Ä
äippäpäippä
Vieras
onko normaalia?
Meidän 2v8kk poika hokemalla hokee pikkuveljelleen mitä pikkuveli 11kk EI saa tehdä. Esim. "pikkuveli ei saa tulla tänne", pikkuveli ei saa katsoa häntä, ei saa jutella, ei saa koskea häneen... litania on loputon. olemme mieheni kanssa yrittäneet selittää, kieltää häntä kieltämästä, olla kuuntelematta mukamas.
selitykset tuntuvat olevan liian monimutkaisia tuon ikäiselle, kiellot taas tuntuvat tukahduttavan hänen tärkeitä ilmauksiaan huolestaan ja kiukustaan pikkuveli pyörremyrskyä kohtaan eli haluaisin häntä rohkaista jollakin tavalla kohtaamaan turhautumisensa pikkuveljeä kohtaan... Ei tietenkään lyömällä pikkuveikkaa tai heittelemällä leluja veikkaa kohtaan. Vaan miten?
Ja sitten jos en ota kuuleviin korviini hänen komenttejaan hän joko korottaa ääntänsä niin kauan että kuuntelen, rupeaa heittelemään leluja, tönäsee veikkaa tai rupeaa itkemään. Ja hän ei tee näitä tuhmuuksia tuhmuuttaan. Hän on kovin kiltti ja tunnollinen tottelemaan. On vain aika turhautunut olo, kun ymmärrän esikoiseni fiilikset siitä että ympärillä pyörii kokoajan täystuho, mutta enhän voi kokoajan kanniskella kuopustanikaan pois leikkihuoneesta ja myötäillä toista. Niin ja esikoiseni on tosiaan hyvin rauhallinen mietiskelijä ja tarkka leikkijä. Kun taas kuopukseni energia pakkaus.Onko kellään samanlaista tilannetta? olenko aivan hakusessa?
Miten te ratkaisette tällaiset tilanteet kaikkien kannalta suht mukavasti? Toivottavasti tekstistä saa jotakin tolkkua...
Meidän 2v8kk poika hokemalla hokee pikkuveljelleen mitä pikkuveli 11kk EI saa tehdä. Esim. "pikkuveli ei saa tulla tänne", pikkuveli ei saa katsoa häntä, ei saa jutella, ei saa koskea häneen... litania on loputon. olemme mieheni kanssa yrittäneet selittää, kieltää häntä kieltämästä, olla kuuntelematta mukamas.
selitykset tuntuvat olevan liian monimutkaisia tuon ikäiselle, kiellot taas tuntuvat tukahduttavan hänen tärkeitä ilmauksiaan huolestaan ja kiukustaan pikkuveli pyörremyrskyä kohtaan eli haluaisin häntä rohkaista jollakin tavalla kohtaamaan turhautumisensa pikkuveljeä kohtaan... Ei tietenkään lyömällä pikkuveikkaa tai heittelemällä leluja veikkaa kohtaan. Vaan miten?
Ja sitten jos en ota kuuleviin korviini hänen komenttejaan hän joko korottaa ääntänsä niin kauan että kuuntelen, rupeaa heittelemään leluja, tönäsee veikkaa tai rupeaa itkemään. Ja hän ei tee näitä tuhmuuksia tuhmuuttaan. Hän on kovin kiltti ja tunnollinen tottelemaan. On vain aika turhautunut olo, kun ymmärrän esikoiseni fiilikset siitä että ympärillä pyörii kokoajan täystuho, mutta enhän voi kokoajan kanniskella kuopustanikaan pois leikkihuoneesta ja myötäillä toista. Niin ja esikoiseni on tosiaan hyvin rauhallinen mietiskelijä ja tarkka leikkijä. Kun taas kuopukseni energia pakkaus.Onko kellään samanlaista tilannetta? olenko aivan hakusessa?
Miten te ratkaisette tällaiset tilanteet kaikkien kannalta suht mukavasti? Toivottavasti tekstistä saa jotakin tolkkua...