Musta on outoa että nainen ajattelee näin!!!

Että kotona lasten kanssa ollessa, pääsee jotenkin helpommalla.
Jokaisen naisen pitäisi tietää että lasten kanssa kotona olo on raskasta henkisesti.
Jää työtoverit sekä tärkein se näkyvä työ ja siitä tuleva välitön palaute.

Ei se kotona olo ole mitään makaamista.
Koti sotkuuntuu nopeammin kun lapset ovat kotona, ruokaa tehtävä kaksi kertaa päivässä sekä välipalat...

Tämä siis omakohtainen kokemus, olen nyt ollut töissä ja pääsen NIIN paljon helpommalla töissä ollessani.

Arvosta todella paljon naisia jotka haluavat olla kotona lastensa kanssa.
Se vaatii paljon omalta päältään. Heidän tarvitsee olla mahdottoman luovia ihmisiä jotta kestävät sen yksinäisyyden.

Palkka saisi olla parempi, sen sanon!!

 

kaikki nyt vaan ei ole siellä kotonakaan ollessa mitään pingottajia ja silloin se kotona olo voi olla helppoa. ei sen tarvitse olla stressaavaa.

 

Riippuu varmaan siitäkin millaista työtä tekee. Ja montako lasta on sillä kotonaolijalla.

 

Sehän riippuu ihmisestä. Eivätkä naiset ole ainoita kotiinjääviä, eihän? En tiedä muista, mutta työnteon ohella minun on edelleen ruokittava meidän perhe, pidettävä paikat siistinä yms. Eli samat hommat, vaikka vähemmän aikaa kotona. Jos nyt ajatellaan vaikka viikonloppuja, on silloin paljon relampaa kuin viikolla, vaikka keskitän ruokaostokset, siivoamisen, pyykkäämisen ja ruoanlaiton pitkälti viikonloppuun.

 

Kotona voi olla monella tavoin esim. tekemättä yhtään mitään ja shoppailemalla/kyläilemällä/kerhoilemalla ystävien kanssa päivät pitkät.

Tai sitten lapsentahtisesti säännölliset ruoka-, nukkumis- ja ulkoiluajat.

 

En koe tätä raskaana sillä tavalla kuin ap kai tarkoittaa, paitsi nyt väsyneenä ja huonovointisena kaipaan enemmän rauhaa ja hiljaisuutta kuin mitään muuta. Ja sitä mulle annetaankin välillä.

Mutta en silti koe tätä helppona, sillä kotonaoloa ei arvosteta. Ei ole helppoa ottaa vastaan ties mitä sanomista tai helppoa jatkuvasti lukea siitä mikä luuseri sitä onkaan.

Toisaalta. En koe tarvitsevani työtä tai työyhteisöä itseni määrittelyyn tai itseni arvostamiseen. En ole poissa "elämästä", ainoastaan työelämästä. Näen ihmisiä, harrastan, olen edelleen ihan yhtä arvokas.

 

Kyllä kotona ollessa pääsee helpommalla kuin töissä. En pidä siivoamista, ruoanlaittoa, lasten kanssa olemista mitenkään ihmeellisenä tai vaativana. Työni sen sijaan on vaativaa; on tulosvastuu, kireät aikataulut ja hektinen työympäristö.

 

Niin, mähän en ollut ehtinyt juurikaan olla työelämässä kuin kesäduunien ajan ennen lapsia. En jäänyt kaipaamaan mitään työyhteisöä, enkä edelleenkään koe itseäni osaksi mitään sen suurempaa töissä. En tapaisi ketään työkaveria vapaa-ajallani. Ihan tarpeeksi kamalaa, kun lounaalle ei siellä tahdo päästä yksikseen.

Kotiäitiysaikaani sijoittuu paha masennuskausi, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä sen kotiäitiyden kanssa, vaan johtuu paljon karummista asioista kuin henkinen yksinäisyys kotosalla lasten kanssa. Varmaankin jokaisen kokemus on erilainen ja on hyvä, että tukea kaipaavat sitä saavat. En kokenut kotiäitiyttä työksi sinällään.

 

No kyllä minulla ainakin oli satakertaa helpompaa vielä kun olin kotona lasten kanssa. Elämä oli paljon rennompaa, ei ollut kamala kiire kokoajan, kerkesi leipomaan ja tekemään ajan kanssa ruokaa, leikkimään lasten kanssa, ottamaan päiväunet jne. jne... Eli itse pidin kyllä kotonaolo aikaa aivan ihanana ja todellakin paljon mukavampana ja kaikin puolin helpompana aikana kun mitä nyt, kun joutuu töissä stressaamaan joka päivä.

 

Mä pääsin helpommalla kun olin kotona. Nyt kun tekee pitkää päivää ja vaativaa työtä, niin siihen päälle kaikki kotihommat ja kaupassakäynnit ja ruuanlaitot! Mies tekee myös vaativaa työtä ja ei ole iltapäivisin auttamassa kotiasioissa mitenkään. Ja useasti töitä on vielä kotonakin tehtäväksi. Joten kyllä itse pääsin paljon helpommalla ollessani lasten kanssa kotona, nyt viikko on pelkkää työtä ja kiirettä, niin töissä kuin kotona.

 

Mä kuvittelen sen olevan kyllä noin, että kotona olisi helpompaa kuin töissä. Töissä olen ollut lastenhoitajana, ei työkavereita. Kai sitä mielummin omien lasten kanssa on kotona omalla rytmillä kuin toisten kodissa "vieraita" lapsia hoitamassa. Nautin siivoamisesta eikä ruoanlaittokaan ole vaivalloista saati puuhaaminen lasten kanssa. Ja eikai sen kotona olon tarvitse olla mitään yksinäistä, voihan sitä aktivoitua kodin ulkopuolelle lasten kanssa. Kai se riippuu ihmisestä, asenteista ja työpaikasta.

 

No kyllä minulla ainakin oli satakertaa helpompaa vielä kun olin kotona lasten kanssa. Elämä oli paljon rennompaa, ei ollut kamala kiire kokoajan, kerkesi leipomaan ja tekemään ajan kanssa ruokaa, leikkimään lasten kanssa, ottamaan päiväunet jne. jne... Eli itse pidin kyllä kotonaolo aikaa aivan ihanana ja todellakin paljon mukavampana ja kaikin puolin helpompana aikana kun mitä nyt, kun joutuu töissä stressaamaan joka päivä.

Täsmälleen näin

 

Eihän kotona tarvi olla kuin kotona vaan. Siivota ja tehdä ruokaa. Sitä me työssäkäyvät äidit teemme arkenakin, viikonloppuisin ja lomalla.

 

ei kokemusta lapsista vielä mutta tällä hetkellä sellanen tilanne että jos lapsen saisimme mies jäisi koti-isäksi ja minä menisin töihin/jatkamaan opiskeluja. tekisi miehelle hyvää olla lasten kanssa. varmaan vähemmän stressiä kotosalla olosta kuin töistä.

 

Ihanaa, kun alkoi taas äitiysloma vuoden töissäolon jälkeen.Tykkään olla kotona, vaikka eihän tää laiskottelua ole, mutta nautin kotiäitiydestä.Lisäksi olen kai vähän erakkoluonne.En koko ajan kaipaa sosiaalisia suhteita.Joskus on kiva kyläillä tai käydä perhekerhossa, mutta ei mikään pakko.Kotiäitinä olossa ihaninta on sellainen oma vapaus.Työelämä on stressaavaa, kiireistä etkä edes ole oman itsesi herra.

 

Mustakin kotona olo on ihan lepposta.Paitsi sillon kun ollaan lapsen kanssa kipeenä tai on itellään paha mieli jostain tms.Ja musta tuntuu että nään kavereitakin enemmän kuin ennen,töitten jälkeen oli aina niin väsynyt.Vaikka toisaalta on kyllä kiva sitten jossain vaiheessa lähteä takas töihin tai opiskelemaan.
Ja meidän "piireissä" kotiäitiyttä arvostetaan.Kukaan ei ookoskaan ihmetellyt.Perjantaina olin juhlimassa kaverin synttäreitä ja näin baarissa yhtä tuttua miestä.Hän kyseli mitä mä nykyään teen ja kun sanoin että oon Kotiäiti niin se sanoi "kotiäiti..hei siistii."Musta oli ihanasti sanottu :heart:

 

No kyllä minulla ainakin oli satakertaa helpompaa vielä kun olin kotona lasten kanssa. Elämä oli paljon rennompaa, ei ollut kamala kiire kokoajan, kerkesi leipomaan ja tekemään ajan kanssa ruokaa, leikkimään lasten kanssa, ottamaan päiväunet jne. jne... Eli itse pidin kyllä kotonaolo aikaa aivan ihanana ja todellakin paljon mukavampana ja kaikin puolin helpompana aikana kun mitä nyt, kun joutuu töissä stressaamaan joka päivä.

Sama juttu. Ja kotona ollessa ehti myös tavata ystäviään ihan eri tavalla kuin töihin paluun jälkeen.

 

Mä ainakin pääsen kotona helpommalla kuin töissä. Töissä saa painaa minuuttiaikataululla niska limassa ihan hulluna.

 

Mä en nää tässä kotona olossa taas mitään raskasta.Lasten kanssa touhutaan paljon ja ite käyn harrastuksissa.Kodin siistinä pitäminen ei paljon vaadi.

 

Kyllä kotiäitiys on helpompaa kuin äitiyden ja työssäkäynnin/opiskelun yhteensovittaminen.

Työssäkäynti/opiskelu taas on henkisesti helpompaa kuin kotiäitiys vailla mitään muita sosiaalisia kontakteja kuin oma mies, lapset ja neuvolan terkka.

 

Kyllä mä ainakin kotona pääsen paljokin helpommalla kuin töissä.

 

Kai se riippuu ihmisestä hyvin pitkälti.

Mä en koe kotona olemista "vaikeana", vaikka kolme lasta hoidettavana, tammikuussa neljä. Kun on säännölliset rytmit ja rutiinit, kaikki kulkee aikalailla omalla painollaan. Mulla ei kyllä pahemmin jää aikaa kyläilyihin, shoppailuun tms, että kyllä se kaikki aika menee arjen pyörittämiseen.

 

no mä olin 7v kolmen lapsen kotiäitinä ja ei se mun mielestä nyt kovin rankkaa ollut,sori vaan. helpommalla pääsin kuin töissä ollessani.

 

Yllättävän sitä mieltä että töissä on vaikeampaa kuin kotona, silti kaikki arvostelee kotiäitejä hirmu rankalla kädellä.
Eli se kai kateus silloin kun puhuu....: /

Mulla ideaalitilanne kyllä, nautin kotonaolosta sen mitä olen-sillä teen töitä pari, kolme päivää viikossa.
Ja nautin töissä olosta sen mitä olen, mutta mielestäni töissä on helpompaa kuin kotona.
Mutta ehkä olenkin vähän nipottaja, kotona ollessa on aina vähän aikataulutusta mitä pitää tehdä ja minne mennä!!
Töissä on rennompaa ja työkaverit mukavat, saa höpistä ja hihitellä!!

 

Yllättävän sitä mieltä että töissä on vaikeampaa kuin kotona, silti kaikki arvostelee kotiäitejä hirmu rankalla kädellä.
Eli se kai kateus silloin kun puhuu....: /

Mulla ideaalitilanne kyllä, nautin kotonaolosta sen mitä olen-sillä teen töitä pari, kolme päivää viikossa.
Ja nautin töissä olosta sen mitä olen, mutta mielestäni töissä on helpompaa kuin kotona.
Mutta ehkä olenkin vähän nipottaja, kotona ollessa on aina vähän aikataulutusta mitä pitää tehdä ja minne mennä!!
Töissä on rennompaa ja työkaverit mukavat, saa höpistä ja hihitellä!!

Mä en arvostele kotiäitejä, päinvastoin. En koskaan joutunut vieraalle hoitoon, mistä olen vanhemmilleni kiitollinen. Omat lapsenikin ovat nauttineet ajasta, jonka saivat olla kotona. Mutta mulla ei ollut lasteni kanssa muita aikatauluja kuin esikoisen terapiat ja ystäviäkin, joiden kanssa höpistä ja hihitellä, löytyi ihan riittävästi.