N. 2-vuotias lapsi, uhmaa vai huonoa käytöstä muuten?

["jemppu"]

Siis mulla on kohta 2vee tyttö joka on perusluonteeltaan aina ollut sellanen sosiaalinen ja menevä, reipas.

Mutta..

Nykyään ei tottele mitään, tai kotona joo ehkä vielä vähän mutta jos ollaan jossain vieraassa paikassa niin ei yhtään. Varsinkaan jos paikka on sellainen missä voisi vähän juosta tai kokeilla jotain esineitä ja tavaroita esim.kauppa.

Perhekerhossa käytiin kerran enkä toiste kehtaa mennä. Muut leikkivät nätisti ja omani vaan juoksi ja otti toisilta tavaroita ja kun kiellän, alkaa niin hirveä kirkuminen ja huuto että muut häiriintyvät sitten siitä. Pullaa oli kerhossa tarjolla ja lapseni kun näki sen, hirveä huuto siitäkin kun haluaa haluaa HALUAA!!!

Miten saisin opetettua hänelle ettei toisten käsistä oteta leluja, ettei juosta kun kielletään, ettei tarvis aina riehua yleensäkään.. Me ei kohta viitsitä mennä mihinkään, jäädään vaan kotiin..

 

["vieras"]

Tuttua, meillä joudutaan rattaisiin jos ei osata kävellä kunnolla mutta sitten alkaa korvia huumaava tahallinen huuto, ei edes itku vaan se ääni on jotain aivan kamalaa eikä sitä saa millään loppumaan..kiva käydä kaupassa mutta niin, kai se on tuo ikä..

 

["Vieras"]

Ihan normaalia uhmaa.

Kaksvuotias vasta opettelee käyttäytymään kaupassa, anna sen kävellä sen aikaa kun osaa käyttäytyä, sitten ostoskärryyn tai rattaisiin.

Lapsi ei hyödy siitä mitään että eristäydytte kotiin, eihän sillä tavalla ainakaan opi leikkimään muiden kanssa. Sinun täytyy vaan ehkä hyväksyä se että et voi perhekerhossa kovin leppoisasti jutustella muiden mammojen kanssa vaan ainakin alkuun olla tiiviisti lapsesi kanssa.

Lapsesi on ihan normaali lapsi joka välillä innostuu ja riehaantui, välillä käyttäytyy hyvin ja välillä huonosti. Oletat aika paljon. Kaksvuotiaalta jos kuvittelet että hän pystyisi aina käyttäytymään siivosti. Ehkä 5-6vuotiaalta voikin jo olettaa jotain.

 

["jemppu"]

[QUOTE="Vieras";28860805]Ihan normaalia uhmaa.

Kaksvuotias vasta opettelee käyttäytymään kaupassa, anna sen kävellä sen aikaa kun osaa käyttäytyä, sitten ostoskärryyn tai rattaisiin.

Lapsi ei hyödy siitä mitään että eristäydytte kotiin, eihän sillä tavalla ainakaan opi leikkimään muiden kanssa. Sinun täytyy vaan ehkä hyväksyä se että et voi perhekerhossa kovin leppoisasti jutustella muiden mammojen kanssa vaan ainakin alkuun olla tiiviisti lapsesi kanssa.

Lapsesi on ihan normaali lapsi joka välillä innostuu ja riehaantui, välillä käyttäytyy hyvin ja välillä huonosti. Oletat aika paljon. Kaksvuotiaalta jos kuvittelet että hän pystyisi aina käyttäytymään siivosti. Ehkä 5-6vuotiaalta voikin jo olettaa jotain.[/QUOTE]

Miten musta sitten ainakin tuntuu ja näyttää että muiden samanikäset käyttäytyy aina hyvin..

 

["Vieras"]

Kannattaa tutustua esim
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/

 

["Vieras"]

[QUOTE="jemppu";28860812]Miten musta sitten ainakin tuntuu ja näyttää että muiden samanikäset käyttäytyy aina hyvin.. [/QUOTE]

Lapset on hyviä vaistoamaan vanhempien mielentilan. Kun ne huomaa että vanhempaa hävettää eikä vanhempi uskalla samalla tavalla komentaa kuin kotona niin siitä se ilo vasta yltyykin. Mene reippaasti vaan eri tilanteisiin ja lakkaa häpeilemästä lastasi niin lapsikin rauhoittuu.

Onhan se totta että jotkut kaksvuotiaat on esim niin arkoja että uhmaavat vaan kotona jne. Toisaalta et ees kiinnitä toisten lasten huonoon käytökseen samalla lailla huomiota kuin omasi.

 

[Mariska*]

Aika normisettiä, ainakin meillä samanikäisellä, hyvin valikoiva kuulo Ja lähtee usein juoksemaan karkuun esim just kauoassa ja koko ajan saa olla ohjeistamassa ja komentamassa ja kantamassa pois, kun ei usko.

No joo, osaa kyllä yleensä leikkiä aika nätisti muiden kanssa.

 

["juu"]

Tuttua juttua. Meillä oli toi sama kausi just samoihin aikoihin. Oli kauheeta mennä mihinkään kylään, kun ite sai olla sydän syrjällään mitä seuraavaks tapahtuu tai mitä lapsi rikkoo. Mutta, se menee ohi. Neiti nyt 2,5v. ja huomattavasti helpompaa. Malttia ja pysy vaan tiukkana, niin se palkitaan.
Mut siis ymmärrän hyvin sun fiilikset. Ite ajattelin myös aina jokaisen kyläreissun jälkeen etten ikinä lähe mihinkään enää ja ihan itku meinas tulla, et miks mun lapsi on tällänen, kun muut on niin kilttejä.

 

["vieras"]

Meillä kans samaa.. Mutta meillä mennään kaikialle ja tehdään kaikkea ja tavataan kavereita ahkerasti. tyttl yrittää omia muiden tavaroita, ei halua antaa omistaan tippaakaan, räplää joka paikkaa ja tutkii kaikkia paikkoja. Meillä jäähytellään, käydään tiukkoja keskusteluita, pyydetään muilta anteeksi, istutaan vaunuissa valjaissa jne jne jne.. Uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Jos likka huutaa niin huutakoon vaan, minä määrään mitä tehdään ja miten käyttäydytään.

Taidan olla vähän natsimutsi, mutta lapsi on jääräpäinen ja varsin riehakas tapaus.. Ja niin hemmetin rakas just tuollaisena. Kyllä tämä tästä vähitellen helpottaa (näin ainakin uskottelen itselleni). Viimeisimpänä on tullut tahallaan viivyttely esim. ulos lähtiessä ja se, että jos varoitan/kiellän tekemästä jotain niin takuulla yrittää tehdä juuri niin. Jos kiellä ottamasta omenaa pöydältä niin kohta on hakenut kuorimaveitsen ja omenan ja nyrhää itse sitä lattialla. Aaaargh! Mutta.. Kyllä tämä tästä...