Mummun menetys (muistisairaus)

  • Viestiketjun aloittaja Suruisa
  • Ensimmäinen viesti
Suruisa
Mummu on mun lapsuudesta saakka ollut mulle tärkeä henkilö. Hoiti mua kun olin lapsi, vei reissuille, oli mummuna mun kavereillekin niin, että ne vielä nyt aikuisenakin kyselee mitä mummulle kuuluu. Mummu hoiti mun lapsia kun ne oli pieniä ja muutti mun perässä pariinkin otteeseen samalle paikkakunnalle ja oli aina tukena.

Nyt mummu on vanha ja sairastui useampikin vuosia sitten alzheimeriin, joka vei ensin muistot mennessään ja sittemmin melkein kaiken toimintakyvyn. Auttelin mummua joka päivä vielä kun asui omillaan, että pärjäsi, mutta sitten tila huononi niin, että joutui laitoshoitoon ja sitä kautta sai paikan dementiahoitokodista, eikä paluuta enää omaan kotiin ollut.

Nyt mummu on asunut tuolla laitoksessa yli vuoden ja siellä on ihan hyvä huolto, niin kuin nyt tuollaisessa voi olla. On kuitenkin muuttunut ihan eri ihmiseksi, ei tunne ketään ja sairaus on edennyt ja vienyt mukanaan. Sinänsä on itse ihan hyväntuulinen ja viihtyy siellä kun ei muustakaan enää tiedä.

Mutta minua ahdistaa aivan valtavasti käydä katsomassa mummua tuolla laitoksessa, huomaan että nykyään yritän välttääkin asiaa.. ei huvita mennä kun pois lähtiessä on aina paha mieli ja kun en käy niin tunnen valtavaa syyllisyyttä.. Muistan vain mummun vielä järjissään ja toimintakykyisenä ja kuinka vanhoilla päivilläänkin vielä kauhisteli laitoshoitoa ja itse halusi pysyä kissojensa kanssa kotona loppuun saakka. Toisaalta tiedostan ettei sitäkään enää muista itse, eikä ole enää se sama ihminen vaikka onkin.

En oikeastaan tiedä mikä on kauheinta, se että mummu on joutunut luopumaan kaikesta hälle tärkeästä ja itsestään vai onko kyse kuitenkin siitä, että itse olen joutunut luopumaan mummusta.. vaikea selittää, mutta koville ottaa katsoa vierestä kun läheinen hiipuu pois..
 
vierailija
Koita olla ahdistumatta. Jos mummu on tyytyväinen, niin hyvä on. Mummu varmaan nauttii käynneistä. Esittelet vaan itsesi mennessäsi ja juttelet hänen kanssaan, anna kertoa vaikka lapsuudestaan tai elämästään, yleensähän ne on vanhoja juttuja, mitä muistaa. Jos olet mummun kanssa jotain joskus laulellut, niin sitä voi yrittää tehdä.
 
Tuttua juttua, koulutukseni ja lähiomaiseni puolesta. Vaikka tietoa ja kokemusta työn puolesta asiasta onkin, niin työkalut putosivat käsistä kun lähiomaiseni sairastui.
Nyt ollaan siinä vaiheessa, että hän kyllä tuntee minut, muttei muista kuka olen...Pyytää viemään äidin ja isän luokse.
Tätä aikaa pelkäsin, mutta olen kai kasvanut matkalla. Enää asia ei ahdista. Tärkeintä on, että hän nauttii elämästään, eikä enää tunne tuskaa sairaudestaan. Kun käyn hänen luonaan, menen hänen maailmaansa, en yritä saada häntä omaani.Näin mennään, päivä kerrallaan. Tsemppiä ap.
 
vierailija
"Sekin on nähty, että vuodepotilas, joka aiemmin oli täysin autettava, on alkanut puhua – vieläpä järkeviä.

– Liikkuminen saattaa olla reippaampaa ja varmempaa. Vanhus tuntee olonsa paremmaksi, vaikka olisikin muistisairas. Toiset ovat toki virkeämpiä ja sosiaalisempia kuin toiset, Kristiina Lehtonen kertoo.

– He, jotka eivät ole enää syöneet itsenäisesti, syövät nyt omin voimin. Omaisiltakin on tullut hyvää palautetta, lisää Muuraskodin esimies Minna Rantala." YLEuutiset 1.12.2016
 
vierailija
Ei hän varmaan enää ymmärrä että on jotakin menettänyt.
Kosketus, juttelu, laulut, ne on hänelle nyt tärkeitä. Anna hänelle onnellisia hetkiä siinä kun käyt, enempään et pysty eikä tarvitsekaan.
 
vierailija
"Muuraskodin "kapina" liittyy Haminassa meneilllään olevaan, laajempaan vanhustenhoidon parannusprojektiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Muuraskodin hoitajalähtöinen ryhtiliike on koko maan mittakaavassa poikkeuksellinen.

– Erilaisia ponnistuksia toki tehdään asiakaslähtöisyyden eteen, mutta tällainen syvälle menevä, henkilökuntalähtöinen toimintatavan muutos on sankaritarina ja ehdottomasti hieno saavutus, sanoo ikääntyneen väestön terveyden ja toimintakyvyn asiantuntija, ylilääkäri Matti Mäkelä THL:stä.

Mäkelä kiittelee erityisesti sitä, että hoivakodin johto on lähtenyt muutokseen mukaan. Pelkkä henkilökunnan motivaatio ei riitä, jos se ei saa johdolta tukea.

– Asiaa eteenpäin vievien tulisielujen voima sammuu helposti jo muutamaan vastarannan kiiskiin, jos ei johdon tukea ole. Silloin muutosta on aika mahdoton tehdä."
12.12.2016 YLEuutiset
 
Paula nyt sä olet kyllä väärässä ketjussa!

On asioita, joissa (väärää) toivoa herättämällä ei aiheuta kuin harmia.

Aapeelle iso jaksamishalaus. Muista sitä hyväk mitä muinoin oli! Sen mummokin muisti kun vielä muisti.
 
vierailija
Paula nyt sä olet kyllä väärässä ketjussa!

On asioita, joissa (väärää) toivoa herättämällä ei aiheuta kuin harmia.

Aapeelle iso jaksamishalaus. Muista sitä hyväk mitä muinoin oli! Sen mummokin muisti kun vielä muisti.
Enpä ole: mieheni mummo menetti hyvän muistinsa yhdessä yössä, kun verenpainelääkereseptiä ei uusittu. Olin paikalla silloin ja siitä meni vielä 14 vuotta, kun muistamattomana eli, mutta 30 vuotta oli syönyt niitä verenpainelääkkeitä. Todellisuuden kyllä ymmärsi tuolloinkin, mutta ei mitään muistia.
 
vierailija
vierailija
kuule, olen ollut töissä dementia osastolla ja tiedän, että se on omaisista hirveää kun se mummo tai äiti, pappa tai isä ei tunnekkaan enää. silti he tykkää kun omaiset käy katsomassa, nämä rakkaat ihmiset. mene rohkeasti vain tapaamaan.
niillä voi olla magrogolimyrkytys. OPADRY-APUAINESWKOITUKSESSAKIN on sitä samaa, jolla estetään lentokoneen siipien jäätyminen yläilmoissa.
 
vierailija
kuule, olen ollut töissä dementia osastolla ja tiedän, että se on omaisista hirveää kun se mummo tai äiti, pappa tai isä ei tunnekkaan enää. silti he tykkää kun omaiset käy katsomassa, nämä rakkaat ihmiset. mene rohkeasti vain tapaamaan.
Tiedät kai et se donepetsiili ei tuo muistia takaisin, vaan tekee meistä ilkeitä. Ei siis kannata syödä/juoda mitään, missä voi olla sen jäämiä- sen vastavaikuttajaa se kuitenkin on.
 
vierailija
Robotti lähetteen kutsuja silmänpohjakuvauksiin ja hoitajilla on kyllä aikaa kärrätään heidät sinne eikä sitä estä edes korona!
kuka väärentää tekstin noin?
Lähettää kutsuja terveyskeskuksen nimissä.
Aikaa kärrätä heitä kalliisiin kuvauksiin jopa sellaisia, joiden näössä ei mitään ole mitään vikaa.
Jos on myrkytystila ssa saanut huonot pisteet muistitestiä, kutsu lähtee vuosittain, vaikka vanhus itse ei hyödy siitä yhtään! Korona - aikana siihen löytyy aina hoitajia.
 
vierailija
Eikun nyt tiedän vierestä nähneensä mitä se kaikki on.
"Nuorelle ja vetreälle tuolista ylös nouseminen ei ole temppu eikä mikään. Sisätautiopin dosentti, erikoislääkäri ja fitnessurheilussa kilpaillut Jan Sundell kutsuu liikettä kuitenkin "elämän liikkeeksi" sekä pakaroita ja reisilihaksia "elämän lihaksiksi".

– Se on liike, joka erottaa kävelevät ihmiset ja sänkypotilaat. Kun me nousemme tuolista tai istumme alas, reisilihasvoimasta on käytössä ehkä noin puolet. Seniorilla jo 80 prosenttia. Jos tulee jokin sairaus, joka vie petipotilaaksi, lihasvoimatasot laskevat eikä hän ehkä pääsekään enää ylös. Ei riitä enää voimat, Sundell kuvailee.

Sundellin mukaan on siksi ensiarvoisen tärkeää, että ikäihmisellä on niin sanottua lihasvoimareserviä. Lihasvoimaa pakaraan ja reisiin kannattaisi treenata siis hyvissä ajoin etukäteen. Eikä koskaan ole liian myöhäistä.

Moni ikäihminen suuntaa sauvakävelylenkeille, joka toki sekin tekee hyvää, mutta iän myötä vielä tärkeämpää olisi Sundellin mielestä käydä kuntosalillla.

Pari harjoituskertaa viikossa voi saada ihmeitä aikaan, vaikkei aiempaa kokemusta lihaskuntoharjoittelusta olisikaan. Siitä löytyy hänen mukaansa myös tutkimusnäyttöä.

– Maailmalla on treenattu yhdeksänkymppisiäkin naisia, jotka ovat saaneet neljänneksen lisää lihasmassaa muutamassa kuukaudessa, Sundell kertoo."

QUOTE="0oo0, post: 31817517, member: 142594"]
Paula nyt sä olet kyllä väärässä ketjussa!

On asioita, joissa (väärää) toivoa herättämällä ei aiheuta kuin harmia.

Aapeelle iso jaksamishalaus. Muista sitä hyväk mitä muinoin oli! Sen mummokin muisti kun vielä muisti.
[/QUOTE]
 
vierailija
kuule, olen ollut töissä dementia osastolla ja tiedän, että se on omaisista hirveää kun se mummo tai äiti, pappa tai isä ei tunnekkaan enää. silti he tykkää kun omaiset käy katsomassa, nämä rakkaat ihmiset. mene rohkeasti vain tapaamaan.
Mitä luulet, onko mummu vielä siellä? Vrt. aloituksen päivämäärä.

No toisaalta, oma isäni eli vielä hoivakodissa 3 vuotta siitä, kun sinne siirrettiin, Alzheimerin takia.
 

Yhteistyössä