Moi ihanat pitkästä aikaa! Meillä on ollut huliviliviikonloppu! Mutta tosi kivaa siis miehen kanssa.
Ihana, kun mua ootte kyselleet! Tulee ihan turvallinen olo, täällä vielä kaikki koolla..
Ekaksi neganneille suuren suuri halaus. Tuntuu pahalta teidän puolesta. Tiedän tosiaan, miltä se tuntuu. Ja tuntuu kans siltä, että kohta oon teidän kanssa samassa.
Annuli: Musta on kiva lukea raskausjuttuja, etenkin tän kaiken läpikäyneiltä, et siitä vaan kertomaan! Siis nyt alko sulla pahoinvointi.. Tuntuuko muuten kohdussa miltään?
Saana Jee, säkin pääset vihdoin siirtoon. Oot ollutkin aika kärsivällinen.
Pakko taas kertoa, mitä tänään kävi! No, ajattelin, että kun se felicitaksen hcg-testi on niin kallis, niin minähän menen terveyskeskukseen pyytämään sen. No, huh, siellä oli vastassa maailman hirvein terkka, joka rupesi sitten huutamaan, että täällä otetaan r-testi verikokeesta vain ei-toivottuja raskauksia varten! No, sitten yritin sanoa että no ihan yhtä hyvin minä nyt voin sitten sanoa, harrastaneeni humalassa seksiä ja luulen olevani raskaana.
Hän meni ihan sekaisin ja rupesi syyllistämään, sanoi, että se on nyt kuule tyttö mielestä kiinni että kun sulla on noin hankalaksi mennyt toi homma. Että ei se lasten teko tuollaista ole, eikä se lapsen teko mikään säästöhomma ole. Että oletko ajatellut, mitä se sitten maksaa se lapsi kun se syntyy! Siis se nainen huusi tän mulle, ja paaljon muutakin, sitten soitti vielä kollegalleen ja kertoi vähättelevästi, että täällä on nyt tälläinen tyttö joka haluaa tälläisen verikokeen ja... Huh, sitten koko aja hoki silleen ihan sekopäisesti noh, noh, noh. Tuli ihan niin alistettu olo.
No, mut muuten mulla on jotenkin ollut ihan mielettömän onnellinen olo. Jopa koko viikonlopun ajan! Huh! Siis lopulta sain otettua sen verikokeen ja huomenna tai tänään iltapäivällä tulee tulokset. Mut olen siis ihan täysin varma negasta. Ois vaan mielenkiintoista tietää, onko mitään kiinnittymisyritystäkään. Lugetkin jo lopetin..
Inari Mä olen nyt kans sitten kuitenkin ruennut miettimään tota adoptiohommaa. Ja mieskin siitä jopa on puhunut ja sanoi, että ilmoita nyt sit ennen kun se lapsi tulee, siis vitsinä. . Mutta huomaan, että hänkin omalla tavallaan sitä pohtii. Meillä on ehkä nyt tullut sellainen ajatus, että halutaan vaan että kotona ois enemmän jengiä... Viime viikolla soitinkin jo sinne adoptioneuvontaan ja tällä viikolla sitten uudestaan, että ihan toimeen ollaan käymässä.
Pelottaa vaan ihan kauheasti se, että taas joutuu jonkun muun armoille. Siis kun noissa hoidoissa on jo joutunut niin paljon luottamaan muiden ammattitaitoon, mutta että nyt pitäisi sitten vielä luottaa siihen, että me ollaan jonkun ulkopuolisen silmissä sopivia. Ja kun ei tosiaan olla kumpikaan mitenkään ihan "normaaleista" olosuhteista.
Tosta pelosta vielä sen verran, että jos huomaan että jokin asia pelottaa minua, niin se on sitten selvin merkki siitä, että mun on juuri niin tehtävä. Siis siitä asiasta tulee ihan vastustamaton siinä vaiheessa. Esim. vuosi sitten jouduin matkustamaan yksin Himalajalle juuri sen takia, ettäse pelotti niin paljon... Eli ehkä tää on nyt sittenkin se juttu! Mä oon suorastaan niin kyllästynyt lapsettomuushoitoaiheeseen omassa päässäni, että olisi ihana alkaa murehtimaan jostain muusta asiasta. Eli vaikka siitä, että saadaanko me sitä adoptiolupaa ikinä.. Eli tällaiset tunnelmat tänään..
Tekis mieli kirjoittaa ihan loputtomasti, mut ehkä jatkan myöhemmin. Katotaan, mitkä fiilikset on tuloksen jälkeen... Niin, mitäs jos oonkin ollut niin onnellinen vaan siksi, että alitajuisesti olen vielä uskonut että voisin plussata?? No, kohta selviää.
Ihanaa aurinkoista päivää kaikille!
