Toggle sidebar

Naimattomuusongelma

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja emeralda
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

emeralda

Vieras
Mikä ihme miehiä ahdistaa naimisiinmenossa? Oma avomieheni puhuu aivan vapautuneesti esim. yhteisen asunnon ostosta eli isosta ja pitkäaikaisesta taloudellisesta sitoumuksesta, mutta jos puhe lipsahtaa kihlojen/avion puolelle niin johan karahtaa hiljaiseksi. Yhdessä olemme olleet 5 vuotta, ikää +25-vee molemmilla. Kuulemma kaikki on suhteessamme hyvin, rakastaa minua eikä haluaisi ketään toista, mutta naimisiinmeno on silti liikaa. Mikä ihmeen logiikka se on, että suhde menee jotenkin pilalle avioliitossa? Itselleni tulee väkisinkin olo, että taitaa mies katsella vihreämpää nurmea, jos avio pelottaa niin, ettei siitä voi edes puhua. Mies kuitenkin väittää, ettei näin ole missään tapauksessa. Mieheni vain sanoo, ettei osaa kuvitella itseään naimisissa, ja sen pitäisi riittää minulle syyksi. Omat vanhempansa ovat erittäin onnellisesti naimisissa jo kolmattakymmentä vuotta, eli kodin huonoista esimerkeistä ei voi johtua.

"Naimattomuusongelma" ei koske vain itseäni, voin heti nimetä puolen tusinaa samanikäistä (himpun alle 30-vee) ystävätärtäni, joiden avomiehillä on sama ääni kellossa - riippumatta siitä, että osalla pareista on yhteisiä lapsia ja omistusasunto, eli vakavia sitoumuksia. Eli sitoutuminen sinällään ei ole näille miehille vaikeaa, mutta se "virallinen" sopimus yhdessäolosta eli avioliitto on jotenkin liikaa. Kertokaa miehet, miksi näin?
 
Kysymyksen voisi esittää toisin päin: Miksi joillain naisilla on pakkomielle avioliitosta? Eihän se suhde siitä mihinkään muutu, vaikka pappi sanoo aamen ja laitetaan nimet paperiin.
Häiden verran köyhtyy tietysti.
 
Sama juttu mulla. Onneksi olin viisas, sanoin että seksiä vasta avioliitossa.

No sotaahan se tiesi, mutta tiesin voittajan. Jos minua rakastetaan, avioliitto on ainut ite seksiin. Tosin olin silloin neitsyt.

Aikansa otti. Rakkaus vei voiton, mentiin vihille. Nyt on 2 lasta, liki aikuisia jo. Mutta yllätys yllätys, helkutin hyvä seksielämä. Minusta mieheni on ihanan seksikäs yhä ja hän tykkään minun nuoruuden kropastani, joka mulla on yhä.

Naiset, olkaa viisaita. Jos mies rakastaa, hän odottaa ja vie vihille.

Sanotaanhan sitä, että tosi rakkaus odottaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ainokainen:
Kysymyksen voisi esittää toisin päin: Miksi joillain naisilla on pakkomielle avioliitosta? Eihän se suhde siitä mihinkään muutu, vaikka pappi sanoo aamen ja laitetaan nimet paperiin.
Häiden verran köyhtyy tietysti.
Click to expand...

Ai ei muutu? Oletkohan nyt unohtanut jotain olennaista avioliitto-käsitteestä?

Itse haluan naimisiin, jotta saan Jumalan kasvojen ja läheisteni edessä pyytää Jumalan siunausta liitollemme. Lisäbonuksena tulevat vielä juridiset seikat. Avoliitto ei todellakaan ole minulle sama asia kuin avioliitto.

 
Mies ei mene naimisiin koska miksi ostaa koko lehmää jos maitoa saa jo ilmaiseksi niin paljon kuin haluaa. Ja jos kyllästyy kumppaniin, niin voi vaihtaa lennosta. Älä anna kaiken maailman tekosyiden hämätä, tuossa on aina kyse takaportin auki pitämisestä. Vaikka mies ei ikinä mihinkään häipyisikään, se on se rauhoittava ajatus siellä taustalla että jos kyllästyy niin VOISI lähteä... Tätä ei tietenkään avolle ikinä tunnusteta, kuka mies nyt niin umpityperä olisi.

Jos haluat naimisiin, älä suostu avoliittoon, lapsiin eikä yhteiseen omistusasuntoon ennenkuin avioliitto on solmittu. Ei todellakaan ole mikään häpeä jos haluaa avioliittoon.
 
Meillä se on ollut aivan toisin - mies halusi ehdottomasti avioliittoon kanssani - ja niin minäkin halusin avioliittoon hänen kanssaan. Meillä se oli todella niin selvää ja selkeätä .

 
Ei osaa kuvitella itseään naimisissa?

No kukapa osaisi, jos ei sitä ole ollut. Tuo ei ole mikään syy. Syy on se jokin salaperäinen juridinen sitoumus, joka aviopareilla toisiinsa nähden on. Kun mies menee naimisiin, sitten on olemassa joku nainen, jolla on häneen tietty valta ja eräänlainen määräämisoikeus hänen asioihinsa. Se on aviovaimon oikeus. Sitten on varattu ja sidottu tähän naiseen ilman mitään pulinoita.

VAIKKA hankkii lapsia naisen kanssa, ja VAIKKA hankkii asunnon ja asuntolainan tämän kanssa, se ei vielä tarkoita sitä, että toisella olisi minkäänlaista "omistusoikeutta" kumppaniinsa. On vain velvollisuus lapsia kohtaan, ja tietysti velvollisuus hoitaa se asuntolaina, mutta ne ei ole niin sotovia juttuja kuitenkaan. Lapsen saaminen on varmasti paljon suurempi sitoumus kuin avioliitto, mutta ei mies ajattele sitä niin. Lapsen voi aivan hyvin hoitaa ja huoltaa aikuiseksi, mutta silti voi pitää itsensä vapaana ja itsenäisenä, tarvitsematta ajatella, että "kuuluu" jollekin naiselle. Miestä jotenkin pelottaa ajatus olla aivan kuin korvamerkitty yhdelle naiselle.

Näin se on varmasti aina ollut, ei tietysti aivan kaikki miehet ole samanlaisia. Mutta aina on siis ollut ja tulee olemaan, miehiä, joille vapaus määrätä yksin asioistaan on kaikkein tärkeintä maailmassa. Ennen asiat oli kuitenkin hiukan eri tavalla. Vielä 60- ja 70-luvulla mentiin naimisiin, kun sattui ns. vahinko. Vaikka seksiä harjoitettiin varmasti siis ennen avioliittoakin, meno ei kuitenkaan ollut ihan niin hulvatonta kuin nykyään. Ei ollut kovinkaan yleistä, että heti ensimmäisenä iltana mentiin sänkyyn yhdessä. Eikä kumppaneita vaihdeltu tuhkatiheään. Morsian saattoi olla neitsyt vielä pitkänkin seurustelun jälkeen, tämän allekirjoitan ihan itse.

Siis seksi ei ole aikaisemmin ollut niin itsestäänselvyys, kuin se nykyään on. Miehelle ei ole enää saavutus eikä mikään saada seksiä sieltä sun täältä, ilman sitoumuksia ja ilman lupauksia mennä kihloihin tai naimisiin ja varsinkaan, jos lapsia halutaan. Naiset on itse tämän aikaansaaneet. Miksi suostua tekemään lapsia ilman avioliittoa?

Ajan ratasta on mahdoton enää taaksepäin kääntää, joten avoliitot ja yksinhuoltajaperheet senkun lisääntyy.

Jos ap ei ole vielä hankkinut sitä yhteistä asuntoa ja asuntolainaa poikaystävänsä kanssa, neuvoisin harjoittamaan pientä kiristystä, vaikka se tässä näin sanana kirjoitettuna pahalta kuulostaakin. Ei naisen ole syytä lähteä mihinkään taloudellisiin sitoumuksiin mukaan, jos avioliiton turvaa ei ole. Avioliittohan nimenomaan turvaa sen, että mahdollisesti puolison kuollessa leski saa pitää yhteisen asunnon. Avopareilla asia on toinen, kuolleen puolison sukulaiset vievät tämän osuuden.

Ja lapsia varsinkaan ei pidä lähteä tekemään, jos ei toinen suostu avioliittoon. Tee tämä asia selväksi, äläkä missään imessä sorru siihen, mihin nämä ystäväsi ovat kompastuneet. Ei tästä pidä lähteä tekemään mitään "härkästä" suhteeseenne, se on vain sinun osaltasi ilmoitusluontoinen asia ja itsestään selvyys. Älä lähde jankutuslinjalle, sillä saat vain riidan aikaiseksi, ja asiasta tulee valtava mörkö välillenne. Siis jos mies ei suostu siihen, että ensin mennään naimisiin, sitten hankitaan yhteinen asunto ja lapsia, niin sitten sinun on tehtävä tiettyjä johtopäätöksiä ; onko tämä mies ollenkaan oikea mies sinulle. Tämän kun teet tiettäväksi riittävän selkeästi, eiköhän ajan kanssa jotain ala tapahtua siellä miehenkin päässä.

Mutta muista: ei siis niin minkäänlaista nalkutusta eikä jankuttamista! Sinun puoleltasihan asia on päivänselvä. Ei sitä tarvitse useaan kertaan toistella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Daralee:
Kun mies menee naimisiin, sitten on olemassa joku nainen, jolla on häneen tietty valta ja eräänlainen määräämisoikeus hänen asioihinsa. Se on aviovaimon oikeus. Sitten on varattu ja sidottu tähän naiseen ilman mitään pulinoita.
Click to expand...

Siis anteeksi vaan, mutta minusta tuo kuulostaa ihan sairaalta. Tuo ei ole rakkautta, tuo on jotain ihan muuta.
Mä en yhtään ihmettele, miksi mies ei halua naimisiin, jos nainen ajattelee noin!

 
No et kyllä tajunnut yhtään mitä tarkoitin!

MIES nimenomaan ajattelee noin! EI nainen.

Eikä noin ajattele kaikki miehetkään, mutta nämä sitoutumiskammoiset miehet kyllä.

Tänne palstoille täytyy kaikki kirjoittaa jotenkin yksinkertaisesti ja rautalangasta vääntäen. Jotta nyt kukaan muu ei enää saisi vääriä käsityksiä, lisään vielä, että tuo kirjoitukseni toisessa kappaleessa oleva olettamus on sitä, mitä nämä sitoutumaan haluttomat miehet KUVITTELEVAT avioliiton tarkoittavan.

Ymmärsikö nyt jokainen, vai vieläkö pitää selventää?
 
Kiitos kun selvensit. Nyt kun tiedetään mitä naimakammoiset miehet kuvittelevat avioliiton tarkoittavan, voitko kertoa, mitä nämä naimisiin hinkuvat pakkomielteiset ämmät kuvittelevat avioliiton tarkoittavan?

Mulle nimittäin tuli ap:n kirjoituksen perustella se kuva, että varmastikin juuri ihan tuota samaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Daralee:
Lapsen saaminen on varmasti paljon suurempi sitoumus kuin avioliitto, mutta ei mies ajattele sitä niin. Lapsen voi aivan hyvin hoitaa ja huoltaa aikuiseksi, mutta silti voi pitää itsensä vapaana ja itsenäisenä, tarvitsematta ajatella, että "kuuluu" jollekin naiselle.
Click to expand...

Juuh, ei se mies tosiaan siitä lapsesta mitää stressiä ota. Sen voi jättää sille naiselle sitten kun mies kyllästyy leikkimään kotileikkiä ja nostaa kytkintä. Että mitäs siitä mitään turhaa stressiä ottamaan ;)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Daralee:
Ja lapsia varsinkaan ei pidä lähteä tekemään, jos ei toinen suostu avioliittoon.
Click to expand...

Tämäkin on varmasti ihan hyvä neuvo ap:lle, mutta lisäisin vielä, että muista että vaikka olisit kuinka naimissa, sinä sen kakaran kanssa jäät yksin jos mies päättää häipyä.

 
Sinulla on jotenkin katkera ote tähän asiaan.

En minä ap:n kirjoituksesta saa sellaista käsitystä, että hänkään ajattelisi noin, niin kuin väität. Minusta ap:n kirjoitus oli hyvinkin neutraali ja asiallisesti esitetty. Avioliitto on ihan normaali asia elämässä, ei ole mitenkään omituista eikä pakkomielteistä sitäkin jo ajatella ihan vakavissaan, jos kerran on seurusteltu viisi vuotta ja aiotaan yhteiselämää jatkaa.

Sen olen kyllä tullut tässä elämässä huomanneeksi, että sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielestä naiset ovat ämmiä ja lapset kakaroita, ei keskustelu kovin hedelmällistä ole.

Avioerossa nykyään lapset jäävät yhä enemmän myös isille. Yksinhuoltajaisä ei ole mikään kummajainen enää nykyaikana. Ja muutenkaan, nämä avioliittoa välttelevät miehet ei välttämättä ole jo lähtökohtaisesti mitään huonoja isiä tai puolisoita. Siitä ei ole kyse, vaan jostakin perimmäisestä, kuvitellusta pelosta joutua jotenkin yhden ja saman naisen tohvelin alle, lankaan, kiikkiin, satimeen, mitä nimeä siitä nyt käytettäisikään. Vapaus on määrittelemätön käsite, mutta monille miehille - ja naisillekin - se kaikkein tärkein asia maailmassa, ja sitä halutaan varjella viimeiseen asti, tai edes illuusiota siitä.

 
Totta, että on paljon miehiä jotka haluavat sitä (kuviteltua tai todellista) "vapauttaan" vaalia.
Mutta eikö se ole ihan luonnollinen reaktio, jos nainen selvästikin sen vapauden haluaa riistää?

Mielestäni monella naisella on jotenkin tosi naiivi kuva siitä, mitä avioliitto on. Kuvitellaan, että kun on saatu papin aamen niin sitten se toinen on siinä pallo jalassa, naisen omaisuutta. Nainen kuvittelee olevansa turvassa elämän kolhuilta. Totuus paljastuu kuitenkin ennen pitkää. Avioliitto ei ole tae yhtään mistään! Se ei estä miestä pettämästä, jättämästä, alkoholisoitumasta... Kaikki nämä asiat voivat pahtua, vaikka oltaisiin kuinka naimisissa.

Jonkun mielestä tämä voi olla katkeraa, minusta realistista. Mielestäni naimisiin haluavan kannattaisi pysähtyä mietimään, mitä se avioliitto oikeastaan tarkoittaa itselle. Mitä kuvittelee saavansa, kun "pääsee" naimisiin?
 
En ajatellut enää vastata, mutta teen sen nyt kuitenkin. Siis hei, ajattelet tätä asiaa nyt vain naisen osalta negatiivisesti, että nainen kuvittelee avioliiton olevan jotain kuvailemaasi. Ja väität, että mies voi pettää, jättää ja alkoholisoitua, vaikka on naimisissakin. No totta vieköön, eikö elämä ole tätä, kun ympärilleen katsoo!

Mutta kuinka takoa tämä sama asia myös miehen kalloon? Siis että tällä on ihan täysi vapaus pettää, jättää ja alkoholisoitua naimisissakin ollessaan, ei ne ole mitään vain poikamiesten oikeuksia ja vapauksia. Ei ole olemassa kahletta, jolla aviomies pidettäisiin erossa yhtään mistään, se on vain oman mielikuvituksen tuotos.

Avioliitto kannattaa solmia juridisista syistä. Totta on varmaan tuo, että monet naiset ajattelevat asiaa vain romanttiselta kannalta, mutta kyllä sietää ajatella myös sitä, ovatko naiset kuitenkin myös realistisempia tässä. Omaisuuden kannalta ajateltuna avioliitto antaa tiettyä turvaa. Ihmistä sinänsä se ei miksikään muuta.

Romanttista hömpötystä maailmassa on paljon muutakin. Myös miehet voi kuvitella naisista aivan epärealistisia asioita.
 
No jos avioliitolla ja avoliitolla ei ole mitään muuta eroa kuin juridiset seikat, niin miksi sitten mennä naimisiin ollenkaan? Eikö tuo ole vähän latteaa?

Juridisista syistä? Eli onko naisella siinä taka-ajatuksena höytyä miehestä jotenkin rahallisesti, vai mitä ne juridiset hyödyt oikein ovat?

Jos ajattelen itseäni, en keksi yhtään juridista syytä miksi naimisiin kannattaisi mennä.
Jos minulla on yhteinen asunto miehen kanssa, en halua että hän ja hänen ahneet sukulaisensa perivät sen, jos sattuisin kuolemaan ensin. Minä ainakin haluan jättää omaisuuteni perinnöksi omille sukulaisille, en mieheni sukulaisille!
Avioehto pitäisi ainakin olla, muuten eron tullessa mies vie puolet omaisuudestani.
Ja jos lapsia syntyisi, pitäisin mieluummin yksinhuoltajuuden itselläni, se helpottaisi huomattavasti asioita jos ero tulee. Avioliitossa syntyneillä lapsilla on automaattisesti yhteishuoltajuus joten se olisi vähän huonompi juttu minun kannaltani.
Tässä muutama juridinen syy olla menemättä avioon.
 
Minulle tulee kyllä mieleen semmoinen, että ap:n mies empii jotenkin ...- hän ei ole kuitenkaan valmis kanssasi avioliíttoon - hän todennäköisesti uskoo tapaavansa vielä joskus sellaisen naisen, joka vie häneltä jalat alta ja se on menoa sitten.....
Hän pitää ovea auki - tälle odottamalleen "paremmalle "vaihtoehdolle -
Mitäs mieltä muut olette?
 
Ihan mielenkiinnosta minäkin nuo "juridiset syyt" avioliiton kannattajilta haluaisin kuulla.
Itse olen ajatellut, ettei mentäisi naimisiin ollenkaan. Molemmille omat asuntolainat ja lisäksi testamentit kuoleman varalta. Eikö lapselle avoparikin saa yhteishuoltajuutta?

Vaihtoehtoisesti sitten tuo avioliitto ja -ehto. On aivan hullua, että "köyhempi" vie "rikkaamman" rahat erotilanteessa!

 
Alkuperäinen kirjoittaja Toinen ikuisuuskysymys:
Mies ei mene naimisiin koska miksi ostaa koko lehmää jos maitoa saa jo ilmaiseksi niin paljon kuin haluaa. Ja jos kyllästyy kumppaniin, niin voi vaihtaa lennosta. Älä anna kaiken maailman tekosyiden hämätä, tuossa on aina kyse takaportin auki pitämisestä. Vaikka mies ei ikinä mihinkään häipyisikään, se on se rauhoittava ajatus siellä taustalla että jos kyllästyy niin VOISI lähteä... Tätä ei tietenkään avolle ikinä tunnusteta, kuka mies nyt niin umpityperä olisi.

Jos haluat naimisiin, älä suostu avoliittoon, lapsiin eikä yhteiseen omistusasuntoon ennenkuin avioliitto on solmittu. Ei todellakaan ole mikään häpeä jos haluaa avioliittoon.
Click to expand...

Ihan kamalaa tekstiä. Melkoista kaupankäyntiä ja sotastrategiaa tuntuu seurustelu joillekin naisille olevan.

Eikö ole tullut mieleen sellainen vaihtoehto, että jotkut ihmiset ovat yhdessä ihan sen takia että tykkäävät toisistaan niin paljon, ei sen takia että takaportti on laitettu juridisin keinoin säppiin...

Itsehän en suostuisi avioliitton kuin avoliiton ja mieluiten vielä omistusasunnon kautta. En halua naimisiin kenenkään kanssa ennen kuin olen ihan omin silmin nähnyt että kodinhoito ja henkilökohtaisen talouden hoito sujuvat ongelmitta...
 
Juu minun avomieheni tahtoo naimisiin mutta minä en. Miksi? Jotenkin se ahdistaa, ehkä se on se "lopullinen" sitoutuminen... Miehellä on useampia suhteita takanaan ja hän on sitä mieltä että on minussa löytänyt elämänsä naisen jonka kanssa tahtoo perheen perustaa. Minulle kyseessä on ensimmäinen suhde (vaikka olenkin jo 28-vuotias, yhdessä ollaan oltu kolme ja puoli vuotta), ja ehkä siksi tuntuu että se takaportti on pidettävä auki jos sittenkään en ole onnellinen tämän miehen kanssa. Tai jos jossain onkin joku joka on enemmän minulle tarkoitettu.

Varsinkin kun ei ole niitä muita suhteita takana itsellä (muutama "deittailu" tyyliin leffassa käyntiä ja ravintolaillallisia, mutta ei siis oikeaa suhdetta), niin ehkä sitä tuntuu että ei voi tietää. Ei ole mitään kokemusta millainen suhde jonkun toisen kanssa voisi olla. Toisaalta sitä ei tahdo tässä vaiheessa pitkästä hyvästä suhteesta lähteä poiskaan, joten sitten pidetään vaan sitä takaporttia jatkossakin hieman raollaan elämällä avoliitossa. Raakaako? Ehkä, mutta minkäs teet kun tämän enempi sitoutuminen ahdistaa.
 
Olen sitoutumiskammoinen nainen, naimisissa. Halusin mieheni kanssa varmistaa että olemme toistemme lähiomaiset jos jotain sattuu ja saamme mm. päättää tarvittaessa toisen hoidosta.

Avioehdolla taloudellinen hyöty kummankin puolelta on suljettu pois: jos eroamme kumpikin saa omansa. Jos toinen kuolee kun olemme naimisissa, haluamme että puoliso perii yhteisen kodin eivätkä kummankaan sukulaiset.

En ole sitoutunut mieheeni loppuelämäksi. ELämää eletään päivä kerrallaan ja niin myös aviolittoa, ja tähän mennessä (10v) se on riittänyt oikein hyvin. Että joka päivä tekee parhaansa suhteen eteen. En varmasti olisi mennyt naimisiin jos se olisi pitänyt tehdä "tässä mätänen vaikka miehestä tulisi umpijuoppo" - mentaliteetilla. Sairauksia ja vastoinkäymisiä on kyllä ollut kuten kaikilla, niistä on selvitty yhdessä.

Ei naimisiinmenon tarvitse olla pallo jalassa. Minä ajattelen että se on toistaiseksi voimassa oleva sopimus 6kk: irtisanomisajalla. Toivottavasti emme joudu irtisanomaan toisiamme mutta jos niin kävisi, eipä tarvitse tapella osituksessa. :D

 
Minun aviomieheni kuoli tapaturmassa 28-vuotiaana. Vakuutuskorvauksen ja leskeneläkkeen turvin pystyin pitämään omakotitalomme. Jos olisimme olleet vain avoliitossa, miehen haukkasukulaiset olisi välittömästi olleet tontillamme. Miehen veli jo yritti omia moottoripyörää, oli mukamas sovittu sitä ja tätä sen suhteen, no ei kyllä ollut yhtään mitään ja sitäpaitsi näissä tilanteissa ratkaisee vain ja ainoastaan paperissa oleva nimi.

Tehkää kuten tahdotte, mutta älkää sitten tilanteen tullen olko vaatimassa vaikkapa juuri tätä lesken eläkettä, vaikka kuinka olisi kauan kestänyt avoliitto. Siitä ei nimittäin se kasvoton viranomainen tiedä yhtään mitään, sille kelpaa vain virallinen vahvistus asiasta. Kaikki muu on harhaa vain. Vaikka kuinka nyt ilkkuisitte, että kuolemaako tässä pitäisi ruveta ajattelemaan, niin karu totuus on, että joka ikinen meistä kuolee, ja se tarkoittaa sitä, että jompi kumpi puolisoista jää joskus leskeksi, ellei niin harvinaisesti käy että kuolevat tasan yhtä aikaa. Asioita on paljon helpompi hoitaa kun on kyseessä aviopari.

Veljeni erosi avoliitosta joku aika sitten, ja avovaimo jostain syystä päätti, että joka ikinen tavara oli hänen, veljelle jäi suurin piirtein yksi kahvikuppi ja haarukka tyhjään huoneistoon. Asunto tietysti pystyttiin jakamaan tasan, koska kummankin nimi oli papereissa, mutta irtaimiston suhteen asia ei ollutkaan enää niin simppeli. Kuka nyt pitää kymmenen vuoden ajan kirjaa joka tavarasta, että kenen nimiin ja kenen rahalla ne on ostettu, varsinkin kun ollaan avoliitossa sen vuoksi, että kyse on suuresta rakkaudesta ja halusta olla ja elää yhdessä, se siis oli se syy eikä siihen tarvittu mitään avioliittoja. Just joo, sitten kun ero tuli, toinen jäi siihen tyhjään kämppään, on muuten melkoisen suuri investointi pistää koti siihen kuntoon, että siinä voi ryhtyä asumaan, kun toinen vie sieltä hyvä ettei tapetitkin seinistä. Millä alat tapella vastaan? Helppo sanoa, että pistäkää tuomari asialle, niin tehtiin, mutta eipä se oikein irtaimiston suhteen kannattanut, ei ollut osoittaa papereita mistään. Ja nainen alkoi väittää, ettei sellaista ja sellaista tavaraa ollutkaan, aivan hullun hommaa loppujen lopuksi. Asunto oli tyhjennetty sillä välin, kun veljeni oli töissä. Avioliitosssa tällainen ei olisi onnistunut, koska vain omat henk.koht. tavarat saa viedä, muuten on toimitettava omaisuuden ositus.

No, voihan tähänkin joku alkaa narista, että tavarastako vaan on kyse, ja että ihmiset on materialisteja. Kyllä, on elämässä oltava melkoinen materialisti, jos aikoo suht. normaalisti elää, varsinkin vielä jos on lapsia. Mutta tehkää toki tahtonne mukaan. Turha kai tässä on viisaaampiaan neuvoa.
 
Huoh... kyllä se tavaroiden osittaminen on työtä avioliitosta eronneillakin! Toinen vie kaiken hyvän ja jättää toiselle huonot - väliäkö sillä, mitä jää, kunhan puolet jää.

Tulipa ajatus mieleen; jos naimisiin mennään "sen suuren rakkauden kanssa" ja luvataan "rakastaa koko loppuelämä", niin miksi avioliitosta saa erota? Kuinka moni menisi naimisiin, jos eroaminen ei olisi sallittua?
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa