muualla en kehtaa kertoa..

Pakko purkaa fiiliksiä johonkin :(

Ollaan miehen kanssa haaveiltu lapsesta muutama vuosi. Mieheni ei ole koskaan, paitsi ihan suhteen alussa ollut "seksihurjastelija", eli minä olen aina ollut aktiivisempi osapuoli.

Nyt tilanne on kääntynyt niin, ettei mieheni halua minua enää lainkaan, vaan torjuu syyllä jos toisella minut..

Edessä on ensiviikolla ultraus ja sperman pesu+inssi, lisäksi olen syönyt clomeja 4 kk.

Tuntuu niin pahalta, että minuun joudutaan ruiskuttamaan mieheni spermaa, koska mieheni ei minua halua :'( Ehkä vähän kärjistettyä, mutta niinhän se periaatteessa on :ashamed:

Mies varmasti odottaa apua tavaran purkittamisessa ennen pesuun menoa, mutta miten siitä selviän, kun takaraivossa on koko ajan ajatus siitä, etten kelpaa.

Tämä tilanne heijastuu jo kaikkeen. En koe kelpaavani mihinkään, kun välillämme ei säkenöi; kämppiksinä olemme mitä parhaimmat..

Mikähän avuksi..? :'(
 
Muista, että miehesi haluttomuus on ensisijaisesti miehesti ongelma eikä tarkoita sitä, että sinä olisi huono, ei-haluttava tai mitään muutakaan negatiivista. Parisuhteessa vaan toisen ongelmat toki kuuluvat toisellekin osapuolelle, eritoten kun kyse on seksistä eli alueesta, joka on liitossa tärkeä. Oletteko puhuneet asiasta? Miksi miehesti ei halua sinua? Syitähän voi olla miljoonia: impotenssi, lapsettomuuden aiheuttama vastenmielisyys koko seksiä kohtaan, toinen nainen jne...

Jos taustalla on jotakin vakavampaa, kuten ulkopuolinen suhde, pitää asiat käsitellä ennen kuin lasta tehdään. Tämä on minun raadollinen mielipiteeni. Jos taas kyse olisi juuri siitä, että miehesti ei halua seksiä koska ajattelee sen "lapsentekona" joka ei ota onnistuakseen, voi ongelma poistua kun lapsettomuudenkin ongelma poistuu tulevan vauvan myötä.

Tietysti kun sanot, että miehesi ei koskaan ole ollut kovin aktiivinen, ei varmaan olle yllätys, että lapsettomuut ja hoidot tekivät hänestä entistä inaktiivimman. Miehesi tarvitsee tällöin tukea ja paljon.

Uskon, että tilanne on sulle kauhea ja nöyryyttäväkin. Edelleen, muista, että vika ei ole sinussa! Parisuhdeterapiaa silti ehdottomasti suositan. Jaksamista! :hug:
 
Yks ihmettelijä
Onkohan tuo nyt sitten paras aika teidän suhteessa hankkia sitä lasta? Kannattais varmaan selvittää asiat keskenänne ennen kuin hankitte enää mitään yhteistä.
 
Saattaahan olla että miehesi kokee nyt tämän tilanteen ja lapsettomuus-hoidot stressaavana, eikä osaa asiaa käsitellä tai asiasta keskustella. Voihan se aiheuttaa ongelmia potenssissa tai muuten aihe saattaa olla "arka" juuri nyt.

Ota asia rohkeasti puheeksi miehen kanssa, tärkeintä kuitenkin asia keskustella selväksi. Ehkä ongelma onkin niin yksinkertainen kuin epävarmuus, pelko...

Toivottavasti asia selviää... :hug:
 
Kyseessä ei ole toinen nainen tai vastaava, epäilen että tilanteen kärjistyminen johtuu miehen kokemasta "painostavasta ilmapiiristä". olemme yrittäneet puhua asiasta, mutta mies ei oikein osaa ilmaista itseään, sanoo vaan asioiden ratkeavan itsestään (?) :'(

Tilanne on ennen kaikkea nöyryyttävä, en halua tuntea niin kuin nyt tunnen.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.02.2007 klo 10:59 sani kirjoitti:
mutta oo onnellinen teillä on oma siemenneste käytössä meillä ei :'( se kauheempaa on kun ruiskutetaan toisen siemennetettä itteen !! :ashamed:
Anteeksi nyt, mutta en voi olla kommentoimatta...Eli ilmeisesti joudutte käyttämään luovutettua spermaa. Olettekohan oikeilla jäljillä, jos luovutetun sperman käyttö tuntuu KAUHEALTA? Totta kai tilanne on ristiriitainen, mutta eikö luovuspermaan pitäisi suhtautua positiivisesti: IHANAA, kun on jokin keino saada lapsi....Olettehan käyneet klinikan psykologilla juttelemassa...?
 
Meillä on ollut vähän samaa juttua. Voi olla, että miehesi tarvitsee jonkinlaista taukoa tuossa vaiheessa. Minullakin on aika herkkä mies näiden suhteen.
Halut muuten näkyvät molemmissa. Jos sinä näytät haluavasi miestäsi,
myös se auttaa miestä löytämään ne kadonneet halunsa.
Ainakin meillä auttoi. Lapsettomuuskriisi on paha kriisi makuuhuoneessa..
Kaikenlainen pakko saattaa edistää haluttomuutta, miehen kuva itsestään
saattaa olla vähän huonontunut, kun raskaus ei ala. Eli luulenpa, että suorituspaineet alkavat olla jossain vaiheessa suurin syy haluttomuuteen.
Tuossa vaiheessa täytyisi vaan ohjata ajatukset johonkin muuhun kuin siihen lapsettomuuteen. Ja sekös on vaikeata... mutta on sen arvoista! Kannattaa elää muutakin elämää kuin miettiä koko ajan lapsettomuutta. Tekee hyvää. :) Lapsettomuudessa kun ei auta se kauhea yrittäminen.
Koko asian "unohtaminen" jopa auttaa saamaan tuloksia :)
Kannattaa miettiä, onko lapsettomuudesta tullut elämää rajoittava ja hallitseva asia. Jos on, silloin on myös psyyke kovilla. Eli omasta kokemuksesta sanon, että kannattaa edistää omaa ja puolison hyvinvointia.
 
ei se nyt kauheeta oo, mutta on se kumminin eri asia , kun oman miehen !!
jos me ei tosissaan haluttas tätä niin ei mentäs eihän se mikään pakko oo!! mietippä oamlle kohalles , kumman mielummin haluisit oman miehen vai jonkun muun !?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.02.2007 klo 14:46 vieras kirjoitti:
Meillä on ollut vähän samaa juttua. Voi olla, että miehesi tarvitsee jonkinlaista taukoa tuossa vaiheessa. Minullakin on aika herkkä mies näiden suhteen.
Halut muuten näkyvät molemmissa. Jos sinä näytät haluavasi miestäsi,
myös se auttaa miestä löytämään ne kadonneet halunsa.
Ainakin meillä auttoi. Lapsettomuuskriisi on paha kriisi makuuhuoneessa..
Kaikenlainen pakko saattaa edistää haluttomuutta, miehen kuva itsestään
saattaa olla vähän huonontunut, kun raskaus ei ala. Eli luulenpa, että suorituspaineet alkavat olla jossain vaiheessa suurin syy haluttomuuteen.
Tuossa vaiheessa täytyisi vaan ohjata ajatukset johonkin muuhun kuin siihen lapsettomuuteen. Ja sekös on vaikeata... mutta on sen arvoista! Kannattaa elää muutakin elämää kuin miettiä koko ajan lapsettomuutta. Tekee hyvää. :) Lapsettomuudessa kun ei auta se kauhea yrittäminen.
Koko asian "unohtaminen" jopa auttaa saamaan tuloksia :)
Kannattaa miettiä, onko lapsettomuudesta tullut elämää rajoittava ja hallitseva asia. Jos on, silloin on myös psyyke kovilla. Eli omasta kokemuksesta sanon, että kannattaa edistää omaa ja puolison hyvinvointia.

Kiitos :hug: Tuntuu jo vähän paremmalta.

Taidan keittää kupit teetä ja jutella vielä asiasta, siis nyt eikä sitten kun molemmat on väsyneenä sängyssä. Täytyyhän tähän jokin ratkaisu olla :/
 
Nekku
Mulla on vähän samoja ongelmia kuin sun miehelläs, vaikka en siis ole mies... ;)
Meillä lapsettomuus johtuu miehestä ja täytyy käyttää luovutettuja siittiöitä. Se itsessään ei tunnu vastenmieliseltä mutta kuten Sani sanoi että mieluimmin kuitenkin oman miehen tavaraa ottais vastaan... Mutta mullakaan ei ole paljon seksi käynyt mielessä näitten hoitojen aikana, täytyy joka välissä ravata ultrassa ja piikitellä, niin mun mielestä ei ole ihme jos ei maistu... Hormonitkin pistää halut nolliin..
Joskus mietin että on ihan "hyvä" että joutuu käyttämään inssiä ja luovutettuja koska mä ainakin koin ahdistavana sen ku piti oviksen mukaan harrastaa seksiä. Silloinhan ainakin menee se maku.Me harrastetaan aika harvoin, ehkä keskimääräistä harvemmin mutta nyt ei vaan se asia ole ekana mielessä..
Eli ymmärrän miestäsi mutta kannattaa jutella silti asioista, mitä avoimempi on niin sitä paremmalta "se" maistuu... Ainakin mä olen kokenut niin...
 
juups
Oletko siis joutunut syömään clomeja niin, että silloinkaan ei ole harrasteltu? Tiedän, että toisen haluttomuus ei tunnu mieltä ylentävältä kun ovistikku käskee hommiin.

En halua sekoittaa päätäsi, mutta olen erimieltä muiden kanssa:

Vahvana "suruistaan pitää puhua"-ihmisenä olen tässä asiassa eri mieltä. Samaa mieltä muiden kanssa olen siinä, että vika ei ole sinussa.

Meilläkin on haluttomuutta ollut kehissä puolin ja toisin tämän prosessin aikana. Lapsettomuus osuu todella arkaan paikkaan naiseudessa ja varmaan mieheydessäkin. Vie ikäänkuin pohjan koko seksuaalisuudelta.

Oman kokemuksen mukaan siitä puhuminen ei vie asiaa eteenpäin. Sen sijaan itsestänsä huolen pitäminen, liikkuminen, pukeutuminen, ihanat alusvaatteet, meikkailu yms. saavat oman olon tuntumaan haluttavalta toisen silmissä. Toisen huomioon ottaminen näillä ja muilla asioilla ja kunnioittavalla välimatkalla on myäs toiminut. Samoin arjen keskelle ripotellut kohteliaisuudet toisen ulkonäöstä yms. tilanteissa, joissa toiselta ei vaadita vastareaktiota. Puhuminen on vain lisännyt paineita.

Onnea matkaan! :hug:
 
Surumieli, nyt olet oikeilla jäljillä! Puhukaa tosiaan asiasta nyt, suoraan kasvotusten. Meillä on joskus myös ollut hieman vastaavaa. Tosin eri syystä. Olen sitä sitten alkanut illalla surullisena kiukkuamaan. Tästäkös mieheni on vain hermostunutr. Sitten ollaankin vihaisina käyty nukkumaan.

Asiasta puhuminen on oikea tapa asian selvitys aloittaa. Kyllähän tämä lapsettomuus miehiä usein koskettaa myöskin kovasti, vaikkeivat he sitä aina osaakaan ilmaista. Sitten kaikki painaa mieltä ja eri ihmisillä se purkautuu erilailla.

Toivon siis kovasti että teillä puhuminen nyt auttaa ja saatte elämänne taas kuntoon. Siitä on sitten hyvä jatkaa ja lähteä hoitoihin! :hug:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.02.2007 klo 10:59 sani kirjoitti:
mutta oo onnellinen teillä on oma siemenneste käytössä meillä ei :'( se kauheempaa on kun ruiskutetaan toisen siemennetettä itteen !! :ashamed:
Enemmän sä olet tällä hetkellä väärillä jäljillä, kuin surumieli!!!! Sun ei ainakaan kannattaisi tehdä lasta tällä keinoin, jos ajattelet noin kamalalla tavalla!! Ja vielä häpeät sitä !
 
en todellakaan häpeä!! sellasta en oo sanonut missään vaiheessa vai oonko !? sä et ny oo oikeen ymmärtäny mitä oon täs kirjottanut.. kukaan ei todellakaan oo pakottanu mua meitä menemään sinne ! onko sulla joku väärä käsitys tästä asiasta!enkä mä mitää suumielelle pahalla sanonu mitään ! sanoin vaan , että oo onellinen teillä on oma siemenneste käytössä, mielummin mäkin haluisin mieheni kanssa biologisen lapsen , mutta ,kun ei niin ei !jos mä häpeisin en kyllä menisikään !!
 
Puhuttiin asiasta, meni tosi hienosti. Puhuttiin asioista oikeilla nimillä ja tein suoriakin kysymyksiä, saatiin rakennettua aran asian ympärille luottamuksellinen ilmapiiri, jossa molemmat arvostaa toistaan ja toisen tuntemuksia eri rooleissa.

Miehelle on tosiaan kova paikka ekaa kertaa elämässään huomata, ettei olekaan niin "kuningas" kuin on aina luullut olevansa.. On saanut kaiken aina suhteellisen helpolla, asiat kulkee jne.. Nyt kun tällainen tuli eteen, pudotus maanpinnalle oli kova. ..itse kullekin :wave:

Puhuminen auttoi siis tekemään asiat selviksi ja kotiin saatiin takaisin rauhallinen ja tasainen ilmapiiri. Kumpikaan ei odota peittojen alkavan heti heilua, mutta lopulta se ei ollutkaan ongelma, vaan asioiden epäselvyys ja oma epävarmuus.

tänä iltana käyn taas hyvillä mielin nukkumaan miehen kainaloon; ilman seksiä mutta huone täynnä rakkautta ja yhteisymmärrystä :heart:
 
:hug: juuri noin toimivat kypsät ihmiset jotka oikeasti rakastavat toisiaan..... jaksamista teille oikein paljon!!!!

Vuosia sitten, kun meille alkoi valjeta ettei lasta ehkä tulekaan meille niin kuin muille, meillä oli parin kerran periodi jolloin mies ei kyennytkään rakasteluun. Se on tapahtunu 12 vuoden aikana kaksi kertaa. Ja meillä on aina rakasteltu paljon. Miehelle oli vaan niin suuri asia se, ettei me ollakaan niin hedelmällisiä - tai oikeammin hän pelkäsi ettei itse olisi. Vaikka näiden kertojen välissä selvisi, että "syy" on minussa, se ei vienyt hänen epävarmuuden tunnettaan heti pois.. Olen jälkeenpäin monesti ajatellut, että vaikka koenkin itseni usein vaillinaiseksi naisena lapsettomuuden myötä, "syyn" löytyminen minusta on meille kuitenkin helpompi vaihtoehto kuin jos se olisi ollut miehessä. Ehkä se on luonne kysymyskin, mutta miehellä kun on kuitenkin rakasteltaessakin suuremmat suorituspaineet - ainakin itse kiihotun aina kun mies jaksaa lämmitellä, vaikka siihen joskus kuluukin aikaa...mutta miehen täytyy kuitenkin joka kerta saada itsensä ylös ennen kuin mitään tapahtuu.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.02.2007 klo 16:01 sani kirjoitti:
ei se nyt kauheeta oo, mutta on se kumminin eri asia , kun oman miehen !!
jos me ei tosissaan haluttas tätä niin ei mentäs eihän se mikään pakko oo!! mietippä oamlle kohalles , kumman mielummin haluisit oman miehen vai jonkun muun !?
Heips,

Mistä tiedät mikä on tilanteeni
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.02.2007 klo 11:49 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.02.2007 klo 16:01 sani kirjoitti:
ei se nyt kauheeta oo, mutta on se kumminin eri asia , kun oman miehen !!
jos me ei tosissaan haluttas tätä niin ei mentäs eihän se mikään pakko oo!! mietippä oamlle kohalles , kumman mielummin haluisit oman miehen vai jonkun muun !?
Heips,

Mistä tiedät nimikä on tilanteeni
Hups, karkasi käsistä. Siis tarkoitukseni oli sanoa, että mistä tiedät mikä mun kohdalla on tilanne? Minähän voin tässä olla vaikka sopivaa kohdunvuokraajaa odottamassa, jos niikseen tulee.

Totta kai kaikki haluaisivat saada omilla soluillaan ja heti lapsia. Mutta omista lähtökohdista on jokaisen lähdettävä liikkeelle. Minun korvaani vaan särähti tuo käyttämäsi sana "kauhea", sillä itse en ajattele luovarisperman käyttöä ollenkaan kamalana vaan ihanana asiana ja ajattelen lämpimästi niitä, jotka solujaan luovuttavat.

Jaksamisia sinulle! :)
 
olen pahoillani jos käytin vähä väärää sanaa, koska oikeesti en ajattele sitä kauheena ja olen todella kiitollinen , etä on niin suurisydämmisiä ihmisiä , jotka antavat tosille elämän suurimman lahjan !!

en tiedä mikä on sinun tilanteesi !?

kiitos jaksamisista ! :hug: ja samoin sinulle !
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.02.2007 klo 12:28 sani kirjoitti:
olen pahoillani jos käytin vähä väärää sanaa, koska oikeesti en ajattele sitä kauheena ja olen todella kiitollinen , etä on niin suurisydämmisiä ihmisiä , jotka antavat tosille elämän suurimman lahjan !!

en tiedä mikä on sinun tilanteesi !?

kiitos jaksamisista ! :hug: ja samoin sinulle !
Meillä on se tilanne, että pikkuvikaa on molemmissa. Viisi IUI on tehty ja saldona yksi km. Nyt jonotamme rankempiin hoitoihin, mutta siis ihan omilla soluilla.

Luovutussperman käyttö on mulle siinä mielessä "tuttua", että ystäväni odottaa juuri luovarispermalasta. Mieletöntä! Olemme aivan innoissamme jo näkemään, minkälainen kaveri sieltä on oikein tulossa. Tämä pariskunta kävi ennen hoitoja psykologilla ja suoraan sanoen siitä ei ollut mitään apua :whistle: Että ihan omassa päässään ja keskenään ovat joutuneet asian käsittelemään. Jos teillä vaan on psykologi käytettävissä, kannattaa käydä juttelemassa (jos ko. psykologi olisi hyödyllinen :) )

Onnea teille tosi paljon hoitoihin! Toivottavasti inssillä tärppää ettekä joudu rankempiin. Kuulemma luovutetulla spermallahan on pikkasen suuremmat onnistumis%:t =)
 

Yhteistyössä