Hei vaan!
khaos ja hissu: Kiitos tsempeistä ja pahoitteluista.
Dreamer-88, hienoa että se leikkausaika saapui viimein. Vaikka parastahan se olisi ollut jos aika olisi ollut aikaisemmin. Mutta eiköhän tämä kuukausi nopeasti vierähdä.
On tosiaan tämä meidän ketju hieman hiljaisen puoleinen aina välillä. Mutta ihan ymmärrettäväähän se on, ettei kellään meistä ole tänne kokoajan asiaa, kun ollaan jokainen kumminkin yritetty näin kauan.
Minä oon hieman pökkerössä vieläkin, käytiin äsken siellä sairaalassa SSG:ssä. Otin kotona 800mg ibusalin ja siellä sain vielä toimenpiteen jälkeen 600mg buranan sekä jotain antibioottia 1g. Voin sanoa, että kylläpä jännitti ja pelotti. Onneksi mies oli tukena siellä. Mulle jouduttiin tekemään se toimenpide vielä kaksi kertaa, kun ekalla ei onnistanut. Aukihan ne torvet onneksi olivat. Toimenpide ei juurikaan sattunut, se sattui kun lääkäri nipisti kohdunnipukkaa jollain pihdeillä. Mutta se, kun ne laittoivat ilmaa ja vettä ei sattunut ollenkaan. Mies tosiaan siinä vieressä istui tuolilla ja sitten se yhtäkkiä nousi ylös ja oli lähdössä jonnekkin. Hoitaja kysyi, että tuliko huono olo ja kun katsoin miestä niin se raukka oli ihan kalpea. Hoitaja käski sen istumaan ja laittamaan pään jalkojen väliin. Siinä se kökötti muutaman minuutin. Meinasi pyörtyä toinen, kun sitäkin vissiin jännitti ja sanoi sitten, että "rupes huimaamaan kun näin ne instrumentit mitä sun sisään tungettiin". Hoitaja sitten vielä sanoi, että "kyllä sinusta hyvä isä tulee, kun sinä osaat näin hyvästi eläytyä tähänkin tilanteeseen".
Että semmosta.
khaos ja hissu: Kiitos tsempeistä ja pahoitteluista.
Dreamer-88, hienoa että se leikkausaika saapui viimein. Vaikka parastahan se olisi ollut jos aika olisi ollut aikaisemmin. Mutta eiköhän tämä kuukausi nopeasti vierähdä.
On tosiaan tämä meidän ketju hieman hiljaisen puoleinen aina välillä. Mutta ihan ymmärrettäväähän se on, ettei kellään meistä ole tänne kokoajan asiaa, kun ollaan jokainen kumminkin yritetty näin kauan.
Minä oon hieman pökkerössä vieläkin, käytiin äsken siellä sairaalassa SSG:ssä. Otin kotona 800mg ibusalin ja siellä sain vielä toimenpiteen jälkeen 600mg buranan sekä jotain antibioottia 1g. Voin sanoa, että kylläpä jännitti ja pelotti. Onneksi mies oli tukena siellä. Mulle jouduttiin tekemään se toimenpide vielä kaksi kertaa, kun ekalla ei onnistanut. Aukihan ne torvet onneksi olivat. Toimenpide ei juurikaan sattunut, se sattui kun lääkäri nipisti kohdunnipukkaa jollain pihdeillä. Mutta se, kun ne laittoivat ilmaa ja vettä ei sattunut ollenkaan. Mies tosiaan siinä vieressä istui tuolilla ja sitten se yhtäkkiä nousi ylös ja oli lähdössä jonnekkin. Hoitaja kysyi, että tuliko huono olo ja kun katsoin miestä niin se raukka oli ihan kalpea. Hoitaja käski sen istumaan ja laittamaan pään jalkojen väliin. Siinä se kökötti muutaman minuutin. Meinasi pyörtyä toinen, kun sitäkin vissiin jännitti ja sanoi sitten, että "rupes huimaamaan kun näin ne instrumentit mitä sun sisään tungettiin". Hoitaja sitten vielä sanoi, että "kyllä sinusta hyvä isä tulee, kun sinä osaat näin hyvästi eläytyä tähänkin tilanteeseen".
Että semmosta.