N
"niin"
Vieras
pakko purkaa. onko muilla tälläsiä mummoja...
eli äitini.
no ensiksi, en ole häntä rasittanut kamalasti lasteni hoidolla. 7 vuoden aikana on kerran ottanut kaikki lapset (jolloin pieninkin oli 3v) yhdeksi yöksi hoitoon.
muutoin sitten isommat olleet noin kaksi yötä vuodessa mummon luona.
satunnaisesti jos on tärkeää menoa minulla saattaa olla meillä tunnin-pari tai minä viedä lapset hänen luokseen hetkeksi...
tänään kysyin olisiko voinut tulla kahden pienemmän seuraksi huomenna meille kahdeksi tuntia koska minulla on isomman kanssa menoa. voisin toki ottaa pienemmät mukaan, mutta päätin kuitenkin kysyä jos äiti tulisi ettei tarvisi pienempien autossa turhaan istua...
äitini vastaus "no voin tulla, mutta mulla olis kyllä omiakin juttuja"
ja AINA. AINA. se vastaus on työn tyylinen kun pyydän jotain. okei, en välttämättä tarvisi hänen apua, silti aina tulee pyydettyä ja kun vastaus on vähän tollanen, että no olis tässä tärkeempiäkin juttuja kuule nyt, mutta tulen sit...
jotenkin korpee, kun sitten tulee itellekki sellanen olo, että no älä tule sitten, tulee kuitenkin ja on vaan olo, että no anteeks kun joudut nyt tuleen ja oleen hetken...
en oikein tiedä miten suhtautua tai ajattelis.
eli äitini.
no ensiksi, en ole häntä rasittanut kamalasti lasteni hoidolla. 7 vuoden aikana on kerran ottanut kaikki lapset (jolloin pieninkin oli 3v) yhdeksi yöksi hoitoon.
muutoin sitten isommat olleet noin kaksi yötä vuodessa mummon luona.
satunnaisesti jos on tärkeää menoa minulla saattaa olla meillä tunnin-pari tai minä viedä lapset hänen luokseen hetkeksi...
tänään kysyin olisiko voinut tulla kahden pienemmän seuraksi huomenna meille kahdeksi tuntia koska minulla on isomman kanssa menoa. voisin toki ottaa pienemmät mukaan, mutta päätin kuitenkin kysyä jos äiti tulisi ettei tarvisi pienempien autossa turhaan istua...
äitini vastaus "no voin tulla, mutta mulla olis kyllä omiakin juttuja"
ja AINA. AINA. se vastaus on työn tyylinen kun pyydän jotain. okei, en välttämättä tarvisi hänen apua, silti aina tulee pyydettyä ja kun vastaus on vähän tollanen, että no olis tässä tärkeempiäkin juttuja kuule nyt, mutta tulen sit...
jotenkin korpee, kun sitten tulee itellekki sellanen olo, että no älä tule sitten, tulee kuitenkin ja on vaan olo, että no anteeks kun joudut nyt tuleen ja oleen hetken...
en oikein tiedä miten suhtautua tai ajattelis.