Mulle tarjottiin mun unelmatyötä...poika pitäis siis laittaa hoitoon 9kk ikäisenä :/

Karusti sanottu, mutta eihän tuossa voi kuin valita pienen lapsen ja työn väliltä. Itse valitsisin empimättä lapsen kanssa olemisen. Sitä aikaa ei ainakaan saa takaisin mutta kivoja koulutuksia ja töitä on olemassa vaikka olisivatkin harvinaisia jne.

Mä olen niin samaa mieltä ja tätä ajatusta kannan myös jos vanhemmasta lapsesta kyse. itse esim. en nyt ottanut määräaikaista työsuhdetta vastaan kun lapseni aloitti koulun. Minulle on tärkeämpää olla kotona laittamassa lasta kouluun ja olla odottamassa häntä myös kotiin. Töitä ehdin vielä tehdä, mutta tätä ajanjaksoa en voi kokea enään uudelleen jos nyt sen ohitan =)

Kumpi sitten on parempi: kotiäiti, jonka mielenterveys alkaa brakaamaan,mut lapsi on kotihoidossa vai työssäkäyvä äiti, jonka pää on terve ja jaksaa nauttia lapsestaan...
Tiiä häntä, mut veikkaan jälkimmäistä. Kun vaan pääsisin tästä itseni syyllistämisestä eroon. Poden huonoa omaatuntoa kun HALUAN töihin sen sijaan et jäisin pojan kans kotiin :ashamed: :ashamed:

??? No onko sulla siis pää hajoamassa? Eihän tässä tainnu siitä olla edes kyse?

 

Ei hitto!! Tänään sain kuulla, et mulle olis oppisopimuspaikka tarjolla ammattiin, josta oon aina haaveillu. Näitä paikkoja tulee tosi harvoin, et nyt olis mentävä jos mennä aikoo.
Ipana pitäisi siis laittaa hoitoon näin pienenä :| Hyvä jos ees 10kk ehtis täyttää.
Kauhee pohdinta nyt meneillään. Pahalta tuntuis poika laittaa hoitoon, mut tarjolla olis just se mistä oon aina haaveillu. Jos oliskin mahdollista aloittaa myöhemmin, mut ei oo sellaista saumaa.
Mitä hittoa mä teen?!

Totta kai otat paikan vastaan! Et sinä lastasi menetä, vaikka pienenä hoitoon laittaisitki. Ei tässä valita lapsen ja työn väliltä!

 

Karusti sanottu, mutta eihän tuossa voi kuin valita pienen lapsen ja työn väliltä. Itse valitsisin empimättä lapsen kanssa olemisen. Sitä aikaa ei ainakaan saa takaisin mutta kivoja koulutuksia ja töitä on olemassa vaikka olisivatkin harvinaisia jne.

Mä olen niin samaa mieltä ja tätä ajatusta kannan myös jos vanhemmasta lapsesta kyse. itse esim. en nyt ottanut määräaikaista työsuhdetta vastaan kun lapseni aloitti koulun. Minulle on tärkeämpää olla kotona laittamassa lasta kouluun ja olla odottamassa häntä myös kotiin. Töitä ehdin vielä tehdä, mutta tätä ajanjaksoa en voi kokea enään uudelleen jos nyt sen ohitan =)

Kumpi sitten on parempi: kotiäiti, jonka mielenterveys alkaa brakaamaan,mut lapsi on kotihoidossa vai työssäkäyvä äiti, jonka pää on terve ja jaksaa nauttia lapsestaan...
Tiiä häntä, mut veikkaan jälkimmäistä. Kun vaan pääsisin tästä itseni syyllistämisestä eroon. Poden huonoa omaatuntoa kun HALUAN töihin sen sijaan et jäisin pojan kans kotiin :ashamed: :ashamed:

??? No onko sulla siis pää hajoamassa? Eihän tässä tainnu siitä olla edes kyse?

Siis mä inhoon olla kotona...
On ihan helkkarin tylsää kahdelleen ipanan kans ja tuntuu et pää tyhmistyy kun sitä ei käytä. Mammakerhot ei kiinnosta pätkääkään.
Välillä tuntuu siltä et hajoan tänne. Nyt kun pääsen töihin niin saan jotain oikeeta hommaa, jaksan sit paremmin kotona.

 

Siis mä inhoon olla kotona...
On ihan helkkarin tylsää kahdelleen ipanan kans ja tuntuu et pää tyhmistyy kun sitä ei käytä. Mammakerhot ei kiinnosta pätkääkään.
Välillä tuntuu siltä et hajoan tänne. Nyt kun pääsen töihin niin saan jotain oikeeta hommaa, jaksan sit paremmin kotona.

Motivaatiosta se vain on kiinni. Et vain taida haluta olla kotona. Se on sääli lapsesi kannalta, kun kiintymyssuhteen kasvaminen on kesken. Tosin jos äitisi hoitaa lasta, niin onhan se parempi kuin vieras hoitaja. Mutta omia vanhempia hoitajina ei korvaa kukaan.

Onnea silti paikasta ja menestystä opintoihin! :flower:

 

en jaksa ketjua lukea, mutta tilausuudet ovat sellaisia ainutkertaisia. ja onnellisella äidillä on onnelliset lapset. itse tarttuisin tilaisuuteen. ei se äitiys töissäkäyvältä minnekään katoa.

 

Teit itsellesi ja perheellesi sopivimman ja parhaan mahdollisen valinnan Onnittelut sen johdosta!