Naimisiin? Ei sittenkään..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
naimisiin meno vaatii sitoutumista. suunnitellaan olevamme yhdessä hyvät ja huonot päivät "kunnes kuolema meidätn erottaa".
kaikki eivät ole valmiit sitoutumaan (ei ole varmoja onko tuo se oikea, pitää talonrakennusta tärkeämpänä, tai ehkä oma perhe on avosiippaa vastaan jne). reilua kuitenkin olisi olla rehellinen ja antaa selkeä vastaus selkeään kysymykseen: KYLLA tai EI eikä kiertaää ja kaartaa vaikka se vastaus olis miten vaikea antaa. ei kukaan voi "pakottaa" naimisiin mutta jos saman katon alla asutaan ja lapsiakin on tehty niin on reilua kertoa jatkosuunnitelmistakin.


:o
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.01.2006 klo 13:44 Annabella kirjoitti:
Pakko kommentoida sen verran naimisiin menoa karttaville, että huono on tilanne, jos esimerkiksi lapsiperheen jompikumpi vanhemmista sattuu kuolemaan ja avoliitossa ollaan. Silloin avopuolisolta jää leskeneläke saamatta. Tiedän useitakin tapauksia, joissa onneksi ollaan oltu naimisissa, ettei leskeksi pienten lasten kanssa jäänyt ole jäänyt puille paljaille.

Toinen asia on periminen. Käsittääkseni avopuolisoa ei peri.

Että tällaista. Tietääköhän avomiehesi näistä seikoista? En halua tuottaa pahaa mieltä, mutta kovin on ikävää sopia naimisiin menosta ja sitten luistaa lupauksesta, varsinkin kun on lapsia. Toivottavasti onnistut järkiseikkoihin vetoamalla kääntämään avomiehesi pään.

Tässä taas fiksuja ideoita siitä kuinka mennään naimisiin rahan takia!! :headwall: :headwall:
Eihän se raha rakkautta tuo! Miksi elää semmosen ihmisen kanssa jota ei rakasta, mutta kunhan vaan saa rahat kun kuolema korjaa satoaan? \|O \|O
Niin ja nythän pitäisi elää 2000-luvulla.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.01.2006 klo 14:40 Samoilla linjoilla kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.01.2006 klo 13:44 Annabella kirjoitti:
Pakko kommentoida sen verran naimisiin menoa karttaville, että huono on tilanne, jos esimerkiksi lapsiperheen jompikumpi vanhemmista sattuu kuolemaan ja avoliitossa ollaan. Silloin avopuolisolta jää leskeneläke saamatta. Tiedän useitakin tapauksia, joissa onneksi ollaan oltu naimisissa, ettei leskeksi pienten lasten kanssa jäänyt ole jäänyt puille paljaille.

Toinen asia on periminen. Käsittääkseni avopuolisoa ei peri.

Että tällaista. Tietääköhän avomiehesi näistä seikoista? En halua tuottaa pahaa mieltä, mutta kovin on ikävää sopia naimisiin menosta ja sitten luistaa lupauksesta, varsinkin kun on lapsia. Toivottavasti onnistut järkiseikkoihin vetoamalla kääntämään avomiehesi pään.

Tässä taas fiksuja ideoita siitä kuinka mennään naimisiin rahan takia!! :headwall: :headwall:
Eihän se raha rakkautta tuo! Miksi elää semmosen ihmisen kanssa jota ei rakasta, mutta kunhan vaan saa rahat kun kuolema korjaa satoaan? \|O \|O
Niin ja nythän pitäisi elää 2000-luvulla.
 
Tuo leskeneläke on kyllä se taloudellinen syy mennä naimisiin. Puoliso ei peri mitään!!! ei siis vaikka oltaisiin naimisissa, tosin tasinkoa voidaan jakaa, joten jos mies on rikkaampi kuin nainen ja avioehtoa ei ole, niin siinä tapautsessa nainen saa miehen rahoja, jos mies kuolee.
 

[/quote]
minusta loppujen lopuksi naimisiin meno sitoo enemmän kuin lapsi

[/quote]

Onko sinulla lapsia? Tuli vain mieleen, ettet sitä lapsen tuloa noin vain voi perua kuin esim. avioliitton solmimista tai sen purkamiseta avioerolla. Ainoa konsti on se abortti tai adoptio. Joka tapauksessa lapsi on tai ainakin oli , ja on ikuisesti kuitenkin mielessä, yleensä.

Siis kun sanoit, että avioliitto sitoo enemmmän kuin lapsi. Lapsi on osa sinua, ja olet vastuussa siitä väh. 18 vuoteen asti, jopa koko elämäsi. Avioliitto on vain lupaus, joka on paperilla (tosin tärkeä lupaus).

KRRRR.. Hermostun niin paljon tuosta,että vaikea pistää asiaa tekstiksi. Mieti vielä sanomaasi!
 
Minäkin olen sitä mieltä, että lapsi "sitoo" enemmän. SE lapsi on sinun ja miehesi yhteinen koko elänne ajan ja aina osa sinua. Avioliitto on todellakin vain paperinpalanen. No vähän kärjistäen, mutta kuitenkin.
 
\
minusta loppujen lopuksi naimisiin meno sitoo enemmän kuin lapsi

[/quote]

Onko sinulla lapsia? Tuli vain mieleen, ettet sitä lapsen tuloa noin vain voi perua kuin esim. avioliitton solmimista tai sen purkamiseta avioerolla. Ainoa konsti on se abortti tai adoptio. Joka tapauksessa lapsi on tai ainakin oli , ja on ikuisesti kuitenkin mielessä, yleensä.

Siis kun sanoit, että avioliitto sitoo enemmmän kuin lapsi. Lapsi on osa sinua, ja olet vastuussa siitä väh. 18 vuoteen asti, jopa koko elämäsi. Avioliitto on vain lupaus, joka on paperilla (tosin tärkeä lupaus).

KRRRR.. Hermostun niin paljon tuosta,että vaikea pistää asiaa tekstiksi. Mieti vielä sanomaasi!

[/quote]

Ei vaan kuvastin vaan nykytilannetta. Sivusta seuranneena. On lapsi ja juuri kaikki tuo kuvaamasi. Ja tärkeämpää kuin mikään muu. Mutta nykyään tuntuu, että miehet (siis nyt puhun vain sivusta seuranneena), että tekaisevat perheitä sinne tänne ja ne vanhat jäävät unholaan.
 
\
Eihän tässä kukaan pakottanut ole???? Vai olenko niin sanonut?
Halusin vain tietää miksi..se on varmasti jonkun mielestä liikaa pyydetty! Ehkä et itsekään ole valmis sitoutumaan, niin ajattelet asian noin..
Pakottaa en tässä ole ketään yrittänyt!


En varmaan ole valmis sitoutumaan vaik 8 kk:tta avioelämää on takanapäin!!
;)
Kun kysyt mieheltäs miksi, niin kysytkö asiallisesti vai onko se itkua,huutoa ja tappelua? Ja monen viikon mykkäkoulu?
Vai tyydytkö vastaukseen en halua, ja jätät asian sikseen?
Jos vastaus on ensimmäinen, niin varmaan jo arvaatkin mix miehes ei halua naimisiin kanssasi. ;)

[/quote]

Voin kertoa sinulle sen verran, että valitsit väärän vaihtoehdon..en ole sanonut että meillä on huutoa, tappelua ym ym..eikä myöskään ole ruikutusta jos niin olet ymmärtänyt! Minähän sanoin vain, että halusin vain vastauksen ja tiedon siitä, että MIKSI!
Et tajua tilannettani, koska ei ole itselle samanlaista tapahtunut.. ei tämä muuten niin pahalta tunnukkaan mutta kun ensin lupaa muuta ja sitten kun vauva onkin tulossa niin asia kumotaan! En ole tässä tapellut ja ruikuttanut..

Ja voin sanoa vielä sen verran, että olemme miehen kanssa keskustelleet asiasta! Vihdoin! Ja hän sanoi jopa niin, että asiat voivat olla eri tavalla kun vauva syntyy.. ;)
Jaksan toivoa parempaa..jos ei silloin, niin myöhemmin!
Sen tiedän, että naimisiin hän haluaa mutta minä en vain malttaisi enää odottaa! :heart:

Ja voit tästä lähtien jättää kommenttisi heittämättä, koska en jaksa "kuunnella" kommentteja ihmiseltä, joka luulee olevansa jotain muuta..ja päättää minunkin vastaukset omien ajatusten mukaan..

Siispä :wave: :wave: :wave:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.01.2006 klo 16:34 mama82 kirjoitti:
menin mieheni kanssa kihloihin n,kuukausi sitten.mieheni oli aikaisemmin itse puhunut kihloista ja minä olin onnesta sekaisin.sitten kävi niin että aina kun otin puheeksi kihlat niin minä muka painostin.monta kertaa sovittiin koska haetaan sormukset,sittenkun se päivä tuli ja kysyin koska mennään hän keksi aina kaikkea esim.nyt ei ole rahaa tai muuta.tuntui todella pahalta.nyt olemme kihloissa ja mieheni siis pyysi minua naimisiin kanssaan :) nytten,kun olen puhunut häistä ajankohdasta ja muusta häihin liittyvää niin hän on hiljaa ja välinpitämätön....kysyin miksei hän puhu asiasta,mutta ei kuulunut vastausta.vähän on höhlä olo.tulee mieleen vaan se onko mies epävarma suhteestamme ja oliko kihlat vaan tapa saada minut tyytyväiseksi??

Totta!! Kohtalon tovereita näyttää löytyvän muitakin..en siis ole "yksin".
On ne miehet niin vaikeita tapauksia! :/
Meikin ollaan oltu 5 vuotta jo kihloissa..
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 27.01.2006 klo 16:00 Surullinen kirjoitti:
\
Eihän tässä kukaan pakottanut ole???? Vai olenko niin sanonut?
Halusin vain tietää miksi..se on varmasti jonkun mielestä liikaa pyydetty! Ehkä et itsekään ole valmis sitoutumaan, niin ajattelet asian noin..
Pakottaa en tässä ole ketään yrittänyt!


En varmaan ole valmis sitoutumaan vaik 8 kk:tta avioelämää on takanapäin!!
;)
Kun kysyt mieheltäs miksi, niin kysytkö asiallisesti vai onko se itkua,huutoa ja tappelua? Ja monen viikon mykkäkoulu?
Vai tyydytkö vastaukseen en halua, ja jätät asian sikseen?
Jos vastaus on ensimmäinen, niin varmaan jo arvaatkin mix miehes ei halua naimisiin kanssasi. ;)

Voin kertoa sinulle sen verran, että valitsit väärän vaihtoehdon..en ole sanonut että meillä on huutoa, tappelua ym ym..eikä myöskään ole ruikutusta jos niin olet ymmärtänyt! Minähän sanoin vain, että halusin vain vastauksen ja tiedon siitä, että MIKSI!
Et tajua tilannettani, koska ei ole itselle samanlaista tapahtunut.. ei tämä muuten niin pahalta tunnukkaan mutta kun ensin lupaa muuta ja sitten kun vauva onkin tulossa niin asia kumotaan! En ole tässä tapellut ja ruikuttanut..

Ja voin sanoa vielä sen verran, että olemme miehen kanssa keskustelleet asiasta! Vihdoin! Ja hän sanoi jopa niin, että asiat voivat olla eri tavalla kun vauva syntyy.. ;)
Jaksan toivoa parempaa..jos ei silloin, niin myöhemmin!
Sen tiedän, että naimisiin hän haluaa mutta minä en vain malttaisi enää odottaa! :heart:

Ja voit tästä lähtien jättää kommenttisi heittämättä, koska en jaksa "kuunnella" kommentteja ihmiseltä, joka luulee olevansa jotain muuta..ja päättää minunkin vastaukset omien ajatusten mukaan..

Siispä :wave: :wave: :wave:

[/quote]

Hyvä, että asia selviää hiukan ja ei vaivaa mieltäsi. Nauti raskaudesta ja sitten vauvasta; ja kun ajankohtaista niin häistäsi :flower:
 
Minulle on hieman epäselvää tässä keskustelussa, että kumpaa miehet itse asiassa kammoavat: naimisiinmenoa vai häitä.

Samoin yksi naimisiinmenoa/häitä kammoava nainen kirjoitti, että ei jaksaisi kaiken kiireen keskellä tätäkään pohtia, mutta eihän naimisiinmeno ole suurikaan homma. =)

Eri asia on, haluaako järjestää isot (prinsessa)häät vai ei.

Koska itse olen ihan konservatiivisista syistä valinnut niin päin, että ensin on menty naimisiin ja sitten suunnitellaan perhettä (oli myös miehen valinta), en ihan pysty samaistumaan näihin ongelmiin, vaikka mielenkiinnolla näitä luenkin ja yritän ymmärtää.

Minusta lapsi on niin suuri, elämänmittainen, päätös, että en ymmärrä miten jonkun mielestä ei voi sitoutua avioliittoon, mutta silti ryhtyä isäksi/äidiksi yhdelle tai jopa useammallekin lapselle.
:\|

En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta jotenkin tuli mieleen, että joillain ehkä se lapsi on vain "tullut", vaikka miten olisi toivottu ja haluttu, ja miesosapuoli ei ehkä sittenkään ole ihan sisäistänyt sitä, mitä vanhemmuus ja isäksi tuleminen tarkoittaa, ja miten sitovaa se on.

Toivon, että tilanteet ratkeavat parhain päin, mutta jotenkin tuntuu hassulta, että mikäli mies kammoaa sekä häitä että naimisiinmenoa, niin haluatteko te oikeasti odotella sitä loppuelämänne, että mies päättää haluaako sitoutua teihin vai ei? Jotenkin sitä luulisi, että jos on valmis saamaan lapsen, niin silloin päätös naimisiinmenosta pitäisi olla ns. kakunpala, helppoa kuin heinänteko. :/

Jos taas kyse on siitä, että mies kammoaa vain häitä, ei tykkää olla keskipisteenä tmv, niin voisiko sellainen kompromissi olla mahdollinen, että te suostuisitte pienempään vihkitilaisuuteen, vaikka vain todistajien läsnäollessa (on se sitten maistraatissa tai kirkossa), jolloin perheelle saisi yhteisen nimen, mutta miehen ei tarvitsisi ahdistua suurista juhlista. Voihan ne kekkerit järjestää kavereille joskus myöhemminkin, vai kuinka? Tällaista minun tuttavapiirissäni on paljon, eli naimisiin mennään hissunkissun ja juhlat on sitten joskus. :)

Täällä on puhuttu sitoutumiskammosta, mutta oma kokemukseni on, että monet "kroonisesti sitoutumiskammoiset" ovatkin yhtäkkiä voineet sitoutua hyvinkin nopeasti jonkun kanssa, kunhan ovat löytäneet sen, jonka kanssa haluavat sitoutua. Aina se ei ole tietoista, mutta itseltäni on usko mennyt koko sitoutumiskammo-sanaan. Voi olla, että joillain ihan oikeasti kestää hieman pidempään sitoutumisen sulattelu (tai sitten kyseessä on hääkammo, ei naimisiinmenokammo), mutta pääsääntöisesti olen huomannut, että ihmisellä on sitoutumiskammo vain väärään tai väärältä tuntuvaan ihmiseen.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.01.2006 klo 11:00 Onnellinen vaimo kirjoitti:
Jotenkin sitä luulisi, että jos on valmis saamaan lapsen, niin silloin päätös naimisiinmenosta pitäisi olla ns. kakunpala, helppoa kuin heinänteko.

Hyvin sanottu (tosin se heinänteko on tosi vaikeeta, etenkin sateisena kesänä :laugh: )
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.01.2006 klo 11:00 Onnellinen vaimo kirjoitti:
Minulle on hieman epäselvää tässä keskustelussa, että kumpaa miehet itse asiassa kammoavat: naimisiinmenoa vai häitä.

Samoin yksi naimisiinmenoa/häitä kammoava nainen kirjoitti, että ei jaksaisi kaiken kiireen keskellä tätäkään pohtia, mutta eihän naimisiinmeno ole suurikaan homma. =)

Eri asia on, haluaako järjestää isot (prinsessa)häät vai ei.

Koska itse olen ihan konservatiivisista syistä valinnut niin päin, että ensin on menty naimisiin ja sitten suunnitellaan perhettä (oli myös miehen valinta), en ihan pysty samaistumaan näihin ongelmiin, vaikka mielenkiinnolla näitä luenkin ja yritän ymmärtää.

Minusta lapsi on niin suuri, elämänmittainen, päätös, että en ymmärrä miten jonkun mielestä ei voi sitoutua avioliittoon, mutta silti ryhtyä isäksi/äidiksi yhdelle tai jopa useammallekin lapselle.
:\|

En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta jotenkin tuli mieleen, että joillain ehkä se lapsi on vain "tullut", vaikka miten olisi toivottu ja haluttu, ja miesosapuoli ei ehkä sittenkään ole ihan sisäistänyt sitä, mitä vanhemmuus ja isäksi tuleminen tarkoittaa, ja miten sitovaa se on.

Toivon, että tilanteet ratkeavat parhain päin, mutta jotenkin tuntuu hassulta, että mikäli mies kammoaa sekä häitä että naimisiinmenoa, niin haluatteko te oikeasti odotella sitä loppuelämänne, että mies päättää haluaako sitoutua teihin vai ei? Jotenkin sitä luulisi, että jos on valmis saamaan lapsen, niin silloin päätös naimisiinmenosta pitäisi olla ns. kakunpala, helppoa kuin heinänteko. :/

Jos taas kyse on siitä, että mies kammoaa vain häitä, ei tykkää olla keskipisteenä tmv, niin voisiko sellainen kompromissi olla mahdollinen, että te suostuisitte pienempään vihkitilaisuuteen, vaikka vain todistajien läsnäollessa (on se sitten maistraatissa tai kirkossa), jolloin perheelle saisi yhteisen nimen, mutta miehen ei tarvitsisi ahdistua suurista juhlista. Voihan ne kekkerit järjestää kavereille joskus myöhemminkin, vai kuinka? Tällaista minun tuttavapiirissäni on paljon, eli naimisiin mennään hissunkissun ja juhlat on sitten joskus. :)

Täällä on puhuttu sitoutumiskammosta, mutta oma kokemukseni on, että monet "kroonisesti sitoutumiskammoiset" ovatkin yhtäkkiä voineet sitoutua hyvinkin nopeasti jonkun kanssa, kunhan ovat löytäneet sen, jonka kanssa haluavat sitoutua. Aina se ei ole tietoista, mutta itseltäni on usko mennyt koko sitoutumiskammo-sanaan. Voi olla, että joillain ihan oikeasti kestää hieman pidempään sitoutumisen sulattelu (tai sitten kyseessä on hääkammo, ei naimisiinmenokammo), mutta pääsääntöisesti olen huomannut, että ihmisellä on sitoutumiskammo vain väärään tai väärältä tuntuvaan ihmiseen.

Niimpä niin..minähän sanoin että vihkiminen piti olla kastetilaisuuden yhteydessä, joten vieraita oli vain noin 10..ellei vähemmänkin..mielestäni ei kovin iso tilaisuus silloin olisi!?
Ja molemmat lapset oli toivottuja ja etukäteen puhuttuja!
Ei vahinkoja!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.01.2006 klo 15:58 Surullinen kirjoitti:
Niimpä niin..minähän sanoin että vihkiminen piti olla kastetilaisuuden yhteydessä, joten vieraita oli vain noin 10..ellei vähemmänkin..mielestäni ei kovin iso tilaisuus silloin olisi!?
Ja molemmat lapset oli toivottuja ja etukäteen puhuttuja!
Ei vahinkoja!

Vastasin vähän yleisemmin tähän ketjuun tuosta häiden koosta, kun tässä muitakin näytti kirjoittelevan. Teidän hääsuunnitelmanne vaikuttavat tosiaan pieniltä, eli siitä ei varmasti ole kyse.

En tarkoittanut lasten "harkinnalla" sitä, etteivätkö olisi toivottuja tai haluttuja (kuten korostinkin) vaan sitä, että vaikka mieskin olisi osallistunut suunnitteluun ja toivomiseen, niin en keksi mitään muuta syytä kuin sen, että hän ei ole kuitenkaan ihan täysin tajunnut vastuutaan ja lasten elämän pituista (tai ainakin 18 vuotta) sitovuutta, muutenhan tässä ei olisi mitään ongelmaa.

Eli jos hän ei halua naimisiin (jos ja kun ei ole häiden koostakaan kiinni), niin on vaikea nähdä mikä muu syy hänellä siihen kieltäytymiseen on, kun naimisiin menoon ei oikeasti tarvita kuin halu sitoutua ja pari todistajaa. :\|

Puhumattomuus, rakennuspuuhiin vetäytyminen ym. voivat kieliä monestakin asiasta. Pakolla toista ei tietystikään puhumaan saa, mutta ei hän ihan tyytyväiseltä tilanteeseen vaikuta (etkä sinäkään). Olen itse joskus käyttäytynyt menneisyydessä samoin, kun olen odotellut, että joku toinen tekee minun puolestani sellaisen ratkaisun, jota itse en halua/uskalla tehdä.
Ja ihan asiasta mitään tietämättä (kuin sen, mitä tänne kirjoitit) ja teitä tuntematta rohkenen sanoa, että tuntuu siltä, että ei se naimisiinmenokaan poistaisi sitä ongelmaa, mikä teillä ehkä on (mistä miehen ailahtelevainen käytös kielii jotain, vaikka en tiedä, että mitä). Naimisiinmeno ei kuitenkaan sitä arkea miksikään muuta.

Voihan olla, että hän kokee, että ei ole suhteeseenne tyytyväinen, mutta ei tiedä mitä sille voisi tehdä tai ajattelee, että se naimisiinmeno saisi hänet vielä entisestään "nalkkiin", vaikka tavallaan hän on enemmän nalkissa ilman naimisiinmenoa isänä kuin naimisissa ei-isänä. :x Ehkä hän vaatii ajatustensa selvittelyä ja rauhassa tilanteen pohtimista, vaikea sanoa.

Toivon kovasti, että tilanne tuosta jotenkin selviää parempaan suuntaan! :flower:
 

Yhteistyössä