Mun on varmaan pakko viedä toi 9 vee jonnekin psykiatrille.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Mä en enää tiedä mitä mä teen. Se on niin ärsyttävä, niin jumankauta ärsyttävä! Se vänkää joka asiasta vastaan, siis ihan joka asiaan, se pitää kummallisia ääniä (huutaa ja kiljuu aivan yhtäkkisesti), pyörii maassa ja sätkii, potkii ja kiljuu (ja nääkin siis ihan ilman syytä). Mä en jaksa enää. Tolla ihme kiljumisella ja kiemurtelulla se on nyt saanut kaikki kaverinsakin kaikkoamaan, ja sitä on alettu syrjimään.

Joskus se on ihan ok, jos mä pidän sille jotain puhuttelua, mutta sitten se taas alkaa. Kukaan ei jaksa sitä. En mä, ei sen isäpuoli, ei isä, ei mummat, ei paapat.

Viimenen tikki oli, kun takuttiin viimeksi, ja mä sanoin sitä vittupääksi. Mä vaan yksinkertaisesti menetin hermoni. Sillon tajusin, että käytös ei voi olla normaalia, ei multa, eikä pojalta. Että jokin mättää. Ihan normaalia elämää vietetään, tehdään asioita, on rutiinit jne. Mitään erojuttujakaan ei voi olla, ollaan erottu isästä kun poika on ollut 1 vee, ja nää ongelmat on alkanut vasta pari vuotta sitten.

Mitä helvettiä mä teen? Mä olisin jo valmis antamaan periksi.
 
Mitä tarkoitat tuolla periksiantamisella?

Mene nyt hyvä ihminen lapsen kanssa lastenpsykiatrin tai neurologin vastaanotolle. Tai soita terveyskeskukseen ja varaa edes aika omalle lääkärille.
 
Meillä 10v lähes samanlainen ja mä oonkin välillä ihan puhki. Kavereidensa kanssa on erilainen. Lääkärit ym. sanoo vaan fiksuksi pojaksi. Meillä kaikki mielestäni johtuu biologisen isän ikävästä ja "uusista" pikkusisaruksista (2v ja 4v)
 
älä anna periksi! älä itsesi äläkä poikasi vuoksi!
hae apua, sellaista on pakko löytyä! soita jo tänään vaikka (09) 10 023 (nuorisokeskus Kompassin terveyspalvelujen 24/7 nro, http://www.kompassi.info/page.asp?_item_id=636)
tai jos vielä yhdestä viikonlopusta selviätte yhdessä niin sitten heti ma aamuna neuvolaan yhteyttä.
kyllä teille löytyy apua, kunhan jaksatte yrittää!
paljon voimia ja haleja täältä keski-suomesta <3
 
Meillä noihin aikoihin paljastui syyksi diabetes. Olin myös aivan valmis luovuttamaan. Kyllä oli helpotus kun asiat selvisivät. Varaa lääkäri, vaikka ihan terveyskeskuksesta ja pyydä selvittämään kaikki mahdolliset taudit ja lähete psykologille tai perheneuvolaan. Jos mitään muuta vikaa ei löydy, niin pojukin alkaa hieman miettimään omaa käytöstään kun huomaa että se on niin epänormaalia että sitä pitää asiantuntijoiden selvitellä.
 
Pakko tässä nyt oon vaan oikeesti soittaa johonkin perheneuvolaan tai lääkärille. Mä en enää osaa enempää. Nyt voi sanoa, et omat kasvatuskyvyt ei riitä. Mä oon niin vihanen, kun se välillä puhuu, et tappaa itsensä. En tietenkään sille, vaan yleisesti. Yritän selittää, et kaikki jäis sitä kaipaamaan, mutta se ei usko. Ja mä en vaan onnistu sen kanssa, vaikka kuinka yritän.
 
Sitä apua kannattaa hakea, mutta jos helsingin puolella asutte, kannattaa varautua jonoon, mahdollisesti pitkään sellaiseen.
Serkun pojalla oli asiat hyvin pahasti vinossa, siis todella ja joutui jonottamaan pääsyä kattavampiin tutkimuksiin psykologille melkein vuoden. 7kk ekasta soitosta saivat ajan juttelemaan ja kartoitukseen, lähetteen neurologiselle siitä tapaamisesta 3kk päähän ja vähän ennen kuin oli mennyt vuosi, alkoivat olla sitten sitä mieltä, että lapsi on psykiatrin tarpeessa.
Mutta tämänhän äitinsä jo tiesikin...
 
Samaa meilläkin kohta 9-vuotiaan kanssa... Hankala pikkuveli vie kaiken huomion ja isoveli hakee sitten sitä huomiota näillä erittäin ikävillä jutuilla :( Keskustelu ja motivointi auttaa hetkeksi, mutta kohta taas palataan vanhaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mintus:
Meillä noihin aikoihin paljastui syyksi diabetes. Olin myös aivan valmis luovuttamaan. Kyllä oli helpotus kun asiat selvisivät. Varaa lääkäri, vaikka ihan terveyskeskuksesta ja pyydä selvittämään kaikki mahdolliset taudit ja lähete psykologille tai perheneuvolaan. Jos mitään muuta vikaa ei löydy, niin pojukin alkaa hieman miettimään omaa käytöstään kun huomaa että se on niin epänormaalia että sitä pitää asiantuntijoiden selvitellä.




AAPEELLE:
+ keskity omaan käytökseesi ja kielenkäyttöösi. Sillä on SUURI merkitys lapsen käytökselle! Kuka sanoo omaa LASTAAN v-upääksi??????!!!!!!! Luulen, että nyt onkin kyseessä äidin käytösongelma (johtuu mielensairaudesta??) joka sairastuttanut lapsen. Todellakin, teillä molemmilla on aihetta hoitoon. Lapsi raukka. Toivottavasti saatte apua, ja pian!
 
kun lapsi päästelee noita ääniä ja käyttäytyy muutenkin oudosti, ja sinulla menee hermot, mitä lapsi tekee?
suuttuuko sulle ihan silmittömästi?

mä jossain vaiheessa meinaa huomasin kaavan tuon Sällin käytöksessä..se teki jotain, yleensä naputti esim kynällä pöytää, ja sit vähän ajan päästä jotain muuta, ihan mua ärsyttääkseen, ja sitten kun sanoin et lopeta, se suuttui ja alkoi raivoamaan.
jossain vaiheessa sit huomasin et tää kaava toistui jatkuvasti, samoja pikkuasioita ja sit se raivari.yhtenä kertana sit naputtelun alettua sanoin pojalle et huuda nyt ihan heti vaan, ei tarvii montaa päivää yrittää mua hermostuttaa.

Sällillä oli vaikeuksia koulussa, ja kun sen olo oli tarpeeksi ahdistunut se halusi sen johonkin purkaa, mut ei itse halunnut olla se joka huudon tms aloitti,niin ärsytti mua aina et sai sitten itselleen "luvan" raivostua.
 
Anteeksi, nousi vaan omat traumat pintaan. Mä kuulin lapsena koko ajan tuota mun äidiltä. Tossa mukulassa on jotain vikaa, mä vien sen perheneuvolaan (ei koskaan niin, että vika olis ollut hänessä vaan minussa), se pitää viedä jonnekin lääkäriin, mä en kestä sitä enää vaan vien sen jonnekin mielenterveystoimistoon, ei sen kanssa pärjää.

Ja mä en ollut siis mitenkään ihmeellinen lapsi, sen olen aikuisena tajunnut vasta. Arka olin ja perusturvaton :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Harmillinen juttu:
Alkuperäinen kirjoittaja Mintus:
Meillä noihin aikoihin paljastui syyksi diabetes. Olin myös aivan valmis luovuttamaan. Kyllä oli helpotus kun asiat selvisivät. Varaa lääkäri, vaikka ihan terveyskeskuksesta ja pyydä selvittämään kaikki mahdolliset taudit ja lähete psykologille tai perheneuvolaan. Jos mitään muuta vikaa ei löydy, niin pojukin alkaa hieman miettimään omaa käytöstään kun huomaa että se on niin epänormaalia että sitä pitää asiantuntijoiden selvitellä.




AAPEELLE:
+ keskity omaan käytökseesi ja kielenkäyttöösi. Sillä on SUURI merkitys lapsen käytökselle! Kuka sanoo omaa LASTAAN v-upääksi??????!!!!!!! Luulen, että nyt onkin kyseessä äidin käytösongelma (johtuu mielensairaudesta??) joka sairastuttanut lapsen. Todellakin, teillä molemmilla on aihetta hoitoon. Lapsi raukka. Toivottavasti saatte apua, ja pian!

Aika ilkeesti sanottu, ko äidillä on jo muutenki huono omatunto ja huoli lapsestaan!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ja kiitos kaikille, kun tuette, tää on niin vaikeaa. On ihan hirveää, kun ei pysty auttamaan ja ei jaksa oman rakkaimman ihmisen kanssa.

mutta silloinhan sä just autat eniten, kun osaat myöntää ettet yksin pysty lasta auttamaan ja haet apua, kun sitä kerran tarvitsette.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Harmillinen juttu:
Alkuperäinen kirjoittaja Mintus:
Meillä noihin aikoihin paljastui syyksi diabetes. Olin myös aivan valmis luovuttamaan. Kyllä oli helpotus kun asiat selvisivät. Varaa lääkäri, vaikka ihan terveyskeskuksesta ja pyydä selvittämään kaikki mahdolliset taudit ja lähete psykologille tai perheneuvolaan. Jos mitään muuta vikaa ei löydy, niin pojukin alkaa hieman miettimään omaa käytöstään kun huomaa että se on niin epänormaalia että sitä pitää asiantuntijoiden selvitellä.




AAPEELLE:
+ keskity omaan käytökseesi ja kielenkäyttöösi. Sillä on SUURI merkitys lapsen käytökselle! Kuka sanoo omaa LASTAAN v-upääksi??????!!!!!!! Luulen, että nyt onkin kyseessä äidin käytösongelma (johtuu mielensairaudesta??) joka sairastuttanut lapsen. Todellakin, teillä molemmilla on aihetta hoitoon. Lapsi raukka. Toivottavasti saatte apua, ja pian!

ap:n tekstit kuulostavat siltä että niin äiti kuin lapsikin tarvii apua.. ei se lapsi mikään raukka ole.. eikä äiti mielenvikainen, vaan väsynyt eikä näe tietä ulos tilanteesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
Anteeksi, nousi vaan omat traumat pintaan. Mä kuulin lapsena koko ajan tuota mun äidiltä. Tossa mukulassa on jotain vikaa, mä vien sen perheneuvolaan (ei koskaan niin, että vika olis ollut hänessä vaan minussa), se pitää viedä jonnekin lääkäriin, mä en kestä sitä enää vaan vien sen jonnekin mielenterveystoimistoon, ei sen kanssa pärjää.

Ja mä en ollut siis mitenkään ihmeellinen lapsi, sen olen aikuisena tajunnut vasta. Arka olin ja perusturvaton :/

Perheneuvolassa autetaan koko perhettä. Ehkä olis ollut hyvä, että äitis olis varannut ajan kuitenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
kun lapsi päästelee noita ääniä ja käyttäytyy muutenkin oudosti, ja sinulla menee hermot, mitä lapsi tekee?
suuttuuko sulle ihan silmittömästi?

mä jossain vaiheessa meinaa huomasin kaavan tuon Sällin käytöksessä..se teki jotain, yleensä naputti esim kynällä pöytää, ja sit vähän ajan päästä jotain muuta, ihan mua ärsyttääkseen, ja sitten kun sanoin et lopeta, se suuttui ja alkoi raivoamaan.
jossain vaiheessa sit huomasin et tää kaava toistui jatkuvasti, samoja pikkuasioita ja sit se raivari.yhtenä kertana sit naputtelun alettua sanoin pojalle et huuda nyt ihan heti vaan, ei tarvii montaa päivää yrittää mua hermostuttaa.

Sällillä oli vaikeuksia koulussa, ja kun sen olo oli tarpeeksi ahdistunut se halusi sen johonkin purkaa, mut ei itse halunnut olla se joka huudon tms aloitti,niin ärsytti mua aina et sai sitten itselleen "luvan" raivostua.

Ei se suutu, mut jatkaa vaan. Se jatkaa tasan niin kauan, et joltain menee hermo, ja käskee sen omaan huoneeseen rauhoittumaan. Sitten se suuttuu. Ja sitten se voi itkeä tunninkin suureen ääneen, ja jos sen kanssa silloin menee juttelemaan, ni asia ei siitä paremmaksi muutu. Mä olen yrittänyt halata, yrittänyt jutella, jopa komentaa, mutta huuto vain jatkuu.
 
Ap, millä kuvailit tilanetta suosittelen ensin ottamaan yhteyttä lääkäriin ja sitä kautta lähetettä psykiatrialle jossa tehdään lisätutkimuksia perhekäynneillä kuin yksin pojalle. Ne ovat siellä ammattiauttajia joilta takuuvarmasti saa myös apua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Harmillinen juttu:
Alkuperäinen kirjoittaja Mintus:
Meillä noihin aikoihin paljastui syyksi diabetes. Olin myös aivan valmis luovuttamaan. Kyllä oli helpotus kun asiat selvisivät. Varaa lääkäri, vaikka ihan terveyskeskuksesta ja pyydä selvittämään kaikki mahdolliset taudit ja lähete psykologille tai perheneuvolaan. Jos mitään muuta vikaa ei löydy, niin pojukin alkaa hieman miettimään omaa käytöstään kun huomaa että se on niin epänormaalia että sitä pitää asiantuntijoiden selvitellä.




AAPEELLE:
+ keskity omaan käytökseesi ja kielenkäyttöösi. Sillä on SUURI merkitys lapsen käytökselle! Kuka sanoo omaa LASTAAN v-upääksi??????!!!!!!! Luulen, että nyt onkin kyseessä äidin käytösongelma (johtuu mielensairaudesta??) joka sairastuttanut lapsen. Todellakin, teillä molemmilla on aihetta hoitoon. Lapsi raukka. Toivottavasti saatte apua, ja pian!

Ehkä mä en ole paras äiti, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan, että jos yhden kerran olen omaa lastani kahden vuoden piinan jälkeen haukkunut vittupääksi, niin se ei ole tätä asiaa aiheuttanut. Mä olin vaan ihan väsynyt viikkojen takkuamiseen, huutamiseen, vänkäämiseen ja kaikkeen. Parempi kai, että mä sanoin sen, kuin että oisin huitassut, joka sekin oli hyvin lähellä silloin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Perheneuvolassa autetaan koko perhettä. Ehkä olis ollut hyvä, että äitis olis varannut ajan kuitenkin.

Joo, olis varmaan ollut, mutta se ajatteli että sinne mennään kuulemaan kuinka paljon mussa on vikaa. Eihän se sinne voinut kuitenkaan koskaan varata aikaa, koska se olisi ollut "noloa".
 

Yhteistyössä