Taas teinipojat ne unelmoi,
ja näpelöi pikkuista peliään.
Ei teille, poloiset, heteka soi,
tuskinpa olette sitä nähneetkään.
Heteka on oikea rautasänky,
pulavuosilta, jälkeen sotien.
Oli siihen soturin suuri änky,
hengissä, elämänjanoa potien.
Ei siinä viihtynyt kirppu, lude
vaikkakin vinkui se, ja natisi.
Siinä solmiutui moni elämänkude,
vuosien paineet rauskaksi ratisi.
Se on kunniallinen huonekalu,
ja henkii kaipuuta, muistoja.
Jos naapurin emäntään teillä halu,
niin naikaa pitkin katuja, puistoja.