Naimattomuusongelma

[emeralda (ap)]

ainokaiselle: en ole missään vaiheessa väittänyt, että hingun pakolla naimisiin. Kysyin, miksi miehistä naimisiinmeno on niin vastenmielistä, jos kerran suhde ei siitä muutu suuntaan tai toiseen. Perimmäinen kysymykseni on: miksi naisen täytyy perustella aviohalunsa, mutta miehen ei tarvitse perustella aviohaluttomuuttaan? Miksi miehellä on etuoikeus päättää suhteen laatu?

Mitään palloa jalkaan en ole kenellekään toivonut. Omat perusteluni avioliitolle ovat samat kuin nimimerkeillä Minäpä kerron ja Sinikka. Eli haluaisin, että olemme avopuolisoni kanssa virallisesti ja juridisesti toistemme lähimmät omaiset, koska mielestäni se helpottaa monien yhteisten asioiden hoitoa.

Esimerkki 1: asuessamme opiskeluaikaan ulkomailla emme saaneet yhteistä opiskelija-asuntoa, koska kohdemaassa ei tunnettu käsitettä avoliitto. Toisin sanoen emme voineet saada perheasuntoa vain "seurustelevana" parina. Koska aiomme asua ulkomailla myöhemminkin, avoliitto voi jatkossakin olla konkreettinen hankaluus.

Esimerkki 2: opiskelijaparina emme voineet saada toisiamme koskevaa tietoa Kelalta tms. virastoista, eli emme voineet kysyä vaikkapa toisen opintotukihakemuksesta, onko se jo käsittelyssä, koska tällaista tietoa ei kerrota avopuolisoille. EDELLEENKÄÄN ei ole kysymys toisen hallinnoinnista tai toisen kyttäämisestä, vaan arkipäivän sujuvuudesta. Mutta jos asenteesi, hyvä ainokainen, on tuo ("pallon jalkaan lyövät ämmät suksikoon kuuseen"), tuskin voit oheisia esimerkkejä tai perusteluitani ymmärtää. No minkäs teet, en minäkään sinun asennettasi ymmärrä.

 

[yks tavis]

ap.lle sanoisin, että jos mies on fiksu ja ymmärtää nuo edellisessä kirjoittamasi asiat ja ei sittenkään tahdo avioliittoon kanssasi - niin silloin hän pitää takaporttia avoinna jollekin toiselle "paremmalle" vaihtoehdolle. Ikävä juttu - mutta miksi ei muuten tee niinkuin sinä olet perustellut asian aivan hienosti ja oikein, sehän helpottaisi teidän molempien elämää suunnattomasti, kun olisitte aviopari.

 

[sivhos]

Miksei voisi mennä avioon jos siltä tuntuu?Molemmat tekevät avioehdon,silloin kumpikaan ei pääse hyötymään toisesta.Eroon pääsee helposti.Sanoo rakkaalleen,nyt mä lähden,pärjäile.Näin yksinkertaista se on.Jos suhde toimii,rakkautta riittää ,sehän on hienoa.Minusta ainaskin.

 

[Marita70]

Ei minuakaan ole koskaan viety vihille. Muuten on kyllä oltu valmiita sitoumuksiin, kuten lapsiin jne. Luulin sen olevan ihan tavallista nykyään, kunnes törmäsin siihen, että minun oletettiin ammatti-auttajien mielestä olleen naimisissa. Siis yhä nykyään naiset 'pääsevät naimisiin' . Paitsi minä tietysti. Mutta.. Kun on tullut nähtyä aika paljon kuolemaa.. Siltä varalta olisi fiksua varmistaa puolison tulevaisuus. Eron saa aika helposti, joten mikä kumma naimisiinmenossa on miehille niin vaikeaa..

 

[ei juridisista syistä vaan rakkaudesta]

Mitään palloa jalkaan en ole kenellekään toivonut. Omat perusteluni avioliitolle ovat samat kuin nimimerkeillä Minäpä kerron ja Sinikka. Eli haluaisin, että olemme avopuolisoni kanssa virallisesti ja juridisesti toistemme lähimmät omaiset, koska mielestäni se helpottaa monien yhteisten asioiden hoitoa.

Esimerkki 1: asuessamme opiskeluaikaan ulkomailla emme saaneet yhteistä opiskelija-asuntoa, koska kohdemaassa ei tunnettu käsitettä avoliitto. Toisin sanoen emme voineet saada perheasuntoa vain "seurustelevana" parina. Koska aiomme asua ulkomailla myöhemminkin, avoliitto voi jatkossakin olla konkreettinen hankaluus.

Esimerkki 2: opiskelijaparina emme voineet saada toisiamme koskevaa tietoa Kelalta tms. virastoista, eli emme voineet kysyä vaikkapa toisen opintotukihakemuksesta, onko se jo käsittelyssä, koska tällaista tietoa ei kerrota avopuolisoille. EDELLEENKÄÄN ei ole kysymys toisen hallinnoinnista tai toisen kyttäämisestä, vaan arkipäivän sujuvuudesta. Mutta jos asenteesi, hyvä ainokainen, on tuo ("pallon jalkaan lyövät ämmät suksikoon kuuseen"), tuskin voit oheisia esimerkkejä tai perusteluitani ymmärtää. No minkäs teet, en minäkään sinun asennettasi ymmärrä.

Järkisyyt mennä naimisiin ovat aika masentavia. Kyllä tunteilla pitäisi olla suurempi merkitys. Jos mies ei tunne halua mennä naimisiin, niin ei häntä millään voi siihen pakottaakaan.

 

[minäpä kerron]

^Eivät ne järkisyyt estä rakkautta tai vähennä sitä yhtään. Olen kuullut tuon virren monesti ihmisiltä joiden mielestä järjen käyttö tarkoittaa laselmointia. Jep, normaalielämän realiteetit voivat tulla sitten jossain välissä vähän yllärinä...

 

[pihi morsmaikku]

Minä en mene miesystäväni kanssa naimisiin, koska puolisoilla on toistensa elatusvelvollisuus. Ja minähän en sitä äijää ala elättää!

 

[emeralda (ap)]

Kiitos kommentoijille! Marita70:n tavoin itsekin ihmettelen, miksi avio on niin iso kynnys miehille, kun eron kyllä saa jos haluaa, lähes yhtä helposti kuin avoliitostakin. Häiden kustannuksetkaan eivät ole mikään peruste, koska a) häitä ei ole pakko viettää suureellisesti tai ollenkaan, ja b) jos häitä haluaa viettää, saa yleensä myös häälahjoja eli kulut kompensoituvat...

Vielä rautalangasta: avioliitto on nimenomaan juridinen sopimus, siinähän ikäänkuin "adoptoidaan" uusi sukulainen eli puoliso. Kuitenkin sopimus perustuu rakkauteen - jos ei ole rakkautta, miksi haluaisi naimisiin? Ainakaan itse en halua sitoutua ihmiseen, jota en rakasta, kyllä minä itseni ja mahdolliset tulevat lapsetkin pystyn elättämään ihan ilman miestä. Sitäpaitsi avioehto on keksitty. Puolisoilla on tosiaan elatusvelvollisuus, mutta eipä sellaisen juipin kanssa olekaan mitään syytä haluta naimisiin, jota ei halua elättää tarpeen vaatiessa ja joka ei vastavuoroisesti elätä.

Tunne on loppujen lopuksi aika hatara avioitumisen syy, tunteet kun vellovat ja muuttuvat miten sattuu ihmiselon mittaan. Ja toisekseen, ei se avoliitossa/suhteessa vallitseva rakkaudentunne naimisiinmenolla kasva tai vähene. Järjenkäyttö ei tosiaan sulje rakkautta pois eikä edes vähennä sitä pisaraakaan, mistähän sekin luulo aina joillain tuppaa pintaan?

 

[ap:lle]

Ehkä mies ei rakasta sinua tarpeeksi mennäkseen naimisiin? Ehkä hän ahdistuu ajatuksestakin?

 

[naimaton elli]

Ehkä mies rakastaa sinua suunnattomasti, muttei koe juridisia lippulappusia tarpeelliseksi?

 

[Naikkonen....]

Minä en halua naimisiin. Suhdetta takana on 9vuotta, enkä ole naimisiin mennyt. Omakotitalo on ostettu ja tehty testamentti kuoleman varalta. Jos lapsia alkaisin tekemään, niin menisin naimisiin. Niitä en avoliittoon tekisi kovin mielelläni. Vaikka omat vanhempani ovatkin aina olleet vain avoliitossa. Yhä ovat siis yhdessä, vaikka ei naimisissa olekaan.

Ei se naimisiinmeno sitä tarkoita, että mitään pahaa ei voi tapahtua. Kun katsoo tilastoja, niin avioliitotkin päättyvät eroon todella monta kertaa. Syrjähyppyjä, kyllästymisiä, salasuhteita, alkoholismia, väkivaltaa yms kaikkea sitä voi tapahtua vaikka olisikin naimisissa. Joten tuollaisten asioiden takia, ei naimisiin kannata mennä.

Kysymykseen, miksi ei halua naimisiin. En halua koska jos jokin menee vikaan, on iso työ lähteä eroamaan. Rehellinen vastaus rehelliseen kysymykseen. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Puoliso saattaa esim. pettää, kuten suuri osa ihmisistä. En tiedä johtaisiko sellainen meillä eroon jos näin tapahtuisi, mutta mikäli tapahtuu jotain jota en ala katsomaan, haluan päästä helpommi lähtemään.

Ja tosiaan vaikka olisin naimisissakin ja jotain sellaista tapahtuisi, niin lähtisin. Siinä olisi vain isompi työ ja en haluaisi olla ERONNUT.

Minusta näin on ihan hyvä elää.

 

[sivhos]

Minä en mene miesystäväni kanssa naimisiin, koska puolisoilla on toistensa elatusvelvollisuus. Ja minähän en sitä äijää ala elättää!

Miten sitten kun sinusta iän myötä tulee toisen avun tarpeessa oleva?Jos saat kokea samaa,tuota akkaa en kyllä aio auttaa enkä muutenkaan?Mitä sitten teet?

 

[ainokainen]

Veljeni erosi avoliitosta joku aika sitten, ja avovaimo jostain syystä päätti, että joka ikinen tavara oli hänen, veljelle jäi suurin piirtein yksi kahvikuppi ja haarukka tyhjään huoneistoon. Asunto tietysti pystyttiin jakamaan tasan, koska kummankin nimi oli papereissa, mutta irtaimiston suhteen asia ei ollutkaan enää niin simppeli.

Voitko vielä selventää, miten avioliitossa oleminen helpottaa tätä kuvaamaasi tilannetta?
Tässä vähän faktaa: Avoliitossa kummankin omaisuus on omaa, eli jos toinen vie eron yhteydessä luvatta toisen ostamaa omaisuutta, asiasta voi tehdä rikosilmoituksen.
Avioliitossa taas omaisuus on yhteistä, joten silloin voi käydä juuri noin niin kuin veljellesi kävi.

ainokaiselle: en ole missään vaiheessa väittänyt, että hingun pakolla naimisiin. Kysyin, miksi miehistä naimisiinmeno on niin vastenmielistä, jos kerran suhde ei siitä muutu suuntaan tai toiseen. Perimmäinen kysymykseni on: miksi naisen täytyy perustella aviohalunsa, mutta miehen ei tarvitse perustella aviohaluttomuuttaan? Miksi miehellä on etuoikeus päättää suhteen laatu?

No miksi sitten sinulla pitäisi olla etuoikeus päättää suhteen laatu?

Minä en mene miesystäväni kanssa naimisiin, koska puolisoilla on toistensa elatusvelvollisuus. Ja minähän en sitä äijää ala elättää!

Tässähän se tuli kiteytettynä.
On se aika karu tilanne, jos on vaikka yhteinen vuokrakämppä ja toinen vaan päättää yhtäkkiä jättää oman osuutensa maksamatta. Tai miettikää jos on vaikka yhteinen asuntolaina! Siinähän sitä on sitten kusessa ihan kunnolla.

Puolisoilla on tosiaan elatusvelvollisuus, mutta eipä sellaisen juipin kanssa olekaan mitään syytä haluta naimisiin, jota ei halua elättää tarpeen vaatiessa ja joka ei vastavuoroisesti elätä.

Mitä ihmettä sinä oikein petaat? Ajattelitko ryhtyä ”sapattivapaalle” heti kun pappi on sanonut aamen?

 

[emeralda (ap)]

ainokaiselle: avoliitossa omistusoikeus omaisuuteen tulee todistaa. Eron sattuessa asuntoon jäänyt osapuoli omistaa kaiken irtaimiston, kun toinen on oven perässään sulkenut. Jos lähtevä osapuoli ei ole lähtiessään kerännyt omaisuuttaan mukaansa, sitä ei talosta saa ilman kuitteja, jos jäänyt osapuoli ei tavaraa halua antaa. Epäreilua ja ikävää, mutta faktaa. Avioliitossa ilman avioehtoa irtain omaisuus tai sen arvo jaetaan tasan. Tarkista asiat ennenkuin hutkit.

Kysymykseni kuului, miksi miehellä on AINA, joka tilanteessa, etuoikeus päättää suhteen laatu? Eli vaikka olisi jo omistusasunto ja lapsia, mies voi silti olla sitä mieltä, että avioliitto ei käy pirtaan ja siihen on naisen tyytyminen. Miksi naimisiinmenoa pitää perustella, mutta naimisiinmenemättömyyttä ei - muuten kuin sanomalla, ettei halua naimisiin? Miksei "haluan naimisiin" ole yhtä käypä perustelu? Tähän kaipaan kunnollisia argumentteja puolesta ja vastaan, en mitään henkilökohtaisuuksiin käyvää turhaa ininää jostain petailusta ja sapattivapaista.

En enää tässä puhu omasta tilanteestani, sillä joko päädymme naimisiin tai emme päädy ja niin yksinkertaista se on. Halusin nostaa keskusteluun juurikin tuon perustelujen eriarvoisuuden, vielä rautalangasta vääntäen: jos suhteen luonne ei kerran tunnetasolla tai omaisuus-, tms. tasolla muutu avoliitosta avioliittoon siirryttäessä, miksi avioliittoa täytyy perustella kissojen ja koirien kanssa mutta avoliittoa ei?

 

[ei pakko, vaan vapaa valinta]

Miksi naimisiinmenoa pitää perustella, mutta naimisiinmenemättömyyttä ei - muuten kuin sanomalla, ettei halua naimisiin? Miksei "haluan naimisiin" ole yhtä käypä perustelu?

Et sinä voi pakottaa toista naimisiin. Minusta on erittäin hyvä perustelu, että ei HALUA naimisiin. Eikö haluamattomuus riitä syyksi sinulle?

 

[tahtoasia]

Miksi naimisiinmenoa pitää perustella, mutta naimisiinmenemättömyyttä ei - muuten kuin sanomalla, ettei halua naimisiin? Miksei "haluan naimisiin" ole yhtä käypä perustelu?

Et sinä voi pakottaa toista naimisiin. Minusta on erittäin hyvä perustelu, että ei HALUA naimisiin. Eikö haluamattomuus riitä syyksi sinulle?

Olen aivan samaa mieltä. Luojan kiitos tässä maassa saa valita monia muitakin asioita ihan itse ja oman halun tai haluamattomuuden mukaan.

 

[ainokainen]

No hei haloo, jos avoliitossa tulee ero, niin tottakai se lähtevä osapuoli vie omat kamansa mennessään. Jos mukaan tarttuu "vahingossa" toisen omaisuutta, se on varkaus ja siitä voi tehdä rikosilmoituksen.

Avioliitossa toisen omaisuutta on paljon helpompi viedä siihen vedoten, että kyse on "omaisuuden osituksesta". Kaikki jaetaan puoliksi, oli kuitteja tai ei.

Kysyit, miksi miehellä AINA on oikeus päättää suhteen laatu.
Minä vastaisin siihen, että jokaisella on ihan itse oikeus päättää, minkälaisessa parisuhteessa haluaa olla. Tämä on vapaa maa eikä täällä saa ketään pakottaa eikä painostaa naimisiin.
Jos suhde ei tyydytä sinua, olet vapaa lähtemään siitä. Kukaan ei pakota sinua jäämään, jos et ole tyytyväinen.
Mies Ei ole se, joka valitsee. Sinä valitset itse.

 

[merenneito kertoo]

... Halusin nostaa keskusteluun juurikin tuon perustelujen eriarvoisuuden, vielä rautalangasta vääntäen: jos suhteen luonne ei kerran tunnetasolla tai omaisuus-, tms. tasolla muutu avoliitosta avioliittoon siirryttäessä, miksi avioliittoa täytyy perustella kissojen ja koirien kanssa mutta avoliittoa ei?

Minäpä kerron. Koska avioliitto on vakavampi asia kuin avoliitto. Avioliitto on se viimeinen antautumisen osoitus pysyvälle suhteelle, avioliitto tekee osapuolista puolisot, avioliitto on riski avioerotilastoja vastaan, avioliitto voi pelottaa avoliittoon tottuneita koska eivät näe miten asiat voisivat olla paremmin eivätkä välitä kuunnella toisen osapuolen tunteita tässä asiassa.

Pointtihan on siinä, että jos kerran avioliitto ei sen vastustajan mielestä muuta mitään, niin mikseivät voi siihen sitten mennä, etenkin kun sitä haluavalle se olisi niin tärkeää.
Totuus on emeralda, että hän ei halua sellaista sitoutumista sinun kanssasi. Hänen vanhemmillaan hyvä avioliitto, ei traumaa sieltä... Juu, varmaan avioliitto ei ole poissuljettu asia hänen kohdallaan mutta hän ei halua tehdä sitä sitoumista kanssasi.

Vaikutat fiksulta ja filmaattiselta, joten miten olisi jos lähtisit kalastamaan merestä sopivampaa vonkaletta. Aikaasi kuluu hukkaan tämän miehen kanssa, joka saattaa sopivan fisun uidessa ohitse lähteä sen perään kutemaan ja sopimuksia solmimaan.

 

[Avovaimo]

Toisaalta hassua, että jotkut vieläkin "hinkuavat" naimisiin hinnalla millä hyvänsä, sillä mitä se papin aamen muuttaa? Sekä minä että mieheni (siis avomieheni) olemme kumpikin olleet naimisissa, kokeneet riitaisan eron ja erojen jälkeen löytäneet toisemme. Nyt olemme olleet yhdessä kymmenkunta vuotta, onnellisina ja tyytyväisinä. Kummallakaan ei ole mitään halua "pilata" hyvää suhdetta menemällä naimisiin. Joskus olemme nauraneet yhdelle sähköpostissa kiertäneelle Lasten suusta -lausahdukselle siitä, että mitä eroa on avio- ja avoliitoilla. Avio- ja avoliitot ovat muuten sama asia, mutta toinen on pakollista ja toisessa ollaan vapaaehtoisesti.

Eli parisuhde voi olla täysin toimiva, onnellinen, uskollinen ja ikuinen, vaikkei pappi ole sitä aamentaan sanonutkaan.

P.S. Avoliitossakin olemme elatusvelvollisia! Kun mies oli välillä työtön, ei hän saanut mitään rahaa minun tulojeni vuoksi.

P.P.S. Me olemme voineet hoitaa toistemme asioita lähes missä vain, on vain riittänyt, että toisella on ollut valtakirja ja/tai on tiennyt toisen sosiaaliturvatunnuksen.

 

[ainokainen]

P.S. Avoliitossakin olemme elatusvelvollisia! Kun mies oli välillä työtön, ei hän saanut mitään rahaa minun tulojeni vuoksi.

Ette ole elatusvelvollisia. Jos toinen ei saa Kelasta rahaa, se on asianomaisen oma ongelma.
Tietysti voit elättää toista vapaaehtoisesti jos haluat, mutta mitään velvollisuutta tällaiseen ei ole.

 

[Avovaimo]

P.S. Avoliitossakin olemme elatusvelvollisia! Kun mies oli välillä työtön, ei hän saanut mitään rahaa minun tulojeni vuoksi.

Ette ole elatusvelvollisia. Jos toinen ei saa Kelasta rahaa, se on asianomaisen oma ongelma.
Tietysti voit elättää toista vapaaehtoisesti jos haluat, mutta mitään velvollisuutta tällaiseen ei ole.

Kylläpä vain olemme! Avoliitto rinnastetaan tässä avioliittoon, eli Kela edellyttää, että avopuoliso elättää aviopuolison tavoin.
Työttämyysturvalaki, 7 §

Jos mies ja nainen, jotka eivät ole keskenään avioliitossa,
elävät jatkuvasti avoliitossa eli yhteisessä taloudessa
ja muutoinkin avioliitonomaisissa olosuhteissa, heihin
sovelletaan, mitä laissa säädetään puolisoista; ja
2) jos aviopuolisot asuvat välien rikkoutumisen vuoksi jatkuvasti
erillään eikä heillä ole yhteistä taloutta, heihin ei
sovelleta puolisoita koskevia säännöksiä.

 

[ainokainen]

Minä olen käsittänyt tämän asian niin, että Kelan silmissä olette puolisoita, ts. mies ei saa Kelalta fyrkkaa jos avopuolisolla on liian isot tulot. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että sinä olisit elatusvelvollinen!

Mietipä nyt, mitä lakia sinä muka rikot jos et elätä miestäsi?
Mitä hän tekee jos kieltäydyt antamasta hänen elää pummilla, haastaa sinut oikeuteen, vai?

 

[Avovaimo]

Eipä kai sitä sellaista lakia ole olemassa, joka pakottaisi aviopuolisonkaan elättämään puolisoaan ja jos ei elättäisi, niin ei muuta kuin linnaan vain lain rikkomisesta...

Mutta et kai sitä, ainokainen oikeasti ole sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun mies oli työtön, minun olisi pitänyt joko heittää hänet ulos (noh, yhteisestä asunnosta ei noin vain ulos edes voisi toista heittää) tai olisin pakottanut hänen vain olla ilman ruokaa, vaatteita, kaikkea?

P.S. Myös minä olen ollut työtön muutaman kuukauden, mutta minä sain korvausta, sillä kuuluin työttömyyskassaan. Käsittelyaika oli kuitenkin se pari, kolme kuukautta, jotka työttömänä olin (sain siis jälkikäteen ne korvaukset sitten takautuvasti) ja tuon parin, kolmen kuukauden ajan mieheni elätti minua.

 

[Karmeaa]

En kyllä millään ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat naimisiin huolimatta siitä, mitä heidän kumppaninsa asiasta ajattelee. Ainakin omalla kohdallani avioliitolla on merkityksensä juuri siinä, että me molemmat olemme sitä halunneet. Koen, että esimerkiksi häät ja ajatus koko avioliitosta pilaantuisi, jos avioliitto olisi tulosta toisen painostuksesta!

Jos nainen on kinunnut ja riidellyt naimisiin menosta jo pitkään, yrittänyt vakuuttaa miehelleen miksi naimisiin on päästävä jne., niin kuinka aito ja onnellinen tuo päätös avioitumisesta on? Minusta sen pitäisi kummuta molempien rakkaudesta ja halusta sitoutua juuri avioliiton tarkoittamalla tavalla. Ei ketään voi tuollaiseen painostaa. Naimisiin haluaa jos haluaa, jos ei halua, niin ei se siitä mihinkään kitisemällä muutu.

Kauniita muistoja jää varmaan tuostakin jos nyt sitten naimisiin päätyy.. Jos lapset vaikka kysyvät että miten te isä ja äiti päätitte mennä naimisiin, niin voi sitten kertoa lapsille, että ”kyllä se oli ihan äiteen sitkeän painostuksen tulosta”. Välittyy iiihana kuva aikuisten parisuhteista jälkipolvillekin ;D

 

[Mr.Local Market]

Eksyin palstalle ja aika kimurantteja kysymyksiä naiset heittävät miehille.
Itse uskon Suomalaisten olevan rehellistä kansaa, jopa niin rehellistä etteivät uskalla luvata Jumalan silmien alla menevänsä naimisiin ja siinä pysyvänsä "kunnes kuolema teidät eroittaa" lupauksella.
Jos noin Jumalalle luvataan niin mitä se Jumala sitten ajattelee jos se ikävä ero sitten jostain kumman syystä koittaa ?
Onko tullut tehdyksi ääretön synti ? Jos tuon lupauksen jostain syystä rikkoo niin voiko tuollaiseen ihmiseen enää koskaan luottaa vaikka käsi Raamatulla vannoisi ?

Siinä teille hiukan erinlaista näkökulmaa.