Mun on niin paha olla ja voimat todella vähissä

[Luuseri]

Jkl..

Muutaman tunnin märehtimisen jälkeen olo on jo helpottanut, taas hetkellisen romahduksen jälkeen. Ehkä huomenna herätessä on paremmin voimia jaksaa uusi päivä. Rakastan elämää, tiedän sen, mutta olen vähän solmussa miten saan nämä käytännön asiat järjestymään. Raskaalta tuntuu välillä puhelinsoitto jonnekin. Ja nuo velat, osa perinnässä, osa ulosotossa, iso työ selvittää mitä on missäkin ja mikä summa tällä hetkellä..

 

[Rieputarallaa]

Jos haluat, laita mulle yyveellä yhteystietosi ja ajo-ohjeet, tuon sulle pienen jouluterveydyksen.

 

[Luuseri]

Rieputarallaa - kiitos.. En taida uskaltaa, kun pelkään että sitten tulee joku lastensuojelun päivystys ovelle

 

[Rieputarallaa]

Rieputarallaa - kiitos.. En taida uskaltaa, kun pelkään että sitten tulee joku lastensuojelun päivystys ovelle

Älä suotta sellaista pelkää :hug:

 

[Luuseri]

Älä suotta sellaista pelkää :hug:

Kiitos kuitenkin. tippa tuli linssiin ehdotuksestasi Kunhan olen taas voimissani, haluan auttaa myös vastaavalla tavalla tilanteen tullen, sitä tapahtuu tässä maailmassa liian harvoin.

 

[1-vuotiaan äiti]

Mitä se lääkäri auttaisi? Määräisi vähän jotain ilopillereitä? Eivät ne pillerit minun elämäntilannettani paremmaksi muuta, enkä haluaisi yrittää keinotekoista iloa pillereistä löytää. En olisi masentunut, jos edes ne raha-asiat olisivat kunnossa.

Näin mäkin kuvittelin (tosin huolenaiheena eivät olleet raha-asiat, vaan muu elämäntilanteeseen liittyvä). Lopulta olin siinä kunnossa, että hampaisen harjaus tuntui saavutukselta, ja joutui väkisin rutistamaan jostain voimia, että sain edes lapselle ruuan, että jaksoin jutella hänelle.

Mä suosittelen, että haet masennukseen hoitoa. Jos se pahenee, kynnys hakea apua kasvaa, ja puhelimen käteen ottaminen ja soittaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Lääkkeitä ei ole pakko syödä.

Mun äiti on ollut masentunut kauan, masennusta ei hoidettu kun olin lapsi, koska äiti ei uskaltanut hakea apua. Äidin masennus on jättänyt minuunkin syvät jäljet, mä olen hänelle jopa vihainen, joskus katkerakin, siitä ettei hän hakeutunut hoitoon. Mä olen vasta päässyt masennushoitajalle ja jatkoa mietitään joulun jälkeen. En tiedä, miten paljon siitä on apua, mutta haluan edes yrittää. Lapseni takia.


Ja hei, ota ihmeessä palstalaisen tarjoama apu vastaan! Jos asuisin vielä jyväskylässä, haluaisin itsekin auttaa.

 

["vieras"]

Juu ei Riepua ovelle jouluaattona. Tulee entistä pahempi mieli.

 

["elämää"]

Ap, vähän samoja kokemuksia, tai aika paljonkin.. Itse olen totaali-yh, jolta toinen lapsi sairastu vakavasti, ja monen mutkan kautta huostaanotettiin. Itse sinnittelin ja taistelin, niinkun olen tehnyt aina. Lapsen sairastumisen myötä myös talous heitteli, ja vaikka olen vakitöissä ollut vuosia, ja yrittänyt opiskella siinä sivussa, paremman tulevaisuuden toivossa

No, sitten itse vaan paloin loppuun. Ja tällähetkellä ei pitkään aikaan tehdä töitä, tai opiskella. Koska ruoanlaitto saattaa olla päivän suurin saavutus. Talous on mennyt toki vielä huonompaan suuntaan pitkäaikaisen sairastumisen vuoksi, mutta se ei jaksa kiinostaa jostain syystä tällähetkellä..

 

[Eedla]

Pakko tarttua tuohon kohtaan kun mainitset että asut kaupungin vuokra-asunnossa. Mitä pahaa siinä on? :O vai onko jossain kaupungissa KAIKKI vuokra-asunnot jotain spurgujen pesiä?
Meidän kaupungissa suurin osa kaupungin vuokrataloista sijaitsee hyvillä asuinalueilla, asunnot on hyväkuntoisia ja nättejä ja niissä asuu paljon normaaleja työssäkäyviä, sekä yksineläjiä, pariskuntia että perheitä. Itsekin ollaan asuttu kaupungin vuokratalossa, tai itse asiassa kolmessa sellaisessa. Yhteenkään juoppoon tai narkkariin en sinä aikana törmänny, ei ollu järjestyshäiriöitä ja asunnot ja pihat yms oli tosi siistejä ja niissä asui ihan tavallisia ihmisiä jotka kävi töissä. Toki joitakin työttömiäkin oli, mutta siis ihan normi-ihmisiä. En ymmärrä mitä hävettävää on asua kaupungilla vuokralla? itse otettiin kaupungin vuokrakämppää nimenomaan siksi että se on turvallisempi ja luotettavampi vaihtoehto kuin yksityinen vuokranantaja. Itselläni on opiskeluajalta niin karseita kokemuksia yksityisistä vuokranantajista että sellaiselta vuokrataa vain jos roskis on toinen vaihtoehto.

Tietysti eri asia jos satutte asumaan spurguje täyttämässä talossa jossain huonolla alueella. Mutta siis mielestäni pelkästä kaupungin vuokratalossa asumisesta itsessään ei mielestäni tarvis yhtään valittaa.

 

[Sapfo]

Taloudelliset asiat voivat pahimmillaan romahduttaa kenen tahansa maailman. Se epävarmuus tulevasta ja selviytymisestä jäytää. Oletko hakenut apua velkaneuvojilta tai ihmisiltä jotka järjerstelevät työkseen ihmiset rahaongelmia? Sieltä voisi saada jotain vinkkejä laskujen maksuun.

Sinuna kävisin myös lääkärissä. Olet jaksamisen rajoilla ja siihenkin voi saada apua. Oletko ottanut yhteyttä seurakuntaasi? Sielläkin on ihmisiä jotka osaavat ja haluavat auttaa.

Voimia!