"aloittaja"
[QUOTE="kaffe";28462295]minä olisin tosi tarkkana noiden kysymysten kanssa, ja jos nyt hassuttelun lomassa kysyykin, mutta huomaa, että tilanne jäätyy, niin aikuisen mielestäni pitäisi sitten äkkiä luovia tilanteesta eteenpäin.
Muistan itse lapsena, kuinka minua painostettiin kirjoittamaan kirja isovanhemmalleni. "serkutkin kirjoittavat" "mummi ilahtuisi niin" "mummi ihmettelee miksi et kirjoita" jne.
Ja voi kuinka olisin halunnut kirjoittaa, mutta en jotenkaan osannut. Pelotti kirjoittaa, en oikein tiennyt mitä olisin kirjeeseen laittanut. Nolotti lopulta hirveästi ja harmitti ja kadutti, etten kirjoittanut. Kun kuitenkin mummista tykkäsin ja olisin tahtonut hänelle hyvän mielen. En vaan saanut sitä tehtyä millään. Ja tämä painoi vuosia, mummin kuoltua (kun olin jo lähes aikuinen) muistin jutun edelleen ja pohdin kirjeen kirjoittamista ja hautaamista salaa haudalle, jotta mummi tietäisi, että tykkäsin hänestä kuitenkin.
Tämä nyt on ihan eri tilanne, mutta minulle vaikuttavat samanlaisilta. Äiti kyselee rakkaudentunnustuksia ja lapsi selvästi näkee kuinka suuri asia on ja kuinka suuri vastuu lapsella äidin hyvästä mielestä ja onnesta. Kuinka äiti on onneton/pettynyt/surullinen kun lapsi ei osaa/uskalla/ymmärrä sanoa mitä pitäisi. Ja kun asiasta on tehty niin iso, on varmaan mahdoton lapsen uskaltaa se uudelleen ottaa esille vaikka tahtoisikin.
Tämä nyt ihan yksi tulkinta, voihan olla syitä monia. Mutta juu, kuten alussa totesin, olisin tuollaisen kanssa tosi varovainen.[/QUOTE]
Olet oikeassa. Tänään erehdyin kysymään, enää en. Annan asian olla, ellei tyttö itse ota sitä puheeksi. Tottakai se vaivasi mieltäni, mutta ymmärrän nyt paremmin lapsen tilannetta. Jäädyin itsekin lapsena pienenä kun joku tuli halaamaan. En tykännyt siitä mutta jälkikäteen minulla oli paha mieli kun en halannut takaisin. Nyt lapseni toimii samalla tavalla.
Niinkuin aiemmin totesin, on tänne kirjoittaessa mahdotonta saada kerrottua asioiden kaikkia yksityiskohtia. Ne vaikuttavat ainakin tässä tapauksessa merkitttävästi siihen mikä tilanne oikeasti oli ja on ollut.
Nyt joku voisi sanoa että itsekin olen ollut samanlainen. Niin.. Olen ollut, en vain juuri silloin herkällä hetkellä ajatellut sitä kun tänne kirjoitin.
Muistan itse lapsena, kuinka minua painostettiin kirjoittamaan kirja isovanhemmalleni. "serkutkin kirjoittavat" "mummi ilahtuisi niin" "mummi ihmettelee miksi et kirjoita" jne.
Ja voi kuinka olisin halunnut kirjoittaa, mutta en jotenkaan osannut. Pelotti kirjoittaa, en oikein tiennyt mitä olisin kirjeeseen laittanut. Nolotti lopulta hirveästi ja harmitti ja kadutti, etten kirjoittanut. Kun kuitenkin mummista tykkäsin ja olisin tahtonut hänelle hyvän mielen. En vaan saanut sitä tehtyä millään. Ja tämä painoi vuosia, mummin kuoltua (kun olin jo lähes aikuinen) muistin jutun edelleen ja pohdin kirjeen kirjoittamista ja hautaamista salaa haudalle, jotta mummi tietäisi, että tykkäsin hänestä kuitenkin.
Tämä nyt on ihan eri tilanne, mutta minulle vaikuttavat samanlaisilta. Äiti kyselee rakkaudentunnustuksia ja lapsi selvästi näkee kuinka suuri asia on ja kuinka suuri vastuu lapsella äidin hyvästä mielestä ja onnesta. Kuinka äiti on onneton/pettynyt/surullinen kun lapsi ei osaa/uskalla/ymmärrä sanoa mitä pitäisi. Ja kun asiasta on tehty niin iso, on varmaan mahdoton lapsen uskaltaa se uudelleen ottaa esille vaikka tahtoisikin.
Tämä nyt ihan yksi tulkinta, voihan olla syitä monia. Mutta juu, kuten alussa totesin, olisin tuollaisen kanssa tosi varovainen.[/QUOTE]
Olet oikeassa. Tänään erehdyin kysymään, enää en. Annan asian olla, ellei tyttö itse ota sitä puheeksi. Tottakai se vaivasi mieltäni, mutta ymmärrän nyt paremmin lapsen tilannetta. Jäädyin itsekin lapsena pienenä kun joku tuli halaamaan. En tykännyt siitä mutta jälkikäteen minulla oli paha mieli kun en halannut takaisin. Nyt lapseni toimii samalla tavalla.
Niinkuin aiemmin totesin, on tänne kirjoittaessa mahdotonta saada kerrottua asioiden kaikkia yksityiskohtia. Ne vaikuttavat ainakin tässä tapauksessa merkitttävästi siihen mikä tilanne oikeasti oli ja on ollut.
Nyt joku voisi sanoa että itsekin olen ollut samanlainen. Niin.. Olen ollut, en vain juuri silloin herkällä hetkellä ajatellut sitä kun tänne kirjoitin.