A
ap
Vieras
Mä en enää tiedä mitä mä teen. Se on niin ärsyttävä, niin jumankauta ärsyttävä! Se vänkää joka asiasta vastaan, siis ihan joka asiaan, se pitää kummallisia ääniä (huutaa ja kiljuu aivan yhtäkkisesti), pyörii maassa ja sätkii, potkii ja kiljuu (ja nääkin siis ihan ilman syytä). Mä en jaksa enää. Tolla ihme kiljumisella ja kiemurtelulla se on nyt saanut kaikki kaverinsakin kaikkoamaan, ja sitä on alettu syrjimään.
Joskus se on ihan ok, jos mä pidän sille jotain puhuttelua, mutta sitten se taas alkaa. Kukaan ei jaksa sitä. En mä, ei sen isäpuoli, ei isä, ei mummat, ei paapat.
Viimenen tikki oli, kun takuttiin viimeksi, ja mä sanoin sitä vittupääksi. Mä vaan yksinkertaisesti menetin hermoni. Sillon tajusin, että käytös ei voi olla normaalia, ei multa, eikä pojalta. Että jokin mättää. Ihan normaalia elämää vietetään, tehdään asioita, on rutiinit jne. Mitään erojuttujakaan ei voi olla, ollaan erottu isästä kun poika on ollut 1 vee, ja nää ongelmat on alkanut vasta pari vuotta sitten.
Mitä helvettiä mä teen? Mä olisin jo valmis antamaan periksi.
Joskus se on ihan ok, jos mä pidän sille jotain puhuttelua, mutta sitten se taas alkaa. Kukaan ei jaksa sitä. En mä, ei sen isäpuoli, ei isä, ei mummat, ei paapat.
Viimenen tikki oli, kun takuttiin viimeksi, ja mä sanoin sitä vittupääksi. Mä vaan yksinkertaisesti menetin hermoni. Sillon tajusin, että käytös ei voi olla normaalia, ei multa, eikä pojalta. Että jokin mättää. Ihan normaalia elämää vietetään, tehdään asioita, on rutiinit jne. Mitään erojuttujakaan ei voi olla, ollaan erottu isästä kun poika on ollut 1 vee, ja nää ongelmat on alkanut vasta pari vuotta sitten.
Mitä helvettiä mä teen? Mä olisin jo valmis antamaan periksi.