M
Mustismerja
Vieras
Olen täysin samaa mieltä, että ystävä ei käyttäydy noin. Se on todellakin ystävyydessä kirjoittamaton sääntö. Ongelmani sinänsä on se, että pohdin voiko se olla täysin tarkoituksetonta naisen puolelta ja itse olen vain turhan herkkähipiäinen kun kerran olen rakastunut. Miestäni en ole koskaan epäillyt mahdollisuudesta uskottomuuteen. Itse en ole ikinä tuntenut tämän kaltaista varmuutta kenenkään miehen kanssa, siitä että voin luottaa häneen ja hänen uskollisuuteensa. Sitä en epäile periaatteessa nytkään. Minusta hän vaan ehkä nauttii toisen huomiosta ja imartelusta ja hän on vain oma sosiaalinen itsensä ja hän näkee sen harmittomana ja ei ehkä vain tajunnut, että minua se saattaisi häiritä. Ongelmana on myös se, että tämä nainen on lapseni kummitädin sisko, joten en tiedä miten tämä vaikuttaisi muihin suhteisiin, jos hänet jätän täysin pois kuvioista. Tai ehkä parasta olisi, että vastaan hänelle vain kun olen yksin ja miehen luona emme enää vastaa puhelimeen kun hän soittaa ja jos häntä näen niin häntä yksin vaikka toisaalta joissain sosiaalisissa tilaisuuksissa varmasti tulemme kohtaamaan. Ja kyllä kun olemme yhdessä tämän naisen tai kenen kanssa tahansa tai ihan vain kaksin tai kolmin, mies osoittaa minulle hellyyttään; vetää kainaloon, halaa, suutelee tai ihan pelkästään kädestä kiinni pitämällä paljonkin. Enkä myöskään epäile mieheni rakkautta minua kohtaan, vaikka miten sanoisitte että katselen kaikkea ruusunpunaisten lasien takaa tai olen naiivi. Tiedän ja tunnen sen rakkauden joka solullani. Ja sitä paitsi mies olisi halukas muuttamaan yhteen ja jopa menemään naimisiin, mutta minusta aika ei ole vielä sopiva, kun ei ole kiirettä mihinkään suuntaan.