Mustasukkaisuus. Omistushalu. Pääseekö niistä eroon?

["vieras"]

Olen elänyt rankan elämän. Lapsena minut on usein jätetty siskoni (minä 3 ja sisko 6) kanssa kotiin, kun äitini lähti baariin isäpuoleni kanssa. Olen nähnyt aikuisten seksipuuhia, väkivaltaa jne. Meitä lapsia ei lyöty jne. Isääni välit olivat hyvät.

Nuoruus oli vaikea. Minulla oli paha murrosikä. Karkailin jne. Juonut en ole koskaan paljon. Johtunee lapsuudesta.

Eka avioliittoni oli "normaali". Erosimme miehen kanssa kavereina. Olimme menneet yhteen ehkä liian nuorina, 15v. Yhdessä olimme 7v.

Seuraava mieheni jätti minut yllättäin ja on edelleen varsinainen gigolo. Yksi mies petti minua koko ajan ja yksi raiskasi ja oli muutoinkin väkivaltainen. Erosimme tietenkin.

Olen käynyt psykologilla 2v noiden tapahtumien jälkeen. En vaan kokenut siitä olevan kovin paljoa apua.

Nyt olen onnellisessa liitossa. Mies on aivan ihana. Hän tietää taustani ja kaiken minusta. Hän tietää, että olen mustasukkainen. Aihetta tähän ei ole. Miten ihmeessä pääsen tästä eroon?

En kyttää mieheni puhelinta. Hän saa harrastaa aivan rauhassa. Hän saa mennä ilman kiukutteluani keikoille jne.
Kun hän lähtee minne tahansa niin hän pesee hampaansa ja suihkauttaa "hajuvettä". Silloin ajattelen et minneköhän on menossa. Koitan miettiä et näin toimin itsekin. Yritän keksiä muuta ajateltavaa ja tekemistä itselleni. Aina se ei vain onnistu. Joskus tuntuu pahalta jopa kun mies juttelee jonkun naisen kanssa.

Paljon olen jo "kasvanut" ja paljon olemme pystyneet puhumaan mieheni kanssa, mutta en ole tyytyväinen itseeni. Vinkkejä mitä voisin tehdä?

 

["mie"]

Hei!

Olet kokenut paljon. Ei ole ihme, että ne kaikki tapahtumat ja asiat ovat jättäneet sinuun jälkensä. Olethan joutunut pettymään jo monta monta kertaa elämäsi aikana.
Jos nykyinen miehesti ymmärtää sinua, niin mahtavaa!!

Anna itsellesi lupa olla rikkinäinen, yritä ymmärtää itseäsi.
Samalla voit kuitenkin tietoisesti kasvattaa itseluottamusta, ja luottamusta mieheesi. Muista, että myös takapakit kuuluvat kehitykseen.

Jaksamista ja kaikkea hyvää teille molemmille!

 

["mie"]

Niin ja terveeseen omistushaluun ja mustasukkaisuuteen on mahdollisuus päästä. Se vie vain vähän aikaa. Yritä ajatella näissä tilanteissa, että tämä mies ei ole pettänyt luottamustasi, joten hän ansaitsee luottamuksesi. Yrität tavallaan ajatella tämän uutena miehenä, joka ei ole samanlainen mjulkku, kuin muut. Hän ansaitsee sen, luottamuksen.

 

["vieras"]

[QUOTE="mie";24666545]Hei!

Olet kokenut paljon. Ei ole ihme, että ne kaikki tapahtumat ja asiat ovat jättäneet sinuun jälkensä. Olethan joutunut pettymään jo monta monta kertaa elämäsi aikana.
Jos nykyinen miehesti ymmärtää sinua, niin mahtavaa!!

Anna itsellesi lupa olla rikkinäinen, yritä ymmärtää itseäsi.
Samalla voit kuitenkin tietoisesti kasvattaa itseluottamusta, ja luottamusta mieheesi. Muista, että myös takapakit kuuluvat kehitykseen.

Jaksamista ja kaikkea hyvää teille molemmille![/QUOTE]

Kiitos!
Olin yksin välillä neljä vuotta. Halusin olla täysin varma itsestäni ja siitä, että nyt onnistun. Olin varma, että olen täysin muuttunut. Tuntuu kamalalta tajuta etten olekaan täysin itsevarma enkä luotakaan sataprosenttisesti.

Hyvää tässä toki on se, että mieheni ymmärtää minua. Kaiken kokemani jälkeen voisin varmasti olla myös huonompikin ihminen. =)

 

["mie"]

[QUOTE="vieras";24666616]Kiitos!
Olin yksin välillä neljä vuotta. Halusin olla täysin varma itsestäni ja siitä, että nyt onnistun. Olin varma, että olen täysin muuttunut. Tuntuu kamalalta tajuta etten olekaan täysin itsevarma enkä luotakaan sataprosenttisesti.

Hyvää tässä toki on se, että mieheni ymmärtää minua. Kaiken kokemani jälkeen voisin varmasti olla myös huonompikin ihminen. =)[/QUOTE]


Ihan inhimillistä tuo on, että sun mieli ei oo tervehtynyt vielä kokonaan. Ja varmasti pahemmassakin jamassa voisit olla, kehitystä on tapahtunut vaikka kuinka paljon.

Mutta inhottavalta se varmasti tuntuu, kun tajuaa, että ei olekaan vielä kokonaan mieli muuttunut.

Tiedän itsekin, mistä puhun. Olen joutunut myös prosessoimaan näitä asioita. Mulla tervehtymisen lähtökohtana oli, että ymmärsin itse itseäni. Ajattelin, että olen kokenut huonoja juttuja ja sallin sen itselleni, että ajatusmaailmani oli vuosien varrella kieroutunut. Siitä oli seurausta, että ajattelin tai käyttäydyin tietyllä tavalla. Siltä pohjalta oli hyvä lähteä rakentamaan terveempää ajattelu- ja käyttäytymismallia. Toki mies on ollut hyvänä tsemppinä tukemassa mua tällä matkalla.