Hei vaan tyttäret.. Liekö täällä enää kukaan edes muistaa mua, mutta tulin silti terrorisoimaan pinoanne, kun tuli täällä joskus vuosi sitten kirjoteltua. Täällä kaikki on entisellä mallilla, ei ole haikarasta näkynyt vilaustakaan sitten sen viime keväisen tuulimunan. Alkaa pikkuhiljaa taas tuntumaan aika epätoivoselta, vaikka yritän ajatella positiivisesti, että kyllä me se vauva saadaan, kun on sen aika. :attn: Tiiättekö, minä saan pikkusiskon tai -veljen.. Eihän mun äiti mikään vanha ole, vähän päälle 40, mutta silti tuntuu aika ristiriitaiselta. Toisaalta oon aivan mielissään, mutta toisaalta tuntuu NIIN epäreilulta. Munhan se pitäs lapsia saada, eikä enää äidin. Ja siltikin ootan aivan onnessani pikku iltatähteä syntyväksi. Ottaapa näistä tunteista selvää.. :ashamed: