Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja FANG-ANN-75:
Karusti sanottu, mutta eihän tuossa voi kuin valita pienen lapsen ja työn väliltä. Itse valitsisin empimättä lapsen kanssa olemisen. Sitä aikaa ei ainakaan saa takaisin mutta kivoja koulutuksia ja töitä on olemassa vaikka olisivatkin harvinaisia jne.
Mä olen niin samaa mieltä ja tätä ajatusta kannan myös jos vanhemmasta lapsesta kyse. itse esim. en nyt ottanut määräaikaista työsuhdetta vastaan kun lapseni aloitti koulun. Minulle on tärkeämpää olla kotona laittamassa lasta kouluun ja olla odottamassa häntä myös kotiin. Töitä ehdin vielä tehdä, mutta tätä ajanjaksoa en voi kokea enään uudelleen jos nyt sen ohitan =)
Kumpi sitten on parempi: kotiäiti, jonka mielenterveys alkaa brakaamaan,mut lapsi on kotihoidossa vai työssäkäyvä äiti, jonka pää on terve ja jaksaa nauttia lapsestaan...
Tiiä häntä, mut veikkaan jälkimmäistä. Kun vaan pääsisin tästä itseni syyllistämisestä eroon. Poden huonoa omaatuntoa kun HALUAN töihin sen sijaan et jäisin pojan kans kotiin :ashamed: :ashamed: