Muutan ensi viikolla pois

Ne jotka odottaisivat pari viikkoa, eivät varmaan ole jakaneet tavaroita. Asiat joita on monia on helpompi jakaa. Kuten vuodevaatteet, pyyhkeet, ruokailuvälineet, lautaset, tosin sattuneesta syystä jaoin ne epäreilusti niin että mä sain kaikki ne kalliimmat lautaset ja mies halvemmat.

Mutta tavarat joita on vain yksi just sellainen, eli imuri, mikro, kahvinkeitin, blenderi, monitoimikone, sähkövatkain, soseutin, leivänpaahdin, vedenkeitin, silitysrauta, moppi, kattilat ja pannut, uunivuoat, lamput, tv, digiboksi, dvd-soitin, cd-soitin, levysoitin, matkalaukut ym. ym. joista tulee iso lasku jos joutuu kaikki hankkimaan nyt kerralla tai on ikävää elää ilman. Ja sitten on 2 nojatuolia ja sohva, sohva ei mulle mahdukaan. Meillä oli 2 ruokapöytää, joista toisen vein, mutta tuolit, kun ei oo järkevää että kummallakin on eri paria kaikki. Joten mä luovuin niistä että saan nojatuolit (koska onneksi saan muutaman keittiötuolin jolloin mulla on 5 joista 2 ja 3 on keskenään samanlaisia... no joskus sekin korjaantuu.)

Jätin vanhaan sängyt ja hommasin uuteen uudet. Tytön huoneen siirsin lähes kokonaan, jätin maton, yhden hyllyn ja sängyn. Hän tekee muutenkin useimmiten läksyt keittiön pöydän ääressä. Otin mun äidin tekemät matot ja liinat, sängynpeitteet (poppanasta). Otin mun mielestä kivemmat verhot, koska mies ei välitä, kunhan on jotain ikkunassa.

Kirjahyllyn pystyi jakamaan kahtia kun on liikuteltavia moduuleja. Annoin pitää puolet ja levyhyllyn. Otin vain omat kirjat ja levyt. Vaikka mulla ei ole enää edes levysoitinta.

Ym. Asuimme yhdessä melkein 17 vuotta. Arvatkaa onko saatu yhteisiä lahjoja ja muuta sälää, mitä on vaikeaa jakaa.

 

Ymmärrän hyvin että rahat vähissä pitää tietää, mitä on ja mitä pitää ostaa.

Tsemppiä ap, teit oikein ja rohkesti!

 

Mitä ap:lle kuuluu nyt?

 

Kiva kuulla, että asiat sujuu sovussa ainakin toistaiseksi! (Se pesukone on 140 kilometrin päässä).

 

Mitä teidän arkeen tänään kuuluu?

 

Asutaan tässä ja oon kovasti hommannut kaikkea puuttuvaa, mutta vielä ei ole esimerkiksi niitä koneita tai telkkaria.

Mies on ollut jo ekassa lääkäritapaamisessa, testien perusteella keskivaikea masennus ja työuupumus.

Näemme aika usein, eilen hän oli täällä syömässä ja me ollaan käyty katsomassa televisiota siellä (boksilta). Hän ymmärtää miksi lähdin ja myöntää ettei olisi hakenut apua ilman sitä. Lapsi on nähnyt isän melkein päivittäin.

Tehtiin keskenään elatustukisopimus ja tapaamiset on menneet melko luonnollisesti niin että ei ole tarvinnut määritellä.

Todella tiukkaa on rahallisesti, kun saan ilmeisesti vasta maaliskuussa asumistukea (näin arvioivat mutta toki takautuvasti) ja pitää maksaa vuokra päivärahasta. Siitä jää peräti 300 kaikkeen muuhun... ja on laskujakin. täällä ei oo vielä joka huoneessa lamppuja. Ei oo varaa mennä edes 20 e lamppua ostamaan kauppaan ja niitä on vähän tarjolla käytettynä toisin kuin esimerkiksi tv-tasoja... Pitää kuitenkin saada ruokaa.

Silti olen onnellinen ja uskon että oli oikea päätös.