F
fghjjkl
Vieras
Miten ratkaisisitte tilanteen?.
On kolme lasta. 3v, 6v, 11v.
Keskimmäinen lapsi on ruvennut käyttäytymään aivan mahdottomasti, tämän vanhimman vierailun aikana. Kiroilee, tahallaan tönii, kiukuttelee ja kiusaa.
Tietenkin olen komentanut, ottanut leluja takavarikkoon yms.
Rupesin kuitenkin seuraamaan tilannetta tarkemmin ja totesin että nuorin ja vanhin kiusaa keskimmäistä lasta. Jättämällä leikeistä, lällättelemällä, valehtelemalla hänen tekojaan. Ovat jatkuvasti juoruamassa mitä tämä keskimmäinen tekee, yllätin jopa vanhimman huutamasta että:"ei, ei saa ****", vaikka lapsi oli eri huoneessa, menevät myös tahalleen härnäämään, ja keskimmäisen leikkien keskelle, jotta saavat kertoa kuinka hän on esimerkiksi lyönyt, kun on vahingossa leikkiessään jollakin tavaralla hipaissut toista lasta.
Olen siis komentanut turhaan keskimmäistä, ja ymmärrän hänen kiukuttelunsa syyn.
Mutta kun vanhin lapsista on tyyppiä ettei hän tee koskaan mitään väärin. Heittäytyy marttyyriksi keskustellessa:"no mutta miksi **** sai lyödä minua silloin viikko sitten". Takertuu vanhoihin asioihin. Kaikki tekonsa kääntää muiden syyksi, koska joku on tehnyt hänelle joskus näin, niin saahan hän kostaa. Mikään keskustelu ei mene läpi, kun hän kääntää itsensä tilanteen uhriksi ja käyttäytyy niin, vaikka sanon ihan ensimämiseksi ,etten syytä nyt mistään vaan keskustellaan asiasta. Mutta häntä kohtaan on aina tehty vääryyttä, omista tekemisistään ei sen sijaan osaa kertoa, vaan itsepäisesti se menee siihen :"miksi se sitten sai tehdä?!". Ja tähän sitten tietenkin sanotaan ettei tietenkään saa tehdä, mutta tätä hän ei ota kuuleviin korviinsa.
Pienimmäinen on taas pahassa uhmaiässä, ja seuraa isompiaan sekä hyvässä, että pahassa.
Mikään perustelu, selitys, rangaistus, keskustelu ei mene kuuleville korville.
Tilanne jatkuvasti vain pahenee, enkä enää itse tiedä mikä on totta ja mikä valetta/liioittelua. Keskimmäisessäkin on vikaa, oikeasti käyttäytyy huonosti.
Miten saan jokaiselle terotettua, että olisi mukava leikkiä yhdessä, eikä niin että joutuisin jokaista liikettä vartioimaan, mikä ei ole mahdollista. Joka kerran kun käännän selkäni, alkaa se huuto että joku tekee jotakin väärin.
Keskustelin jo keskimmäisen kanssa, ja pyysin anteeksi myös sitä, että olen häntä turhaan komentanut, ja pyysin häntä tulemaan kertomaan jos toiset kiusaa. Hän ei ole "juoruaja" tyyppiä, eikä yleensä kerro muiden tekemisistä.
Tunnen itseni aivan avuttomaksi tässä tilanteessa. Olen yrittänyt takavarikoida leluja, keskustella rauhallisesti tilanteesta, selittänyt miksi ei saa tehdä, miksei valehdella yms. Mutta mikään ei tehoa. Kiusaaminen jatkuu, keskimmäinen käyttäytyy huonommin, vanhin syyllistää kaikkia muita, ja pienin polkee jalkaansa muuten vaan kiukkukohtauksien lomassa.
On kolme lasta. 3v, 6v, 11v.
Keskimmäinen lapsi on ruvennut käyttäytymään aivan mahdottomasti, tämän vanhimman vierailun aikana. Kiroilee, tahallaan tönii, kiukuttelee ja kiusaa.
Tietenkin olen komentanut, ottanut leluja takavarikkoon yms.
Rupesin kuitenkin seuraamaan tilannetta tarkemmin ja totesin että nuorin ja vanhin kiusaa keskimmäistä lasta. Jättämällä leikeistä, lällättelemällä, valehtelemalla hänen tekojaan. Ovat jatkuvasti juoruamassa mitä tämä keskimmäinen tekee, yllätin jopa vanhimman huutamasta että:"ei, ei saa ****", vaikka lapsi oli eri huoneessa, menevät myös tahalleen härnäämään, ja keskimmäisen leikkien keskelle, jotta saavat kertoa kuinka hän on esimerkiksi lyönyt, kun on vahingossa leikkiessään jollakin tavaralla hipaissut toista lasta.
Olen siis komentanut turhaan keskimmäistä, ja ymmärrän hänen kiukuttelunsa syyn.
Mutta kun vanhin lapsista on tyyppiä ettei hän tee koskaan mitään väärin. Heittäytyy marttyyriksi keskustellessa:"no mutta miksi **** sai lyödä minua silloin viikko sitten". Takertuu vanhoihin asioihin. Kaikki tekonsa kääntää muiden syyksi, koska joku on tehnyt hänelle joskus näin, niin saahan hän kostaa. Mikään keskustelu ei mene läpi, kun hän kääntää itsensä tilanteen uhriksi ja käyttäytyy niin, vaikka sanon ihan ensimämiseksi ,etten syytä nyt mistään vaan keskustellaan asiasta. Mutta häntä kohtaan on aina tehty vääryyttä, omista tekemisistään ei sen sijaan osaa kertoa, vaan itsepäisesti se menee siihen :"miksi se sitten sai tehdä?!". Ja tähän sitten tietenkin sanotaan ettei tietenkään saa tehdä, mutta tätä hän ei ota kuuleviin korviinsa.
Pienimmäinen on taas pahassa uhmaiässä, ja seuraa isompiaan sekä hyvässä, että pahassa.
Mikään perustelu, selitys, rangaistus, keskustelu ei mene kuuleville korville.
Tilanne jatkuvasti vain pahenee, enkä enää itse tiedä mikä on totta ja mikä valetta/liioittelua. Keskimmäisessäkin on vikaa, oikeasti käyttäytyy huonosti.
Miten saan jokaiselle terotettua, että olisi mukava leikkiä yhdessä, eikä niin että joutuisin jokaista liikettä vartioimaan, mikä ei ole mahdollista. Joka kerran kun käännän selkäni, alkaa se huuto että joku tekee jotakin väärin.
Keskustelin jo keskimmäisen kanssa, ja pyysin anteeksi myös sitä, että olen häntä turhaan komentanut, ja pyysin häntä tulemaan kertomaan jos toiset kiusaa. Hän ei ole "juoruaja" tyyppiä, eikä yleensä kerro muiden tekemisistä.
Tunnen itseni aivan avuttomaksi tässä tilanteessa. Olen yrittänyt takavarikoida leluja, keskustella rauhallisesti tilanteesta, selittänyt miksi ei saa tehdä, miksei valehdella yms. Mutta mikään ei tehoa. Kiusaaminen jatkuu, keskimmäinen käyttäytyy huonommin, vanhin syyllistää kaikkia muita, ja pienin polkee jalkaansa muuten vaan kiukkukohtauksien lomassa.
