Mummo valisti mua ja poikaa eilen lintupuistossa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kowalski
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Kowalski

Aktiivinen jäsen
14.07.2007
82 472
9
36
Käytiin poitsun kanssa eilen Kupittaan lintulammikolla, ja siellä oli kanoja, ankkoja, hanhia, joutsenia, ties mitä tipuja. Pojalla 2½ v on puheen kehityksen viivästymä, ja hän sanoo kaikkia lintuja joko ankka, lintu tai lokki.

No, katseltiin siinä sitten joutsenia ja poika totesi että ankka. Vieressä seissyt vanha rouva, sellainen fiinin ja arvokkaan näköinen, Chanel-laukku kädessä ja jakkupuku päällä, katsoi poikaa ja sanoi että "joutsen" (eeeerittäin suomenruotsalaisella aksentilla). Poika katseli taas lintuja, ja sanoi mulle että "äiti, tato (kato), ankka!". Rouva katsoi poikaa nenänvarttaan pitkin ja sanoi tuimasti että "joutsen!!!". Poika ihmetteli, katsoi mua, ja mä sanoin että joo, ankkoja. Rouva tuhahti ja sanoi mulle että "joutsen, se on joutsen!". Mä sanoin sille että tiedän, mutta pojalle kaikki lättäjalkaiset linnut on ankkoja. Sitten alkoikin piiiiitkä luento siitä, miten lapsille pitää opettaa lintujen oikeat nimet, mutta nykyajan nuoret äiditkään (meikkis täyttää ensi kuussa 32 v eli tosi nuori äiti olenkin juu :xmas: ) eivät piittaa siitä onko kyseessä joutsen vai ei....blaa blaa blaa ja pälä pälä pälä...

Katsoin sitten parhaaksi poistua paikalta, kun rouvan verisuonet alkoi uhkaavasti pullistua ohimolla :snotty: ja se suomenruåttalaisella aksentilla pidetty valistus vaan jatkui ja jatkui... :laugh: :laugh: :headwall:
 
johan oli mummolla ongelma :laugh: :laugh: :laugh: Oisit voinut heittää takaisin "nej, de var inte ankkoja de var fågeleita" tai jotain muuta yhtä fiksua, ois ehkä mummo ollut hiljaa ja lähtenyt pois :xmas:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peppari:
Olisit kysynyt että niin niin joutsen, mutta kumpi? Kyhmy vai laulu?

Dämn. No, me mennään varmaan tänäänkin Kupittaalle, ja jos sama mummeli on lintulammella niin taatusti kysyn että laulu vai kyhmy, uros vai naaras, sekä ikä, siviilisääty ja ruokailumieltymykset B)
 
Asian vierestä.. Meidän etupihalla on rauhoitettu lahti.. Arvatkaa vain mitkä linnut on ottanee sen pesimäpaikaksi ja jäävät koko kesäksi? JOUTSENET, kaunis lintu, mutta todella ruma ääni. Yksi kesä laskettiin että joutsenia oli 158.. Pieni lahti ja paaaaljon ääntä. Se kesä ol ikyl hel*ttiä
 
Alkuperäinen kirjoittaja Soluttautuja:
Olipas outo mummo :o :whistle: Mutta, vaikka lapsella on puheenkehityksen viivästymä, niin kyllä niitä oikeita nimiä asioille voi silti opettaa, eikä käyttää lapsen ilmaisuja =)

Ollaanhan niitä opetettu, mutta en mä ainakaan viitsi alkaa lapsen iloa pilaamaan (poika oli silminnähden innoissaan siitä, että osasi sanoa ANKKA ja sai siitä kehuja) siksi että ankka ei olekaan ankka vaan joutsen.
Poika on monet itkut itkenyt ja monta kertaa turhautunut, kun joku käskee sanoa vaikka "koira" ja hän ei vaan saa sitä sanotuksi vaikka miten yrittäisi. Hän sanoo hauva, ja se kelpaa meille. Se, by the way, kelpasi eilen myös Tyksin kuulo- ja puhehäiriökeskuksen lääkäreille. Joten me kehumme lasta, kun hän sanoo ankka, vaikka kyseinen lintu sitten olisikin ihan jotain muuta. Nämä ohjeet ollaan saatu neurologilta, erityislastentarhanopelta ja neuvolasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotiäiti Narniasta:
Pakko kysyä, että miten tuon ikäisellä on todettu puheenkehityksen viivästymä, kun minä tunnen monta lasta jotka ei ole puhuneet mitään tuon ikäisenä eikä heillä ole todettu mitään.

1 v 10 kk iässä lähdettiin tutkimuksiin, ja lastenneurologi antoi diagnoosiksi puheen kehityksen viivästymän kun poika oli juuri 2 v täyttänyt.
 
Jos 2-v sanoo jo monta sanaa eri linnuille, puhe on kyllä ihan normaalia. Ja voi sen Joutsenen minusta lapselle sanoa, siinähän oppii taas lisää.

Mutta ei tuosta nyt mummon olisi hermostua pitänyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos 2-v sanoo jo monta sanaa eri linnuille, puhe on kyllä ihan normaalia. Ja voi sen Joutsenen minusta lapselle sanoa, siinähän oppii taas lisää.

Mutta ei tuosta nyt mummon olisi hermostua pitänyt.

Tuleehan pojalta jo puhetta jonkin verran, mutta kyllä lääkäri ainakin vielä eilen oli sitä mieltä, että viivästymää on ja tarvetta puheterapialle & neuropsykologikäynnille.

Ja ollaanhan tuolle opetettu sanoja (ja jos sanon pojalle että näytä joutsen, niin hän osaa näyttää sen kirjasta muiden eläimien joukosta), mutta esim. eilen pojan lintupuistoreissu olisi päättynyt turhautumisen ja pahan mielen kyyneliin, jos olisin sanonut että ei se ole ankka, sano joutsen. Poika sitten yrittää sanoa joutsen, siinä onnistumatta, ja sanoo että ankka. Lopulta poika itkee, kun ei vaan saa sanottua että joutsen. Minä valitsin mielummin sen tien, että kehun poikaa siitä mitä hän osaa sanoa, sen sijaan että masentaisin lastani vaatimalla häneltä sellaista mitä hän ei vielä osaa sanoa. Ja toimin siis ihan asiantuntijoilta saamien ohjeiden mukaan. "Joo, se on ankka" sanoin vaan siksi, että mua alkoi vituttaa sen mummon tuhahtelu, halveksiva katse ja silmien pyöritys kun hän katsoi kaksivuotiasta poikaani. Poikaa, joka kyllä on 3½-4 v kokoinen ja sen ikäiseksi häntä usein luullaankin, ja siksi hän saa TOSI usein halveksuvia katseita ja ihmetyksiä että "etkö sä mukamas sitä tai tätäkään vielä osaa, iso poika". Hän on usein itkeskellyt ja ollut selvästi lannistunut, ja mä teen kaikkeni että hän saa kehuja ja hyvän itsetunnon. Sanon sitten vaikka joutsenta ankaksi :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos 2-v sanoo jo monta sanaa eri linnuille, puhe on kyllä ihan normaalia. Ja voi sen Joutsenen minusta lapselle sanoa, siinähän oppii taas lisää.

Äläpäs nyt suotta diagnoosia tee noin vähien tietojen perusteella. Puheenkehitys voi olla viivästynyt monella eri tavalla. Se, että tuottaa monta eri sanaa linnuille on kiva juttu, mutta ei sillä perusteella voi tietää onko lapsen puhe normaalia vai ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos 2-v sanoo jo monta sanaa eri linnuille, puhe on kyllä ihan normaalia. Ja voi sen Joutsenen minusta lapselle sanoa, siinähän oppii taas lisää.

Mutta ei tuosta nyt mummon olisi hermostua pitänyt.

Tuleehan pojalta jo puhetta jonkin verran, mutta kyllä lääkäri ainakin vielä eilen oli sitä mieltä, että viivästymää on ja tarvetta puheterapialle & neuropsykologikäynnille.
Ja ollaanhan tuolle opetettu sanoja (ja jos sanon pojalle että näytä joutsen, niin hän osaa näyttää sen kirjasta muiden eläimien joukosta), mutta esim. eilen pojan lintupuistoreissu olisi päättynyt turhautumisen ja pahan mielen kyyneliin, jos olisin sanonut että ei se ole ankka, sano joutsen. Poika sitten yrittää sanoa joutsen, siinä onnistumatta, ja sanoo että ankka. Lopulta poika itkee, kun ei vaan saa sanottua että joutsen. Minä valitsin mielummin sen tien, että kehun poikaa siitä mitä hän osaa sanoa, sen sijaan että masentaisin lastani vaatimalla häneltä sellaista mitä hän ei vielä osaa sanoa. Ja toimin siis ihan asiantuntijoilta saamien ohjeiden mukaan. "Joo, se on ankka" sanoin vaan siksi, että mua alkoi vituttaa sen mummon tuhahtelu, halveksiva katse ja silmien pyöritys kun hän katsoi kaksivuotiasta poikaani.


Kirjoitin tuon ihan kannustaakseni, että eiköhän teillä ihan hyvin tule menemään, hyvä että saatte apua, kuitenkin.

Ja ymmärrän tuon, mummo olisi voinut sanoa kyllä että se on joutsen, mutta antaa sitten asian olla. Tyhmäähän se nyt on vieraille ihmisille jankuttamaan ruveta.
 
Oisko ollut mahdotonta suhtautua asiaan niin, että olisit vain sanonut, "no että niinhän se onkin joutsen, mutta poikani ei osaa vielä sanoa sitä, harjoitellaan vielä.."? ja lähteä pois tilanteesta. Ei mummeli välttämättä sitä pahalla. Ei kaikki voi tietää, että pojallanne on mahdollisesti puheen viivästymä, joka on teille "herkkä paikka". Mutta joo, olihan se varmaan typerää käytöstä siltä mummelilta.

Mutta se nyt on vähän lapsen silkkihansikkain käsittelyä, ellei voi sanoa, että no niinpä se onkin joutsen siinä pelossa, että toinen pettyy ja turhautuu. Kyllä sitten tulee pettymään ja turhautumaan pahasti vielä miljoona kertaa lapsuutensa aikana kun kerrotaan mikä mikin on ja aina se lapsen arvaus ei osukaan kohdilleen..

Vaikka lapsella olisikin joku kehityksen viivästymä, ei häntä tarvitse alkaa kasvattaa pumupulissa. Mitä normaalimmin kasvattaa ja suhtautuu tuollaisiinkin tilanteisiin, sitä parempi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja silkkihansikas:
Oisko ollut mahdotonta suhtautua asiaan niin, että olisit vain sanonut, "no että niinhän se onkin joutsen, mutta poikani ei osaa vielä sanoa sitä, harjoitellaan vielä.."? ja lähteä pois tilanteesta. Ei mummeli välttämättä sitä pahalla. Ei kaikki voi tietää, että pojallanne on mahdollisesti puheen viivästymä, joka on teille "herkkä paikka". Mutta joo, olihan se varmaan typerää käytöstä siltä mummelilta.

Mutta se nyt on vähän lapsen silkkihansikkain käsittelyä, ellei voi sanoa, että no niinpä se onkin joutsen siinä pelossa, että toinen pettyy ja turhautuu. Kyllä sitten tulee pettymään ja turhautumaan pahasti vielä miljoona kertaa lapsuutensa aikana kun kerrotaan mikä mikin on ja aina se lapsen arvaus ei osukaan kohdilleen..

Vaikka lapsella olisikin joku kehityksen viivästymä, ei häntä tarvitse alkaa kasvattaa pumupulissa. Mitä normaalimmin kasvattaa ja suhtautuu tuollaisiinkin tilanteisiin, sitä parempi.

Ei me poikaa kasvateta pumpulissa. Mutta toimin juuri niiden ohjeiden mukaan, joita olen saanut. Ennen lintupuistoon menoa oltiin oltu kuulotutkimuksissa ja puhehäiriöklinikalla tuntikausia, joten halusin hieman hemmotella poikaa, joka oli jo itkenyt ihan tarpeeksi sinä päivänä.

Lapseni diagnooseja en ala tuntemattomalle mummolle sanomaan. Poika ei sanonut mummolle mitään, enkä minäkään ennen kun se alkoi jäkättämään, joten miksi ihmeessä se koki velvollisuudekseen alkaa tuhahtelemaan ja pyörittelemään silmiään? Ja sanoinhan mä sille, että "pojalle kaikki tuonkaltaiset linnut on ankkoja, koska hän ei vielä osaa puhua" tms. Mutta ei se selitys kelvannut, vaan sitten alkoi palopuhe siitä miten lapsille TÄYTYY opettaa eri lintujen nimet ja miten KUMMALLISTA se on kun nykyajan nuoret äidit (tuon otin imarteluna :D) eivät välitä tällaisista asioista.....
 
Outoa käytöstä mummolta. Itelläni oli myös lapsena puheen kehityksen viivästymä ja muutakin joita en rupea tässä selittelemään kun en kaikkia muista (äitini aikanaan kertoi nämä mulle) ja jos on annettu ohjeet esim sairaalasta niin hyvähän se on niitä noudattaa. Ap kyllä se siitä, mullakin vielä lievä puhevika jäi lapsuudesta mutta hyvin on pärjätty ja uskon että teilläkin mennään kovaa vauhtia eteenpäin kunhan aika on kypsä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Käytiin poitsun kanssa eilen Kupittaan lintulammikolla, ja siellä oli kanoja, ankkoja, hanhia, joutsenia, ties mitä tipuja. Pojalla 2½ v on puheen kehityksen viivästymä, ja hän sanoo kaikkia lintuja joko ankka, lintu tai lokki.

No, katseltiin siinä sitten joutsenia ja poika totesi että ankka. Vieressä seissyt vanha rouva, sellainen fiinin ja arvokkaan näköinen, Chanel-laukku kädessä ja jakkupuku päällä, katsoi poikaa ja sanoi että "joutsen" (eeeerittäin suomenruotsalaisella aksentilla). Poika katseli taas lintuja, ja sanoi mulle että "äiti, tato (kato), ankka!". Rouva katsoi poikaa nenänvarttaan pitkin ja sanoi tuimasti että "joutsen!!!". Poika ihmetteli, katsoi mua, ja mä sanoin että joo, ankkoja. Rouva tuhahti ja sanoi mulle että "joutsen, se on joutsen!". Mä sanoin sille että tiedän, mutta pojalle kaikki lättäjalkaiset linnut on ankkoja. Sitten alkoikin piiiiitkä luento siitä, miten lapsille pitää opettaa lintujen oikeat nimet, mutta nykyajan nuoret äiditkään (meikkis täyttää ensi kuussa 32 v eli tosi nuori äiti olenkin juu :xmas: ) eivät piittaa siitä onko kyseessä joutsen vai ei....blaa blaa blaa ja pälä pälä pälä...

Katsoin sitten parhaaksi poistua paikalta, kun rouvan verisuonet alkoi uhkaavasti pullistua ohimolla :snotty: ja se suomenruåttalaisella aksentilla pidetty valistus vaan jatkui ja jatkui... :laugh: :laugh: :headwall:


Asiasta kai poiketen ... mä luulin ku sut ekalla kerralla näin et oot joku 23v
:laugh: :whistle: :ashamed:
 

Yhteistyössä