Mun mieheni ei viihdy missään töissä

[ap]

Mun mies ei olis koti-isänä onnellinen, joskus pakolla lasta katsoo muutaman tunnin tai päivän. Ei halua vaippoja vaihtaa, harvoin syöttää yms.

 

[vieras]

Mun mies ei olis koti-isänä onnellinen, joskus pakolla lasta katsoo muutaman tunnin tai päivän. Ei halua vaippoja vaihtaa, harvoin syöttää yms.

Mistä hän sitten nauttii? Vai ajatteleeko hän elämäänsä velvollisuuksina jotka hänen tulisi täyttää? Velvollisuuksia ei ole hauska tehdä, mutta kun ei ajattele niitä velvollisuuksina niin ne tekee huomaamattaan. Ehkä hän pelkää tekevänsä virheitä vauvan hoidossa?

 

[vieras]

Olenko mä ainoa joka tunnisti kirjoittajan? Taitaa olla mulla vietettynä liian kauan aikaa palstalla

 

[ap]

En usko että pelkää lapsenhoitoa,osaa kyllä jos haluaa. Haluaisi kai maata kotona ja juoda kaljaa ja katsoa urheilua,tosin ei sitäkään liian kauaa. En tiedä mistä pitää.

 

[vieras]

En usko että pelkää lapsenhoitoa,osaa kyllä jos haluaa. Haluaisi kai maata kotona ja juoda kaljaa ja katsoa urheilua,tosin ei sitäkään liian kauaa. En tiedä mistä pitää.

Toi kuulostaa siltä että mies ei itsekään tiedä mistä pitää ja mitä haluaisi tehdä.

 

[vieras]

Jos nyt on tiukka tilanne, olisi syytä vain keskittyä perheen elättämiseen vaikka se työ ei niin ihanaa olisikaan. Ehkä myöhemmin tulee vaihe, jolloin voisi vaihtaa alaa tai opiskella jotain uutta.

On myös niitä ihmisiä, jotka eivät todellakaan viihdy missään työssä, vieroksuvat kaikenlaista työhön liittyvää:aikatauluja, sääntöjä, kenties jopa työyhteisöä. Ihan sama mikä työ kyseessä, ei vaan maistu. Sitten on niitäkin, jotka esim. mielenterveysongelmansa takia eivät oikein pärjää työelämässä. Masennusta tai jotain kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Heidänkin vaikea löytää paikkaansa työelämässä.

 

[vieras]

En usko että pelkää lapsenhoitoa,osaa kyllä jos haluaa. Haluaisi kai maata kotona ja juoda kaljaa ja katsoa urheilua,tosin ei sitäkään liian kauaa. En tiedä mistä pitää.

Tietääkö miehesi? Elämä ei suju hyvin jos muuta ei halua kuin maata kotona, juoda kaljaa ja katsoa televisiota. Tuo kuulostaa siltä kuin miehesi olisi tyytymätön ja passivoitunut. Hänen pitää löytää ilo elämäänsä eikä velvollisuuksia. Onko hän lamaantunut ajatellessaan kaikkia velvollisuuksiaan tai onko hänellä tiukat raamit aikuisuudelle jota hän ei katso pystyvänsä täyttämään? Mielestäni sinun pitäisi miehesi puolisona tietää mistä hän nauttii, olet kuitenkin aika läheinen hänen kanssaan.

Vakavista ja vastuuntuntoisista aikuisista kasvaa katkeria vanhuksia. Vastuun voi kantaa iloisesti ja mielellään. Ketään ei tulisi pakottaa ottamaan vastuuta vaan se pitäisi ottaa lahjana oikeuksien kanssa.

 

[Raitalankakäärme IV]

Mun mies on vaan sellainen ettei viihdy uudessa paikassa muutamaa kuukautta kauemmin. Ja on opiskellut jo melkoisesti joten se ei enää oikein kannata.

Tiedätkö, mä olen ihan samanlainen, ja se on todella stressaavaa. Tulee tunne, että on jotenkin epäonnistunut tapaus, kun ei löydy sitä omaa alaa, jossa jaksaisi tehdä hommia kauemmin kuin puoli vuotta. Siinä ajassa ehtii jo alkaa maistua todella puulle. Mutta pakko niitä hommia vaan on yrittää tehdä, vaikka onkin kurja olo, jostain niiden rahojen on tultava. Tästä aiheutuu mulle jatkuvasti jonkin verran ahdistusta, niin että jos miehesi keksii ongelmaan jonkun ratkaisun, niin haluan kuulla siitä...

Kotiäitiys olisi minulle ihana muutaman vuoden tauko "pakkotyöstä", mutta mies vastustaa ihan täysin. Vastustaa ehdottomasti ajatusta, että olisi yksin vastuussa perheen elatuksesta, ei missään nimessä halua sitä vastuuta, ja pitää kotiäidin roolia siipeilynä. Kotoa tietysti saanut tuon mallin, että äiti(kin) tekee paljon töitä ja pitkää päivää palkkatyössä. Ikävä tilanne

 

[vieras]

Jos nyt on tiukka tilanne, olisi syytä vain keskittyä perheen elättämiseen vaikka se työ ei niin ihanaa olisikaan. Ehkä myöhemmin tulee vaihe, jolloin voisi vaihtaa alaa tai opiskella jotain uutta.

On myös niitä ihmisiä, jotka eivät todellakaan viihdy missään työssä, vieroksuvat kaikenlaista työhön liittyvää:aikatauluja, sääntöjä, kenties jopa työyhteisöä. Ihan sama mikä työ kyseessä, ei vaan maistu. Sitten on niitäkin, jotka esim. mielenterveysongelmansa takia eivät oikein pärjää työelämässä. Masennusta tai jotain kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Heidänkin vaikea löytää paikkaansa työelämässä.

Työ ei ole ainoa elämän sisältö. Juuri tuon sinun kirjoittamasi takia en halua että keneltäkään vaaditaan työn tekoa. On töitä joissa ei tarvitse noudattaa juurikaan aikatauluja ja sääntöjä. Minulla on esimerkiksi hyvin vapaa työaika. Joskus saatan tehdä yli 12 tuntia putkeen ja joskus vietän vapaapäivän jos tuntuu että työskentely ei suju. Kaikki eivät voi pakottaa itseään tekemään velvollisuuksia vaikka vaikuttaisivat terveiltä. Tarkkaavaisuushäiriö on yksi tällainen ominaisuus, silti he pystyvät keskittymään pitkiksi ajoiksi töihin jotka kiinnostavat heitä.

 

[ap]

Kyllä hän toisinaan on iloinen, eikä minusta ole mitään sellaista ammattia mistä hän erityisesti pitäisi.

Nykyisessä työssä paljon joustavammat työajat kuin entisessä. Ehkä kokee liikaa vastuuta kun elättää meidät yksin.

 

[vieras]

Mun mies on vaan sellainen ettei viihdy uudessa paikassa muutamaa kuukautta kauemmin. Ja on opiskellut jo melkoisesti joten se ei enää oikein kannata.

Tiedätkö, mä olen ihan samanlainen, ja se on todella stressaavaa. Tulee tunne, että on jotenkin epäonnistunut tapaus, kun ei löydy sitä omaa alaa, jossa jaksaisi tehdä hommia kauemmin kuin puoli vuotta. Siinä ajassa ehtii jo alkaa maistua todella puulle. Mutta pakko niitä hommia vaan on yrittää tehdä, vaikka onkin kurja olo, jostain niiden rahojen on tultava. Tästä aiheutuu mulle jatkuvasti jonkin verran ahdistusta, niin että jos miehesi keksii ongelmaan jonkun ratkaisun, niin haluan kuulla siitä...

Kotiäitiys olisi minulle ihana muutaman vuoden tauko "pakkotyöstä", mutta mies vastustaa ihan täysin. Vastustaa ehdottomasti ajatusta, että olisi yksin vastuussa perheen elatuksesta, ei missään nimessä halua sitä vastuuta, ja pitää kotiäidin roolia siipeilynä. Kotoa tietysti saanut tuon mallin, että äiti(kin) tekee paljon töitä ja pitkää päivää palkkatyössä. Ikävä tilanne

Tuo johtuu siitä että elät muiden elämää, et omaasi. Älä tee töitä siksi että muuten muut ajattelisivat sinut epäonnistuneeksi, vaan siksi että itse haluat saavuttaa sillä jotain. Tätä tarkoitin sillä että vastuuta ei tulisi pakottaa, vaan jokaisen tulisi itse ottaa se osana vapauksiaan. Olet vapaa päättämään elämästäsi ja se tarkoittaa sanalla sitä että olet vastuussa siitä minkälainen elämäsi on. Tietenkin eri ihmisillä on eri lähtökohdat mutta se pitää hyväksyä.

 

[elämä ohi monella]

Olen nähnyt paljon näitä "aikuisia" ihmisiä ja heistä kyllä katkeruus paistaa kauas. Tuhahdellaan toisten haaveille ja nuoria dissataan; "eipä minunkaan aikanani paljon mietitty mitä tahtoo tehdä vaan pakko oli mennä töihin!".

 

[vieras]

Kyllä hän toisinaan on iloinen, eikä minusta ole mitään sellaista ammattia mistä hän erityisesti pitäisi.

Nykyisessä työssä paljon joustavammat työajat kuin entisessä. Ehkä kokee liikaa vastuuta kun elättää meidät yksin.

Jotkut ihmiset nauttivat kun heillä ei ole liikaa vapauksia. He haluavat että heille kerrotaan mitä tehdään ja milloin. Onko miehesi tällainen? Jos itse ei pysty etsimään sopivaa työssä niin työvoimatoimisto auttaa siinä. AVO ohjelma toimii ihan netin kautta ja on hyvä alku:

http://www.mol.fi/avo/

 

[ap]

Kyllä uskon että tykkää vapaammista työajoista. Nyt vaan sellanen tilanne että jos ei suostu muuttamaan, niin jos tämän työn lopettaa on työtön.

 

[vieras]

Kyllä uskon että tykkää vapaammista työajoista. Nyt vaan sellanen tilanne että jos ei suostu muuttamaan, niin jos tämän työn lopettaa on työtön.

Se on hänen valintansa. Voit auttaa häntä löytämään mieluisan työn tai tekemään nykyisestä miellyttävää. Pakottaminen tappaa vain sen viimeisenkin työn ilon.

 

[ap]

No en ole mitenkään häntä pakottamassa tähän työhön. Kyllä hän itsekkin tajuaa että jos lopettaa niin menetetään talo ja autot yms.

 

[vieras]

Olen nähnyt paljon näitä "aikuisia" ihmisiä ja heistä kyllä katkeruus paistaa kauas. Tuhahdellaan toisten haaveille ja nuoria dissataan; "eipä minunkaan aikanani paljon mietitty mitä tahtoo tehdä vaan pakko oli mennä töihin!".

Minua taas on kutsuttu 'ikihymyksi'. Olen kyllä opiskellut ja tehnyt töitä mutta en siksi että se olisi velvollisuuteni. Nautin hoitoapulaisena olosta ollessani siellä määräaikaisena, mutta en halua tehdä sitä ammatikseni. Enkä teekään, mutta silloin kun tein niin se oli hauskaa. Ei aikuisten vaippojen vaihtaminen ollut minusta vastenmielistä, vaan se oli silloin uutta. Nykyisessä työssäni joudun opettelemaan koko ajan uusia asioita ja kehittämään itseäni, siksi nautin siitä. Itse asiassa ilman liukumia minun pitäisi olla nyt töissä, mutta en ole vielä halunnut mennä työpaikallani.

 

[vieras]

No en ole mitenkään häntä pakottamassa tähän työhön. Kyllä hän itsekkin tajuaa että jos lopettaa niin menetetään talo ja autot yms.

Mitä talo ja autot hänelle antavat? Iloa vai vain vastuuta lisää?

 

[ap]

Varmasti iloa koska maksamme aika pientä lainanlyhennystä kun velkaa ei paljoa ole, enemmän menisi rahaa vuokraan.

 

[vieras]

Varmasti iloa koska maksamme aika pientä lainanlyhennystä kun velkaa ei paljoa ole, enemmän menisi rahaa vuokraan.

Miehesi ei kuitenkaan kuulosta iloiselta kertomasi mukaan, etkä sinäkään. Mitä voisitte tehdä että olisitte iloisempia?

 

[ap]

Enpä tiedä, jos mieheni haluaisi tehdä samanlaista työtä kuin ennen, pitäisi muuttaa ja sitä hän ei halua, minulle se sopisi.

 

[Raitalankakäärme IV]

Tuo johtuu siitä että elät muiden elämää, et omaasi. Älä tee töitä siksi että muuten muut ajattelisivat sinut epäonnistuneeksi, vaan siksi että itse haluat saavuttaa sillä jotain. Tätä tarkoitin sillä että vastuuta ei tulisi pakottaa, vaan jokaisen tulisi itse ottaa se osana vapauksiaan. Olet vapaa päättämään elämästäsi ja se tarkoittaa sanalla sitä että olet vastuussa siitä minkälainen elämäsi on. Tietenkin eri ihmisillä on eri lähtökohdat mutta se pitää hyväksyä.

En oikein ymmärrä mitä tarkoitat tuolla että elän muiden elämää, en omaani. Olisiko oma elämäni sitten sitä, että tekisin juuri mitä haluan? Valitettavasti se ei ole tässä maailmassa oikein mahdollista. Jos tekisin juuri sitä mitä haluaisin, niin löllyisin vaan kotona, kirjoittaisin ehkä jossain välissä jonkun hömppäromaanin ja saisin siitä niin paljon rahaa, että kykenisin elämään mukavasti, eikä minulla olisi mitään vastuuta mistään... tosin tuohonkin luultavasti kyllästyisin puolessa vuodessa

Ei minulla ole kunnianhimoa tai tarvetta saavuttaa jotain työn kautta. Työ on vaan sellaista mikä on pakko tehdä, että saa rahaa elämiseen, mitään muuta en ole siitä ikinä onnistunut saamaan, vaikka olen kokeillut useampaa eri alaa, ja opiskellut vaikka mitä. Hetken saattaa uusi ala kiinnostaa, sitten iskee arki vastaan. Tylsää.

 

[vieras]

Enpä tiedä, jos mieheni haluaisi tehdä samanlaista työtä kuin ennen, pitäisi muuttaa ja sitä hän ei halua, minulle se sopisi.

Elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa, vaan pitää valita mitä siitä ottaa. Miehesi pitää nyt tehdä valinta, myös odottelu on yksi valinta. Voi myös valita menevänsä virran mukana, mutta tietoinen valinta kannattaa tehdä. Tärkeintä on ottaa vastuu omasta elämästään eikä katkeroitua muiden valinnoista.

 

[mietin vaan]

niiin onko kyseessä sitten motivaation puute vai eikö tule toimeen missään työpaikassa? Harva työ varmaan on aina kivaa. Mun ex vaihtoi jatkuvasti työpaikkaa kun huonon itsetunnon ja sosiaalisten taitojen vuoksi koki aina, että häntä sorsittais tai kiusattas työpaikalla. (yleensä kun kertoi tilanteen niin tuli ilmi, että kyse oli siitä että jonkun yleisen heiton oletti heti tarkoittavan häntä loukkaavaksi) No, nyt sitten on lähtenyt opiskelemaan uutta alaa ilmeisesti kuvitellen, että alanvaihto ratkaisisi ongelmat. Voihan se ratkaistakkin nähtäväksi jää...mutta palkkataso laskee ainakin puoleeen siitä mitä edellisessä ammatissa sai.

 

[ap]

mieheni on hyvin sosiaalinen yms.tulee hyvin erilaisten ihmisten kanssa toimeen eli aina on ollut motivaation puute.

Saattaa olla muutaman kuukauden onnellinen uudesta työstä ja sitten taas kyllästyä.