Musta ois kivempaa jos mummi olisi mun äiti etkä sinä..

Meillä lapsi kanssa kerran uhkasi muuttaa mummolaan, löin kassin hänen huoneensa lattialle ja sanoin että ala pakata.. ei halunnutkaan enään sen jälkeen, vaan koti olikin ihan kiva paikka.

 

Jaa miltäkö kuulostaa? Normaalille.

On pelkästään positiivista, jos mummolassa on noin kivaa.

 

On mullekin tokaistu, että "voi kun mä asuisin mummolassa enkä täällä, mummo ei koskaan suutu mulle ja antaa aina kaikkea hyvää"

Muistan varmasti lopun ikäni, kun joskus 5-6-vuotiaana näytin äidilleni lehdessä olevan kauniin, hymyilevän naisen kuvaa ja sanoin iloisesti, että "voi kun toi olis mun äitini!" Muistan hyvin tilanteen ja muistan senkin, mitä sillä tarkoitin: Nainen oli kaunis ja mukavan näköinen. En tiedä miksi muotoilin sen noin, mutta en missään tapauksessa tarkoittanut loukata äitiäni enkä oikeasti toivonut, että rakas äitini vaihtuisi siihen naiseen. Mutta äiti sai aivan järkyttävän kohtauksen, huusi ja itki, ettei häntä ole ikinä loukattu näin. Menin minäkin ihan pois tolaltani, kun äiti heitti mut huoneeseeni ja itki aivan hysteerisesti Vielä tänä päivänäkin tuon muistaessani tunnen hirveää syyllisyyttä ja ahdistusta...

 

Meillä on varmaan jokainen jossain vaiheessa sanonut noin ei siinä auta muu kuin esim todeta että mummolassa on tosiaan kiva käydä herkkupäivinä, mutta tavallisina arkipäivinä ei sielläkään herkutella.

 

Mummikorttia meillä ei oo käytetty, mutta lapset on olleet sitä mieltä, että elämä olisi paljon mukavampaa jos me asuttaisiin Turkissa, isän kotimaassa. Siis jos minä, iso paha äiti, suostuisin sinne muuttamaan. Mutku en suostu. Paha, ilkeä äiti.

Pikku reality check sai lapset toisiin aatoksiin. Eipä se asuminen siellä olisi pelkkää uima-altaalla oloa, vesipuistossa käymistä, jäätelöä, limpparia ja ravintolaruokaa kuten lomailu siellä. Siellä olisi edessä arki, samankaltainen arki samanlaisine velvollisuuksineen (ja esim. suomalaista koululaitosta paljon rankempi koulunkäynti, enemmän läksyjä, vähemmän siis vapaa-aikaa) kuin täälläkin on. Vanhemmilla pidemmät työpäivät jne.

Eipä siellä mummolassakaan joka päivä olisi ruusuilla tanssimista, herkuttelua, paapomista. Jos mummi olisi äiti, olisi mummola koti, ja arki ihan yhtä "kurjaa" kuin kotonakin on

Enpä osaisi lapsen kommentista itseeni ottaa. En osaisi suuttua, saati itkeä. Saattaisin vaan naurahtaa ja todeta että kuule, jutellaanpa tästä asiasta hetki.