Murkun muutto

Niin, meillä on tilanne se, että isänsä luona pääosin asunut murkkuikäinen poikamme haluaa muuttaa minun ja isosiskonsa luokse pysyvästi asumaan.
Aivan mahtavaa ja olemme siihen valmiita - varsinkin kun oman paikkakuntamme koulutus- ym. tarjonta on rikkaampaa ja antaa enemmän vaihtoehtoja pojalle tulevaisuuden rakentamista ajatellen.

Kerrottakoon heti alkuun, että rakas poitsumme on yhteishuollossa ja viettänyt paljon aikaansa myös täällä "etävanhemman" perheessä onnistuneesti, pääosin siksi, että olemme vastanneet kaikista kustannuksista. Yhteytemme ei ole katkennut koskaan.

Nyt ex-mieheni, pojan isä, hiljattain löydettyään uuden rakkauden on yllättäen halukas muuttoon, kun hän aiemmin on ollut poikkiteloin miltei kaikissa asioissa ja elänyt miltei kokonaan lapsen kautta.

Toisaalta ymmärrän häntä, onhan hän aikoinaan ollut hyvinkin kiinnittynyt poikaamme ja elänyt miltei 8 vuotta ilman minkäänlaista parisuhdetta. Kyllä hänkin ne vapaansa ja oman aikansa ansaitsee.

Mutta esteeksi näkyy nousevan raha. Ex-mies ei halua, että pojan muutosta johtuen hän menettäisi lapsilisät ja elatusmaksut. Minä taas pidän selvänä, että jatkossa minä lähivanhemmaksi "muututtuani" saisin nämä edut, vastaisinhan tuolloin myös lapsen elatuskustannuksistakin pääosin.

Nyttemmin rakastuttuaan aiemmin ehkä liiaksikin poikaamme kiintynyt ex-mies tuntuu menettäneen mielenkiintoaan lasta kohtaan ja on yrittänyt jättää hänet yksin pitkiksi ajoiksi, jopa viikoksikin-pariksi. Lähellä asuva 77-vuotias mummo kuulemma hoitaa.

Minusta taas 13-vuotiasta ei voi jättää yksin niin pitkäksi aikaa, ei edes päiväksikään, eikä murkkuikäisen hoitoa voi minusta sälyttää iäkkään isoäidin vastuulle, vaikkakin hän varmasti hyväsydämisenä ihmisenä täysin ja hyvin huolta pitäisikin.
Tuolloin pyysinkin poikamme tänne. Koulusta piti ottaa lomaa, mutta läksyt tehtiin ja huom! - emme ole mikään sosiaalitapaus. Poika viihtyi täällä erinomaisesti ja itse olin onnellinen siitä, että hän oli täällä kuin kotonaan.

Huolettaa vain jotkut asiat. Entäs, jos se seksivaiheen ohimentyä hiipuva ja loppuva ex-miehen rakkaussuhde päättyy oletetun noin 8 kuukauden jälkeen ja hän yllättäen taas kiinnostuu jälleen pojastamme - mutta poika asuukin jo täällä, yli 500 kilometrin päässä?

Kysymykseni onkin, onko kenelläkään teistä kokemuksia tällaisesta asiasta. Olen kiitollinen kaikista mahdollisista vastauksistanne.

 

Ei ole kokemusta paitsi että oma siskoni sai 10v äänensä kuuluviin kun halusi jäädä isän luo. Eli jos poikasi haluaa muuttaa luoksenne niin 13v on tarpeeksi iso kertomaan mieliiteensä ja sitä tulee kunnioittaa. Ja tietenkin sinä saat lähivanhempana lapsilisät, koska ne on tarkoitettu lapsen elatukseen.

Ei 13v voi vielä yksin jättää pitkiksi ajoiksi, eikä 77v mummelia voi laittaa päältä katsomaan. Ja ihan järjellä ajatellen mikä olisi parempi paikka asua kuin oman äidin ja siskon luona.

 

Eipä ole minullakaan kokemusta asiasta suoranaisesti, muutakuin että itse olin 14v. kun isäni rakastui ja lapset jäi aika toisarvoisiksi asioiksi siinä tilanteessa.. Tosin asuin äitini luona. Mutta välit katkesivat isään aika pitkälti, koska häntä ei näyttänyt kiinnostavan nähdä minua kuin korkeintaan kerran parissa kuussa vaikka asui samalla paikkakunnalla viikot, viikonlopuksi hän lähti toiselle paikkakunnalle naisen luokse. Äitini yritti pakottaa isääni tapaamisiin mutta kun itse sen tiesin niin ne harvatkin tapaamiset oli aika kiduttava kokemus murrosikäiselle, epävarmalle, itsensä kanssa hukassa olevalle tytölle..

Tuli vaan just mieleen että sen ikänen tarvii nimenomaan sitä läsnäoloa ja sitä että tuntee että hänestä välitetään, että häntä kuunnellaan. Varmasti tilanne ei ole mikään mukava hänellekään, eikä ole hyvä että hän joutuu siten olemaan pitkiä aikoja yksin. Fyysisesti tuon ikäinen voikin jo selvitä yksinään, mutta henkisesti ei, sitä mieltä olen.. Olisi tosi hienoa jos poika muuttaisi sinun luoksesi asumaan, varmasti se olisi parempi vaihtoehto! Ja tuista lapsen isän on vähän turha narista, se on vähän voi voi.. Tottakai ne kuuluvat sinulle, sehän on päivänselvää jos alat lasta elättämään!

Voihan olla että isä sen alkuhuuman jälkeen haluaa taas lähempiin väleihin poikansa kanssa.. Mutta lapset ei ole tyhmiä, eikä varsinkaan tuossa iässä! Uskon kyllä ettei poikasi ihan heti juokse takaisin, varmasti isän käytös on häntäkin sen verran loukannut. En tiedä, mutta näin itse ajattelisin..

Toivottavasti kaikki selviää!

 

Eihän Kela ainakaan mun tietääkseni edes maksa lapsilisää etävanhemmalle, vaan lapsen pitää asua samassa taloudessa.

Mun mielestä 13v. voi kyllä olla muutaman yön yksin, itse ainakin olin tuon ikäisenä viikon yksin kun en halunnut lähteä muun perheen kanssa lomareissulle.

 

Minä en todellakaan jättäisi 13v yksin yöksi kotiin Kyllä pitää olla vielä sen ikäisellä seuraa jos vaikka ei olisikaan vanhempi kotona.

 

Minun poika on 12v en ihan lähitulevaisuudessa näe että hän ypöyksin viettäisi muutamaa päivää.

 

Minäkin kommentoin vain tuota murkun yksinoloa. Meidän murkku, tytär, oli ensimmäisen kerran yksin viikonlopun 15-vuotiaana; olimme itse 350 km:n päässä sukuloimassa ja kaikki oli mennyt ihan hyvin. Synttäreitä oli vietetty mutta palatessamme kaikki oli ok, jopa siistimpää kuin lähtiessämme. Soitimme joka päivä ja enimmäkseen tyttö oli yksikseen, nautti rauhasta, katseli TV:tä ja lueskeli. Voin kuitenkin myöntää että 13-14 -vuotiaana ei tällainen olisi onnistunut, sen verran toisenlaista oli meno silloin.

 

Vasta 17 vee kypsä.
Ei ennemmin.