mustasukkaisuuttako

[äippäpäippä]

onko normaalia?

Meidän 2v8kk poika hokemalla hokee pikkuveljelleen mitä pikkuveli 11kk EI saa tehdä. Esim. "pikkuveli ei saa tulla tänne", pikkuveli ei saa katsoa häntä, ei saa jutella, ei saa koskea häneen... litania on loputon. olemme mieheni kanssa yrittäneet selittää, kieltää häntä kieltämästä, olla kuuntelematta mukamas.
selitykset tuntuvat olevan liian monimutkaisia tuon ikäiselle, kiellot taas tuntuvat tukahduttavan hänen tärkeitä ilmauksiaan huolestaan ja kiukustaan pikkuveli pyörremyrskyä kohtaan eli haluaisin häntä rohkaista jollakin tavalla kohtaamaan turhautumisensa pikkuveljeä kohtaan... Ei tietenkään lyömällä pikkuveikkaa tai heittelemällä leluja veikkaa kohtaan. Vaan miten?
Ja sitten jos en ota kuuleviin korviini hänen komenttejaan hän joko korottaa ääntänsä niin kauan että kuuntelen, rupeaa heittelemään leluja, tönäsee veikkaa tai rupeaa itkemään. Ja hän ei tee näitä tuhmuuksia tuhmuuttaan. Hän on kovin kiltti ja tunnollinen tottelemaan. On vain aika turhautunut olo, kun ymmärrän esikoiseni fiilikset siitä että ympärillä pyörii kokoajan täystuho, mutta enhän voi kokoajan kanniskella kuopustanikaan pois leikkihuoneesta ja myötäillä toista. Niin ja esikoiseni on tosiaan hyvin rauhallinen mietiskelijä ja tarkka leikkijä. Kun taas kuopukseni energia pakkaus.Onko kellään samanlaista tilannetta? olenko aivan hakusessa?
Miten te ratkaisette tällaiset tilanteet kaikkien kannalta suht mukavasti? Toivottavasti tekstistä saa jotakin tolkkua...

 

[Moilanen]

Tuttua on, voi olla sitäkin että jos kuulee jatkuvasti kun pikkuveikkaa kielletään niin luulee kait, että niin kuuluu tehdä. lapsi kun on, ei ymmärrä eroa siinä mitä vanhemmat kieltävät ja hän itse. 11 kk on todennäköisesti just siinä iässä, että joutuu paljon kieltämään kun uteliaisuus on suuri. Kannattaa myös tarjota hälle sitä omaa tilaa ja omaa aikaa, että saa puuhastella auhassakin tarpeeksi. kyllä se siitä oppii sitten sitä tilan/reviirin ja huomion jakamista ajan kanssa. ja mustasukkaisuuteen ihan vain sitä huomiota silloin kun käyttäytyy hyvin. ja sitten sitä kotiaankin raivaa semmoseksi, että on mahollisuus isommalla touhuta jonkun pöydän ääressä, mihin ei pienempi pääse ja pienemmältäkin sulkee ne kielletyt paikat, ettei koko aika joudu kieltämään turhaan

 

[Moilanen]

Ja sekin, että kun luonteet kovin erilaisia niin tärkeää puuttua herkemmin siihen, että esikoinen saa tehdä myös niitä omia rauhallisia leikkejään ettei sitten turvaudu jossain vaiheessa nyrkkeihin jos kokee ettei vanhemmat tarpeeksi auta häntä pitämään puoliaan pikkusta vastaan. mutta on myös tehtävä selväksi, että perheeseen kuuluu kaksi lasta nyt ja siksi on myös osattava leikkiä yhdessä. ja vähän voi ohjailla niitä leikkejä, mitä pikkuveikka osaa tehdä. Sotkeehan se, mutta sitäkin on siedettävä. Leikkimistyylejä on omissa ikätovereissakin niin monenlaisia. kannattaa keskustella asioista silloin kun tilanne on rauhallinen, eli ei silloin kun se on "päällä". Että pieni ei vielä ymmärrä ja ei osaa leikkiä samalla tavalla vaan voitte leikkiä pienemmän tavalla ja hän voi isompana yrittää opettaa pikkuveikkaa kuinka leikitään nätisti. kyllä se pikkuveikka siitä oppii kun paljon harjoittelee. Ihan niin kuin hänkään ei heti voi osata asioita jos ei harjoittele. Ja pienen ei saa antaa koskaan lyödä isompaa, sitä ei voi puolustella että on vielä pieni ja ei ymmärrä. Eli silloin heti se pieni vaan pois sieltä. En ehkä osaa selittää, mutta ehkä niin että kun pieni on paikalla leikitään sotkusia leikkejä ja hän voi sitten leikkiä omia isojen leikkejä kun pikkunen nukkuu tai pöydän päällä

 

[pikkuruu]

Meillä kans isoveikka kieltää pikkusiskoa sen minkä kerkiää, tyttö 8 kk. Apinoi kaiken vanhemmiltaan, joten täytyy olla kyllä todella tarkkana.