosittelisi avioliittoa ilman sitä edeltävää avoliittoa.
Miksi hääjuhlasta ei saisi nauttia tai sitä järjestellä hartaasti, vaikka vuodenkin ajan jos niin haluaa tehdä? Ja ennen kaikkea: miksi ihmeessä avioliitto ja avoliitto pitää nähdä kilpailevina instituutioina? Kummallakin on omat etunsa, enkä esimerkiksi suosittelisi avioliittoa ilman sitä edeltävää avoliittoa.
O
onnellinen liitossaan
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja rokka:Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen liitossaan:Olet oikeassa, ei ole kosinut. En muuten minäkään ole kosinut häntä. Kummallakaan ei ole tarvetta moiseen, pysymme yhdessä ilman avioliittoakin
Sinä et vain uskalla salaisia haaveitasi ääneen sanoa ja kosia, ettei tule pakkeja
Älä nyt järkyty, mutta olemme puhuneet ihan avoimesti keskenämme naimisiin menosta. Tulimme siihen tulokseen että se on ihan turhaa. Taidat itse olla kateellinen että jotkut voivat olla yhdessä ilman sen kummempia rituaaleja
N
nainen
Vieras
olen samaa mieltä kuin Elisa, avo- ja avioliitto eivät ole kilpailevia instituutioita. henkilökohtaisesti minulle on samantekevää, kummassa liitossa muut ihmiset ovat. jos tuntuu siltä, että tulevaisuus on turvattu muutenkin aivan rahallisessa mielessä ja on esim. sopinut, että perintöjä tms. ei puolison kuoleman sattuessa tule tai on niin varakas, että voi maksaa korkeamman perintöveron ja tehnyt muutkin sopimukset (jos siis katsoo niitä haluavansa/tarvitsevansa, tuo hautausasia oli hyvä pointti), niin eihän kenenkään hyvänen aika ole pakko mennä naimisiin, jos se ei kiinnosta. sekin on viime kädessä yhdentekevää, miksi ei kiinnosta.
mutta mikäli haluaa järjestää kaikki nuo juridiset asiat, naimisiinmeno vain yksinkertaistaa huomattavasti asioita, sillä silloin ei tarvitse niin monesta asiasta tehdä erillistä paperia. aviopuolisoille kun kuuluvat tietyt oikeudet ja he ovat tietyssä asemassa jo aivan viran puolesta. esimerkiksi kun minä kerran sairastuin vakavasti, huomasin yllätyksekseni että avopuolisoni ei ollut tiedoissani lähin omainen, vaan siksi oli merkitty isäni. olin onneksi sentään sen verran tolkuissani, että muutatin tämän asian sairaalan tietoihin. mutta sekin piti tehdä erikseen! tällaisia asioita avioliitto helpottaa.
puhtaasti järjellä ajateltuna esimerkiksi lasten saamisen jälkeen viimeistään kannattaisi mennä naimisiin. esimerkiksi minun vanhempani, jotka tapasivat vasta miltei nelikymppisinä, muuttivat avoliittoon eivätkä aikoneet vihillä käydäkään, ajattelivat että mitä turhia enää heidän iässään - mutta kun minä sitten ilmoitin tulostani, vaikka he olivat luulleet, etteivät voi edes saada lapsia, he päättivät mennä naimisiin järkisyistä. nyt he ovat olleet kohta 30 vuotta naimisissa.
avoeron tullen kummatkin pakkaavat vain tavaransa, joten siinä mielessä avoero on helppo. avioliitto turvaa yleensä puolison ja lasten elintason jollain tasolla myös eron sattuessa. esimerkkinä voisi sanoa tilanteen, missä perhe on asunut yhdessä pitkään niin, että vanhemmat ovat olleet vain avoliitossa. toinen puolisoista on elättänyt perheen, toinen hoitanut lapsia. mutta entä jos perheen elättäjä onkin alkoholisoitunut, toistuvasti uskoton tai väkivaltainen? avopuoliso toki voi lähteä helposti, mutta hän joutuu rahallisesti tyhjän päälle. tiedän ikävä kyllä näitäkin tilanteita. en tiedä, onko avopuolison nykyään mahdollista jäädä asumaan perheen yhteiseen kotiin, jos suhde päättyy väkivaltaisuuden takia niin, että väkivaltainen osapuoli saa esim. lähestymiskiellon. avioliitossa tämäkin on kuitenkin mahdollista.
toinen asia on sitten avioliiton symbolinen arvo, jota ei kannata väheksyä. joillekin ihmisille se on todella tärkeä. jotkut haluavat Jumalan siunauksen liitolleen tai näkevät symbolista arvoa siinä, että ottavat toisensa puolisoikseen myös "julkisesti". se ei ole välttämättä toisesta kiinnipitämistä ja eroamisen vaikeuttamista, vaan ihan vaan oman onnen näyttämistä muillekin...
minä olen henkilökohtaisesti ollut aivan tyytyväinen avoliittoelämään, mutta koska on jo aika selvää, että haluamme viettää loppuelämämme yhdessä, naimisiinmeno tuntuu ihan järkevältä em. syistä. meidän ei tarvitse tehdä erillisiä testamentteja ja sopimuksia joka asiasta, vaan korkeintaan pelkän avioehtosopimuksen. jos saamme lapsia, isän ei tarvitse niitä erikseen omikseen tunnustaa. yhteiselomme tuskin käytännössä muuttuu miksikään, mutta varmasti naimisiinmenolla on meille myös symbolista arvoa. olemme käyneet keskustelua asiasta ja kummallakaan ei ole kiire naimisiin, mutta ei mitään sitä vastaankaan. viihdymme yhdessä, joten katsotaan, jos tässä joskus sattuu sopiva sauma sillekin hommalle.
mutta mikäli haluaa järjestää kaikki nuo juridiset asiat, naimisiinmeno vain yksinkertaistaa huomattavasti asioita, sillä silloin ei tarvitse niin monesta asiasta tehdä erillistä paperia. aviopuolisoille kun kuuluvat tietyt oikeudet ja he ovat tietyssä asemassa jo aivan viran puolesta. esimerkiksi kun minä kerran sairastuin vakavasti, huomasin yllätyksekseni että avopuolisoni ei ollut tiedoissani lähin omainen, vaan siksi oli merkitty isäni. olin onneksi sentään sen verran tolkuissani, että muutatin tämän asian sairaalan tietoihin. mutta sekin piti tehdä erikseen! tällaisia asioita avioliitto helpottaa.
puhtaasti järjellä ajateltuna esimerkiksi lasten saamisen jälkeen viimeistään kannattaisi mennä naimisiin. esimerkiksi minun vanhempani, jotka tapasivat vasta miltei nelikymppisinä, muuttivat avoliittoon eivätkä aikoneet vihillä käydäkään, ajattelivat että mitä turhia enää heidän iässään - mutta kun minä sitten ilmoitin tulostani, vaikka he olivat luulleet, etteivät voi edes saada lapsia, he päättivät mennä naimisiin järkisyistä. nyt he ovat olleet kohta 30 vuotta naimisissa.
avoeron tullen kummatkin pakkaavat vain tavaransa, joten siinä mielessä avoero on helppo. avioliitto turvaa yleensä puolison ja lasten elintason jollain tasolla myös eron sattuessa. esimerkkinä voisi sanoa tilanteen, missä perhe on asunut yhdessä pitkään niin, että vanhemmat ovat olleet vain avoliitossa. toinen puolisoista on elättänyt perheen, toinen hoitanut lapsia. mutta entä jos perheen elättäjä onkin alkoholisoitunut, toistuvasti uskoton tai väkivaltainen? avopuoliso toki voi lähteä helposti, mutta hän joutuu rahallisesti tyhjän päälle. tiedän ikävä kyllä näitäkin tilanteita. en tiedä, onko avopuolison nykyään mahdollista jäädä asumaan perheen yhteiseen kotiin, jos suhde päättyy väkivaltaisuuden takia niin, että väkivaltainen osapuoli saa esim. lähestymiskiellon. avioliitossa tämäkin on kuitenkin mahdollista.
toinen asia on sitten avioliiton symbolinen arvo, jota ei kannata väheksyä. joillekin ihmisille se on todella tärkeä. jotkut haluavat Jumalan siunauksen liitolleen tai näkevät symbolista arvoa siinä, että ottavat toisensa puolisoikseen myös "julkisesti". se ei ole välttämättä toisesta kiinnipitämistä ja eroamisen vaikeuttamista, vaan ihan vaan oman onnen näyttämistä muillekin...
minä olen henkilökohtaisesti ollut aivan tyytyväinen avoliittoelämään, mutta koska on jo aika selvää, että haluamme viettää loppuelämämme yhdessä, naimisiinmeno tuntuu ihan järkevältä em. syistä. meidän ei tarvitse tehdä erillisiä testamentteja ja sopimuksia joka asiasta, vaan korkeintaan pelkän avioehtosopimuksen. jos saamme lapsia, isän ei tarvitse niitä erikseen omikseen tunnustaa. yhteiselomme tuskin käytännössä muuttuu miksikään, mutta varmasti naimisiinmenolla on meille myös symbolista arvoa. olemme käyneet keskustelua asiasta ja kummallakaan ei ole kiire naimisiin, mutta ei mitään sitä vastaankaan. viihdymme yhdessä, joten katsotaan, jos tässä joskus sattuu sopiva sauma sillekin hommalle.
